Washington D.C

 

Tämä matka on osa kolmen viikon USA:n matkaa vuonna 2011. Kirjoitettu muistiinpanojen ja muistikuvien pohjalta.

WASHINGTON 13. - 15.10.2011 107

Olin varannut kuukautta ennen liput välille New York – Washington D.C  Peter Pan Bus Companysta huokeaan 1,5 dollarin kappale hintaan. Hieman jännitti, että näinköhän tällaiset aleliput kelpaa, mutta niin meni täydestä kuin väärä raha. Lincoln tunnelista bussi nousi New Jerseyn puolelle ja teki kiekan rantapenkereellä, näyttäen hienosti Manhattanin silhuetin. Newarkin lentoasema jäi ihan tien varteen ja teollisuusalueita jatkui ja jatkui…

Bussi oli puolillaan porukkaa, taidettiinpa olla ainoat valkoihoiset. Wifin ansiosta matka taittui rattoisasti sateisesta säästä huolimatta. Baltimoren paikkeilla sää alkoi selkenemään ja pääkaupungissa paistoi jo aurinko. Bussiasema ei oletukseni mukaan sijainnutkaan Union stationilla, mutta kysyvä ei tieltä eksy ja eräs laitapuolen kulkija opasti lukuisin sanakääntein, monenko korttelin päässä tuo kolossi sijaitsee.

334

Union stationin arkkitehtuurissa on jäljitelty Rooman Caracallan kylpylää ja kuvauksellinenhan se on sekä päältä, että sisäpuolelta. Muutoinkin antiikin Rooma on ollut in, kun D.C on ollut piirustuslaudalla ja esim. Capitolium paikan nimenä on suora kopio Rooman Campidoglio kukkulasta, jonka mukaan kapitaali ja kapitalismi ovat saaneet nimensä. Tuolla kukkulalla sijaitsi aikanaan Rooman rahapaja ja taidettiinpa valtakunnan kultavarantokin säilyttää siellä. Kakkoskerroksen pyöreässä baarissa syötiin oluen kera ja totuttauduttiin maaliman suurimman poliittisen vallan ilmapiiriin.

Taksi vei meidät tunnelissa Capitol Hillin alta Soutwest freewaylle  ja Potomac joen yli Arlingtoniin, Virginian osavaltioon. Thomas Jefferson memorial ja Pentagon saatiin kuvattua, miten nyt liikkuvasta taksista onnistuu. Washington Districh of Columbia on oma hallintoalueensa, eikä kuulu mihinkään osavaltioon, joten heti joen toisella puolella oleva Pentagonkin on jo Virginian puolella. Majapaikkamme Hampton Suites Inn sijaitsi Chrystal Cityssa, Ronald Reaganin lentokentän vieressä jo aivan käytännön syistäkin: Metro oli vieressä ja ylihuomenna meillä olisi aikainen lento Dallasiin. Olin jostain tarjouksesta napannut tämän hyvätasoisen hotellin hintaan 60 euroa per yö  ja kun heittäydyin suurelle King size vuoteelle toipumaan matkan rasituksista, ei voinut olla muuta kuin vain tyytyväinen.

443

Eipä ehditty kauaa pähkäillä aamuisella Chrystal Cityn metroasemalla lippuautomaatin kanssa, kun aseman vartija päästi meidät pälkähästä ja taikoi tiketit käteemme. No, pian huomasimme olevamme väärän värisellä linjalla, ja Pentagon Cityssa vaihdoimme junaa suuntana Arlington national cemetery. Vastaanottorakennuksessa oli valokuvanäyttely hautuumaan historiasta, presidentti Kennedyn hautajaisista yms. Looginen jatkumo tälle oli lähteä tutustumaan Kennedyjen hautoihin apostolin kyydillä. Kävellessä totesimme, että sotilaiden hautakivet ovat juuri niin viivasuorissa riveissä, mitä joskus on tullut kuvissa nähtyä. Muutaman sadan metrin päässä tapasimme sotilas asuisen miehen, joka oli kuin ilmetty Robert de Niro, elokuvassa Kauriinmetsästäjä. Hymyillen kaveri opasti lukuisia matkailijoita kohti kukkulaa, jossa tämän kuuluisan suvun veljesten viimeinen leposija sijaitsi.

Johnin ja Jacquelinen muistolaattojen takana paloi ikuinen tuli. Sivummalla oli Robertin “hautakivi” ja  veljeksistä nuorin, mutta vanhimmaksi elänyt Edward oli päässyt velipoikien seuraan samalle nurmelle. Aika vaatimattomia näiden suurmiesten kalmistot.

372362364Larry Thornen alias Lauri Törnin hauta oli senverran kaukana, että päätimme siirtää suosiolla siellä vierailun seuraavalle Washington visiitille. Pääkaupungin ihmeisiin oli varattuna vain tämä päivä, joten eteenpäin, sanoi mummo lumessa…

Matka jatkui Arlington memorial bridgen yli Lincolnin muistomerkille, joka oli vaikuttavan mahtipontinen ja josta tuli mieleen Roomassa sijaitseva Hadrianuksen pylväikkö. Abrahamia esittävä suuri patsas istuskeli sisätiloissa mietiskelevän näköisenä. Portailta oli hyvät näkymät yli National Mall’n  Capitoliumille päin, mistä kongressitalon saattoi kyllä erottaa tuon valtavan obeliskijäljitelmän takaa.

380382385

Vietnamin sodan kaatuneiden muistomerkille kantoivat ihmiset kukkia omaisilleen, jotka olivat uhranneet henkensä maansa puolesta. En nyt kyllä muista, milloin vietnamilaiset olisivat yrittäneet Amerikan Yhdysvaltoja valloittaa. Näin suomalaisena käsitän kyllä maanpuolustuksen hieman eri tavalla.

386

Hienoisessa tihkusateessa kävelimme Valkoisen talon liepeille. Kolme kalifornialaisrouvaa halusi ottaa meistä yhteiskuvan ja tiedustelivat kotimaatamme.Yksi heistä oli edellisenä kesänä käynyt risteillen Helsingissä ja yllättävän paljon tiesivät pienestä valtiosta nimeltä Finland. Aidan vierustaa myöten siirryimme vielä toiselle puolelle White housea ottamaan lisäkuvia. Ihmisiä meni jonossa portista sisään, mutta meillä ei ollut ulkomaalaisina sinne asiaa. No, kyllä suomalaisina olisi sinne päästy yli 10 hengen ryhmässä. Lupa olisi tullut anoa etukäteen ja taustat olisi varmaan tarkistettu.Tuossa valkeaksi kalkitussa talossa asuu toinen henkilöistä, jolla on valta ja voima hävittää koko ihmiskunta maan päältä. Toivottavasti hän ei tuota valtaa koskaan käytä.

400

WASHINGTON 13. - 15.10.2011 096Matka jatkui auringon pilkistellessä pilvien raosta Pennsylvania avenueta pitkin kohti Capitol Hillia. Bongasin liquer storen ja poikkesimme hakemaan pullon kuohuvaa matkaan. Old Post Office oli muutettu jonkinlaiseksi ostariksi ja sisäänkäynnissä reppu meni läpivalaisuun. “Do you have alcohol in there?” :vartija kysyi viitaten reppuuni. “Jessöör, I have one bottle of champangne.” “You cannont bring alcohol here!” Hämmästykseni oli niin suuri, etten osannut sanoa muuta kuin sorry, ja marssimme ulos auringonpaisteeseen. Olin jo Nykissä hieman hämmästellyt USA:n alkoholipolitiikkaa, kun joka paikassa täytyi paperit näyttää, vaikka viiskymppinen tuli mittariin näinä päivinä, enkä mielestäni ole mikään babyface, että voisi teiniksi luulla. Ok, matka jatkuu… FBI:n  päämaja seisoi kadun toisella puolen, kuvausta odotellen. Tuli mieleen, että näillä nurkilla sitä tulee varmaan aikamonen valvontakameran tallentamaksi.

Harry´s baariin poikkesimme vilvoittavalle oluelle ja otimme puhelinyhteyden kotimaahan, josko saisimme jo huomenissa seuraa tänne rapakon taa.

Capitol Hillilla oli jo jalat niin finaalissa, että muutamien kuvien jälkeen otimme taksin lennosta ja palasimme Chrystal Cityyn lepäämään.

411

Kun AA:n koneen pyörät irtosivat RR:n kentän pinnasta, muistui mieleeni eräs tositapahtumiin pohjautuva elokuva, missä matkustajakone syöksyi jäiseen Potomac jokeen epäonnistuneen nousun jälkeen juurikin tältä samaiselta kentältä. Yritin karistaa mielikuvan ja keskityin katsomaan aamuun heräävää pääkaupunkia lintuperspektiivistä. Siellä alapuolella hörppii aamukahvia Barac Obamakin Michellensä kanssa. Michelle lukee ääneen kalenterista mitä päivä tuo tullessaan. Barac murahtelee hajamielisesti samalla kun tarkistaa kannatuslukujaan Washington Postista ja päivittää twitteriä I Phonellaan..

 

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): USA Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.