Dubai

Matkalla oltiin helmi-maaliskuun vaihteessa 2014.
20.02.2014
Heti kun astui terminaaliin huomasi, että on tultu arabimaailmaan. Kaikilla passintarkastajilla oli yllään perinteinen thawb asu. Dubain leima passissa ei sitten ainakaan Israeliin ole asiaa.
Näyttääpä se arabimiehellekkin napanteri maistuvan. Duty free kaupassa suurimmat juomalastit oli juuri näillä kaapuasuisilla miehillä. Kassa jo kysyi edellämme olevalta, kuinka monta henkeä seurueessa on. Kaveri mietti hetken ja valehteli sujuvasti että neljä. Finnairin koneen miehistökin hamstrasi sen verran, että taitaa olla muutaman päivän vapaa tiedossa. Oli pienoinen yllätys, että intialaisen miehen sijasta meitä kuljettikin taksilla etiopialainen nuori nainen, joka oli tullut Dubaihin kolme vuotta sitten työn perässä. Kysymykseen, tykkääkö hän asua täällä, sai vastauksen: “I dont have too much choice.”
Regent Palacen vahvasti d:n päälle puhuva virkailija kehoitti meitä istuutumaan lobbyn sohville siksi aikaa, kun hän selvittää varauksemme. Tumma mies toi meille juomaa ja laukunkantaja odotti sivummalla “kultakärryineen”. Tässähän saa elellä ihan herroiksi. Tilavassa huoneessa ilmastointi oli säädetty jokseenkin viileälle ja lievä tunkan haju paikallistettiin kokolattiamattoon. Pahoittelin piccololle, ettei nyt ollut vielä käteistä, “no problem” hän huikkasi ja katosi kärryineen oven välistä. Amerikkalaistyylinen huone king size sänkyineen ei ollut nyt ihan uudessa kuosissa, muttei nyt kovin huonokaan. Hotellivalintaan olimme päätyneet sijainnin ja palvelutason perusteella ja tietysti hintapolitiikkakin vaikutti asiaan.
Regent Palace sijaitsee pääkadun varressa Bur Juman metroaseman vieressä. Hotellista löytyy kuntosali, kattouima-allas, pari saunaa, puolenkymmentä ravintolaa tai baaria mm. eksoottisen kuuloiset Bollywood Cafe ja Ali Baba lebanese restaurant. Hierontaa ja muitakin terveyspalveluja näyttää myös olevan saatavilla. Täällä päin ei ole itsestään selvää, että edes hotellissa saa palan painikkeeksi viiniä tai olutta, ruokaryypystä nyt puhumattakaan.
Joissakin hotelleissa pitää myös pystyä todistamaan olevansa naimisissa, tai muuten läheistä sukua henkilön kanssa, joka majoittuu samaan huoneeseen. Tässä majoituspaikassa kuitenkin kaikki hoituu, ja minibaarikin näyttää olevan hyvin varusteltu.
Täkäläisittäin pienessä Bur Juman ostarissa kaikki luxus-merkit näyttivät olevan hyvin edustettuina, mutta dirhameita kului vain hyvin vähän. Little Italy-intialaisravintolassa ruoka oli hyvää, erityisesti Cesar-salaattia voi suositella. Aikaeron vuoksi meidän olisi pitänyt olla virkeitä vielä yhdeksän aikaan illalla, mutta niinpä vain uni tuli heti kun pään tyynyyn painoi… zzz…
Kuva: Hotellin respa ja aula
01.03.2014
Päivän plan oli seuraava: Mennä maailman suurimpaan ostoskeskukseen, nähdä maailman suurin akvaario, maailman korkein talo ja maailman suurin suihkulähdeshow. Aamupäivä kului rattoisasti uima-altaalla. Altaan vesi oli niin lämmintä, että tuli uidessa suorastaan hiki.
Iltapäivän puolella hypättiin uudenkarheaan valkoiseen Lexukseen, jonka liituraita-kuljettajalta oli pettänyt dödö. Taloista tuli korkeampia ja korkeampia sitä mukaa, kun downtown lähestyi. Akvaarion haitunneliin olisi ollut 80 dirhamin, eli noin 35 euron pääsymaksu, niin tyydyttiin ihailemaan meren eläviä ulkopuolelta. Muistaakseni lähes kaksisataa haita polskutteli tuhansien muiden kalojen yms. olioiden seassa. Taitaa olla ruokatauot hyvin säännölliset, muutenhan kävisi pikkuhiljaa niin, että saisi nimetä hai-akvaarioksi koko laitoksen. 60 cm paksut lasiseinät pitivät nälkäisimmänkin hain erillään meistä turisteista.
Valtava ostoskeskus oli jaettu osastoihin, oli kultasouk, fashion street, food court, elektroniikalle oli oma osastonsa. Ostari on noin viidenkymmenen jalkapallokentän kokoinen, joten täällä käynti vastaa hyvin rasittavaa lenkkiä. Näyttää siltä, että suurin osa kävijöistä oli paikallisia, tai lähimaista tulleita turisteja, meitä valkonaamoja oli vain yksittäisiä siellä täällä. Oli hauska seurata kun kaapupäälliset naiset ja miehet shoppailivat innokkaasti merkkivaatteita, joita eivät voi käyttää, kuin kotona. Monilta naisilta näkyivät vain silmät, kaikilta ei niitäkään. Kahvin juonti oli oma operaationsa heillä, mutta näytti kyllä onnistuvan.
Luksusputiikkeja toisen perään, joten eipä taas paljon kukkaro kevene. Naisväellä kylläkin näyttää pussukoita ilmestyvän käsipuoleen. Murua rintaan päätettiin etsiä ulkopuolelta paikasta, mistä voisi samalla katsoa suihkulähde showta. Eipä keretty kuin pihalle niin show lähti käyntiin Michael Jacksonin tahtiin. Suihkulähteet on saman firman toteuttamat, kuin Las Vegasin Bellagio hotellin edessä, mutta suuremmat. On se ihme, miten tuon veden saa tanssimaan musiikin mukana. Burj Khalifa on 828 metriä korkea ja voi herrajumala, miten suurelta se näyttääkin vierestä katsottuna. Tuotti suuria vaikeuksia saada mahtumaan se itsensä kanssa samaan kuvaan. Tuossa rinnalla Eiffel torni ja Empire State Building näyttäisivät miniatyyreiltä. Maanantaina noustaisiin tuonne ylös katselemaan maisemia.

Kalliin, mutta hyvän dinnerin jälkeen vävypoika piirrätti itsestään muotokuvan, meidän muiden shoppaillessa samaan aikaan. Minäkin löysin Dubai aiheisen seinäkoristeen, minkä sitten jo hotellille palatessa hukkasin. Pimeällä suihkulähde show oli vielä näyttävämpi valoineen ja väkeäkin oli kertynyt tungokseen asti.

2014-03-01-982

02.03.2014 

Meni aikansa sählätessä, että saatin metron gold cardit automaatista ulos. “Kultapossukerhon” vaunu sijaitsee junan etuosassa, mutta sitähän me ei vielä tiedetty, vaan mentiin lähimmästä ovesta karvalakkipuolelle, siirtotyöläisten sekaan. Metro vei meidät creekin, eli joen ali Deiraan, mistä hankittiin parit aurinkolasit häikäisyn estoa varten. Toisella yrittämällä osattiinkin jo Gold classiin, missä nyt ei muuta eroa ollut, kuin vähemmän porukkaa ja paremmat näköalat etuikkunasta. Dubain metro on valmistunut muutama vuosi sitten, kaikki on uutta ja siistiä ja junat kulkevat ittekseen, ilman kuljettajaa. Otettiinkin seisomapaikat etuikkunan vierestä, että päästiin filmaamaan. Juna nousi heti Bur Juman aseman jälkeen maan pinnalle ja korkealle moottoritien yläpuolelle. Kyllä niistä pilvenpiirtäjistä saa monen mallisia rakennettua, kun rahaa ja mielikuvitusta riittää. Toinen toistaan hienompien kortteleiden lomasta metro kiemurteli etelää kohti. Välillä tuntui, että ollaan vuoristoradan kyydissä.

Internet cityn asemalla jäätiin kyydistä, ja motari ylitettiin käytävää pitkin, missä ei tarvinut kuin seistä liukuhihnalla. Taksi löytyi maankamaralta ja osoitteen kuultuaan tumma mies pyöritteli Toyotaa rampeissa aikansa ja suuntasi palmusaarta kohti. Eipä sitä saaren muotoa maankamaralta huomaa. Ylellisiä huviloita ja kerrostaloja on vaan kahtapuolen tietä. Viiden tähden Atlantis-hotelli on aivan palmun päällä ja sitä kuvattiin hyvä tovi ulkoa päin, kun ei meillä raukoilla ole tarpeeksi pätäkkää, että voitais siihen majoittua. Hotelli on varmasti Dubain kuvatuin Burj al Arabin ohella.

DUBAI 28.2.-7.3.2014 109
Persianlahteen teki mieli ja taksi otettiin lennosta. Kuski ei ollut hajulla missäpäin Suomi sijaitsee, kauhisteli vaan kovasti, kun kerroin että pakkasta on yleensä 35 astetta, muttei kuitenkaan aina.
Dubai Marina open beach oli hienohiekkainen, mutta mitään palveluja ei löytynyt. Punainen uintikieltolippu oli vedetty salkoon, mutta sehän antoi meille vaan haastetta lisää. Aallokkoa oli kohtalaisesti, mutta sekin teki hommasta vaan hauskempaa. Vuosi sitten Las Palmasin uimarannalla meduusa intoutui kättelemään polttavasti vävypoikaa ja niin taas kun mies pääsi veteen, niin heti lähti meduusa roolaamaan kohti. Mikä ihmeen meduusamagneetti tuo mies oikein on? Minulla on taito levittää aurinkovoidetta vain sinne tänne ja laikukkaaksi palanut iho on kieltämättä koominen näky. Vajaa tunti eilen auringossa riitti polttamaan punaisia läiskiä pitkin bodya.
Marinassa kierreltiin kuvaamassa ja ihmettelemässä monen näköisiä korkeita rakennuksia ja esim. kortteli jossa on eniten yli 300-metrisiä taloja maailmassa tuli kuvattua monelta kantilta. Täällä kun ei bisseä kans terasseilla tarjota, niin se on korvattu shishalla eli vesipiipulla, jota poltteli niin miehet kuin naisetkin jutustelun lomassa.
Palatessa metro oli tupaten täynnä töistä palaavia ihmisiä ja joka asemalta pakkautui porukkaa lisää. Tunnelma oli tiivis, mutta onneksi hiki ei pahemmin haissut.
Illallinen yläkerran Ali Baba ravintolassa oli tumpelon henkilökunnan takia niin hauska kokemus, että vieläkin on vatsalihakset naurusta kipeät. Siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta kerrompa vain sen verran, että kun me miehet halusimme alkudrinkiksi Jack Daniels viskit, niin tarjoilija kysyi molemmilta erikseen : “Glass or bottle?”
Kun naiset halusivat ruokajuomaksi punaviiniä… “Glass or bottle?”, molemmilta erikseen… No, oli siellä napatanssiesityskin. Ainiin…shisha tilattiin miehissä, mutten ainakaan minä jäänyt koukkuun.
2014-03-02-10102014-03-02-10112014-03-02-10142014-03-02-10132014-03-02-1012
03.03.2014
Meillä oli varattuna liput Burj Khalifaan kolmeksi, mutta kiirettä piti, että ehdittiin. Se ei mene ihan niin helposti, että menee vain ovesta sisään ja hyppää hissiin. Dubai Mall’n sisäänkäynnistä on varmaan lähes kilometrin kävely ennenkuin on lippuluukulla. Päivä näytti loppuunmyydyltä, eli ilman ennakkovarausta ei torniin olisi päässyt edes rahalla. Yllättävän nopeasti jono liikkui, vaikka oli siinä monenlaista vaihetta, mm. turvatarkastus, ennenkuin oltiin hississä. Henkilökunta oli kyllä saanut hyvän asiakaspalvelukoulutuksen,  ystävällistä kuin alkossa. Hissinkuljettaja koitti heittää läppää, että jännitys pysyisi aisoissa. Monia näytti suorastaan pelottavan, kun supernopea hissi nosti meidät 124 kerrokseen.
Näköalatasannetta kiersi lasiseinä, ettei sieltä nyt vahingossakaan putoamaan olis päässyt. Hienot näkymät oli joka puolelle ja sen verran vähän väkeä päästettiin kerralla torniin, että hyvin pääsi ihan reunalle kurkkiin.
Tytärkin alkoi pikkuhiljaa tulla seinänvierestä lähemmäs reunaa. Siinä uteliaisuus voitti pelon ja Canon alkoi laulamaan. 452 metriä ei tuntunut sen kummemmalta, kuin Empire State Buildingin näköalatasanne noin sata metriä alempana. Yhtä pieniltä ihmiset ja autot alhaalla näyttivät. Koko talon pystyi kiertämään eli näkymät olivat 360 astetta. Usvaa oli sen verran, että palmusaaren pystyi vain vaivoin erottamaan.
Dubain kaupunki on noin 30 kilometriä pitkä ja etäisyydet nähtävyydeltä toiselle suuret. Moottoriteiden verkosto risteilee kaupungin halki, eikä puhettakaan, että kävellen pääsisi yhtään minnekkään. Onneksi taksit ovat edullisia.
Kun noin tuhat kuvaa oli saatu menestyksellisesti näpättyä ja pari tuliaista ostettua, siirryttiin Dubai Mall’n kautta pihalle ja taksiin. Vaikka kaikki Skandinavian luksusputiikit laskettaisiin yhteen, niin en usko, että tulisi puoliakaan siitä, mitä tässä yhdessä ainoassa ostoskeskuksessa on. Ostovoimaa täytyy olla, että pysyvät pystyssä.
2014-03-03-10382014-03-03-10372014-03-03-10332014-03-03-10292014-03-03-1030
Pikainen lounas, vaatteiden vaihto, mittari alle ja yöelämää katsomaan…
Jumeirah beach hotellin rannalla, tai oikeastaan merellä, sata metriä rannasta sijaitsee 360 degrees baari, joka on yksi suosituimmista näköalojensa takia. Kiireissään kompuroitiin yläkertaan teknomusiikin säestyksellä… happy hour päättyisi kahdeksalta ja kello oli viittä vaille. Baarimikkokin toimitti juoksujalkaa meidän tilausta ja ehdittiin sittenkin. Täältä oli hyvät näkymät downtowniin, Burj Khalifakin erottui tänne saakka. Jumeirah beach hotelli näytti hienolta värivalaistuksessa ja Burj al Arab, maailman ainoa seitsemän tähden hotelli, oli noin sadan metrin päässä. Että olikin luksus olo…
No äkkiähän ne drinksut oli juotu ja kuvat napattu, niin golfauton kyydityksellä päästiin takaisin Jumeirah Beach hotellille ja taksin välityksellä Souk Madinatiin. Tämä on sellanen suosittu illanvietto paikka, missä on paljon kauppoja ja viihtyisiä ravintoloita. Ravintolat olivat tupaten täynnä, mutta yhdeltä baaritiskiltä saatiin paikat. Tästäkin oli hienot näkymät Burj al Arabiin ja se näkyi hinnoissa. Peroni tuoppi maksoi yli kymmenen euroa. Baaritiski oli ihan kanavan varrella, missä pikku veneet kuljettivat turisteja “purjehotellille” päin.
Pikkuhiljaa alkoi kiireinen päivä tuntua jäsenissä ja päätettiin siirtya Bur Dubain kaupunginosaan, missä majapaikkamme sijaitsi. Pilvenpiirtäjät oli koristeltu värivaloin ja niitä ihasteltiin paluumatkalla. Maailman korkeimman hotellin katollakin oli kuin kruunut. Burj Khalifakin hohti hienosti pimeässä ja kuun sirppikin oli pyörähtänyt alapuolelle.
Musiikki soi kybällä Bollywood cafessa, mihin pistäydyttiin yömyssylle. Tarjoilijan ääntä ei kuulunut, suun liikkeistä piti päätellä, mitä hänellä on asiaa. “Only drink meny!!!” :karjuin kurkku suorana ja sain katalookin käteeni. Yritin tiirailla sitä lähes pimeässä baarissa heikolla menestyksellä, kunnes baarimikko tuli näyttämään taskulampulla valoa ja pystyin tekemään tilauksen. Nupit oli tosiaan väännetty kaakkoon ja Bollywood hitti toisensa jälkeen raikasi nuorien intialaisneitien tanssiessa Taj Mahal taustanaan. Tanssitaidon kanssa oli vähän niin ja näin. Tytöt esiintyivät vuoronperään välillä ryhmissä, välillä yksin ja istuivat hyvin apaattisen näköisinä väliajat, jotkut taisivat nukahtaakkin. Korvat pilliä huutaen pääsimme lopulta “pakenemaan” tuosta itämaan puutarhasta.
1927141_10203254707919300_1364371668_n10000040_10203254716039503_194586104_n1074982_10203254713679444_935556074_n10002896_10203254718959576_691779477_n
04.03.2014
Shopping day! Tämän päivän oli nähtävyydet pannassa ja vakaa tarkoitus oli päästä matkakassasta eroon.
Deirassa väisteltiin Rolex kauppiaita ja kashmir huivin myyjiä, ei oikein ollut länsimaiselle ihmiselle sopivaa tavaraa. Olin pari kertaa saada punavalkoisen arabihuivin päähäni. Kauppiaat tulivat iholle, joten päätettiin vaihtaa hiippakuntaa.
Mall of Emiratesissa tutut luksusliikkeet seurasivat toisiaan. Dubai Mall’n oli rakennettu jääkiekkokaukaloja täällä oli pitänyt panna paremmaksi ja rakennettu sisälaskettelukeskus. Näytti olevan hauskaa, kun monet ensi kertaa elämässä lunta näkevät, koittivat liukastella kuka mitenkin, jäistä rinnettä alas. Mall oli tietystikkin taas aivan valtavan kokoinen ja suuntimia haettiin opastaulusta. Seurueemme hajaantui, kuka Victoria’s Secretille, kuka minnekkin.
Itse suuntasin H&M :lle, tuttu liike ja paremmin meikäläisen kukkarolle sopiva. No, jotain tarttui mukaan ja mieshenkilö kassalla kysyi: ” mistä olen Dubaihin asti ostoksille lähtenyt?” Itse sanoi olevansa Venäjältä ja tarkemmin Sothsista. Oli siinä puhetta suomalaisten Pietarin matkailusta ja Sothsin olympialaisista. Kauhisteltiin, kuinka paljon oli rahaa palanut niissä karkeloissa. Kaveri kertoi korruption olevan suuri ongelma Venäjällä ja oltiinkin yhtä mieltä siitä, että suurin osa viidestäkymmenestätuhannestamiljoonasta ( 50 000 000 000 ) dollarista meni virkamiesten ynnä muiden luikurien taskuun, eihän mitkään urheilukisat voi maksaa noin paljon, varsinkaan talviurheilukisat.
Räknättiin, että sillä rahalla olisi pystyttänyt 33 Burj Khalifaa Sothsiin ja rahaa olisi vielä jäänytkin.
Odotellessani muita,koitin viihdyttää itseäni seuraamalla ohikulkevia ihmisiä. Kyllä niin monenkirjavaa joukkoa täälläkin pyörii… 80 % Dubain asukkaista on ulkomaalaisia ja siihen turistit päälle. Tämmösiä täysin kalpeanaamoja näkyi vain siellä täällä. Fnimmäkseen intialaisen näköisiä, ja aasialaisen… ehkä filippiinoja, en tiedä. Sitten tietysti arabit. Koululaisia oli paljon liikkeellä, heissäkin oli monen näköistä… pojat oli ihan normikamppeissa, ja kulkivat omissa ryhmissään, tytöistä osalla oli ihan normaalit vetimet, osalla oli huivi kiedottu päähään, osalla musta kaapu. Mustakaapuisista tytöistä osalla oli hyvinkin vahva meikki, osalla ei mitään. Eipä nuo vaatekysymykset heidän kanssakäymistään haitanneet millään tavoin, vaan iloisesti lörpötellen ja nauraen he etenivät käytäviä pitkin.
Moni näpytteli kännykkää kävellessään. Tietääköhän nuo poloiset, että ensimmäinen gsm- puhelu on soitettu Suomessa ja että tekstiviesti on suomalainen keksintö. Edellis iltainen taksikuski ainakin sanoi, että muutama vuosi sitten kaikilla oli Nokian puhelin, nykyään enää harvalla…
Jalkoja särki. On todella rankkaa seistä paikallaan kovalla marmorilattialla. Ihmettelin, miten nuo myyjät pystyvät pitkiä päiviä seisomaan ja hymyilemään ystävällisesti kaikille ohikulkijoille  ja toistamaan samaa mantraa : “Hello madam / sir, How are you?” Ja nuo vartijat, jotka joka liikkeen ovella seisovat hieno puku päällä pitkää päivää, vuodesta toiseen, tekemättä mitään. Kyllä siinä fysiikka on koetuksella ja pitää olla hyvä mielikuvitus, että saa ajan kulumaan. Onneksi itellä on kevyt työ…
06.03.2014
Viimeisenä Dubain päivänä kävimme Mall of Emiratesissa vaihtamassa toissa päivänä hankitun puseron, jossa ilmeni laatuongelmia. Sen jäkeen karautimme suorinta tietä Jumeirah beachille hankkimaan väriä pintaan.
Vävykolli oli ensimmäisenä pulikoimassa ja eiköhän vaan rantamatalikossa ollut meduusa toivottamassa tervetulleeksi tuttua miestä. Ei kuitenkaan heitetty käsipäivää, vaan moikattiin muutaman metrin päästä.
Vesi oli niin lämmintä, kuin se maaliskuun alussa voi olla. Nälkää helpotettiin Cantina Beach clubilla teknohittien säestyksellä auringonlaskua odotellen. Paparazzillemme oli must saada auringonlaskukuvia juuri tältä rannalta, Burj al Arabin vierestä ja niin hyviä niistä kyllä tulikin, että kyllä kannatti odottaa. Siinä on Canon niiiin oikeissa käsissä…
Arabikuski noukki meidät kyytiin Jumeirah beach hotellin pihasta. Tummia ja tulisia on etelän miehet totesimme, kun kaveri puhelimeen puhuessaan kiihtyi nollasta sataan viereistä kaistaa ohi suhahtavaa Ferraria nopeammin. Peltorit olisivat olleet paikallaan, kun tuli saatapeetä arabiaksi ja Toyota-raukan ratti sai tuntea isäntänsä vihan.
Kukahan onneton tuolla langan toisessa päässä oli? Lähes yhtä nopeasti mies kuitenkin leppyi ja pyyteli monistellen anteeksi. Oli hänen pojallaan kuulema ongelmia tietokoneen kanssa… no, ilmankos…
Pakkaamaan ja unille, herätys oli kello 01.00
DUBAI 28.2.-7.3.2014 383DUBAI 28.2.-7.3.2014 3761980778_10203254726159756_187974355_nDUBAI 28.2.-7.3.2014 3821932124_10203254728719820_2085909535_nDUBAI 28.2.-7.3.2014 386
07.03.2014
Allahu akhbar… ei ehtinyt herättää meitä niinkuin kaikkina muina aamuina tähän mennessä. Läheisestä moskeijasta kuuluva rukouskutsu kesti muutaman minuutin auringon nousun aikaan, mutta yleensä sitä nukahti heti sen jälkeen.
Huoneessa oli sekä koraani, että raamattu arabian ja englannin kielisenä, mutta ei tullut sen kummemmin luettua kumpaakaan. Edes tauluteeveetä ei tullut kertaakaan avattua. Yleensäkin meidän reissuilla tv majapaikassa on täysin tarpeeton, ollaan sen verran liikekannalla, että asunnolla käydään peseytymässä ja nukkumassa.
Huoneen katosta löytyi tarra joka osoitti suunnan Mekkaan, varmasti ollut tarpeen monesti.
Aulassa oli täysi hälinä päällä, ja Bollywood cafesta kuului intialaishittejä kun hörpimme aamukahvit Cafe au Laitissa. Portieri tuli ilmoittamaan, että häneen tilaamansa kyyti odotti kadulla. Matkalaukut oli jo kyydissä Regent Palacen shutllessa, tästä hyvillään livautin portsarille vitosen ja hyvästelin hänet.
Arabi-asuiset passintarkastajat puhuivat selvästi p***ujuttuja, sen verran he nauraa rätkättivät ja huutelivat toisilleen, eivätkä kiinnittäneet matkustajiin mitään huomiota leimoja lätkiessään.
Suuret verovapaat myymälät kannustivat pääsemään erilleen lopuista dirhameista…
Lopuksi Arabiemiraateista: Kaikkialla oli erittäin siistiä, palvelutaso oli erittäin hyvä kaikkialla, autokanta uusinta maailmassa. Toyota näytti olevan yleisin automerkki, eurooppalaisia autoja oli hyvin vähän ja nekin luksus Mersuja ja Bemareita. Hintataso Suomen luokkaa, aivan mielettömän hienoja rakennuksia, ei rikollisuutta. Etenkin Mall of Emiratesin sisäänkäynnin edessä näki oikeita luxuspirssejä kun Maybachit, Rolls Roycet, Ferrarit, Maseratit yms toivat paikallis asukkeja shoppailemaan. Täällä sitä todella näkee, mitä isolla rahalla saa aikaan. Jokaisen matkailua harrastavan kannattaisi käydä täällä ainakin kerran. Siirtotyöläisten asema ei varmasti kaikistellen hääppönen ole, mutta ilmeisesti parempi, kuin kotimaassa, koska tulijoita riittää. Jotenkin tuli noista leveistä moottoriteistä, mielettömistä ruuhkista, pilvenpiirtäjistä ja suurista etäisyyksistä Los Angeles mieleen. Muutenkin täällä amerikkalaisuuden ihannointi paistoi kaikkialla, ja varmasti paljolti amerikkalaisten firmojen suunnittelemia ja toteuttamia nuo valtavat rakennushankket ovatkin. Burj Khalifan pääurakoitsijana on toiminut Samsung… jotenkin tutun kuuloinen nimi…

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Arabiemiraatit Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.