San Francisco

 

Mason Street

Epätoivoisena katselin, kun kaksi muoviin käärittyä laukkua lipui hihnaa pitkin ohitseni ties monennenko kerran. Olisivatkin olleet meidän, mutta kun ei… Olimme aamulla lentäneet Washingtonista Dallasin kautta San Franciscoon ja niinköhän oli laukut jääneet johonkin välille.

Jälleennäkemisen riemua olimme kokeneet hetki sitten, kun rakkaan naisystäväni iki-ihana tytär avomiehineen oli lentänyt Suomesta jakamaan kanssamme Amerikan matkailun ilot (ja kustannukset).

Terästin kuuloani, kun jotain tuttua oli tuossa aulassa kaikuvassa kuulutuksessa… Aivan oikein! Minun ja naisystäväni nimihän siinä mainittiin erikoisella aksentilla ja suorastaan törmäsin paremman puoliskoni Italiasta markkinoilta hankkimaan pinkkiin pakaasiin, kun harpoin Lost & Found kopin ovesta sisään. Iloisesti lörpötellen virkailija tarkisti henkilöllisyyteni ja luovutti matkatavaramme kysyen vielä, oliko lausunut nimemme oikein. ”Perfect, just perfect”, vakuutin hänelle ja toivottelin hyvät päivänjatkot.

Täydet bileet olivat menossa kun nousimme Powell stationilla maanpinnalle Bart junasta.Yläkroppa paljaana tummat nuoret miehet breikkasivat rap-musiikin tahtiin yleisön osoittaessa suosiotaan.

Olin selvittänyt hotellin sijainnin ennalta Google Mapsin katunäkymästä, joten tottuneesti ja ripein askelin kuin isävainaa Rutkun peltoaavalla ennenvanhaan, johdattelin väsyneen seurueemme Union Square plaza-hotellin ala-aulaan. Ei kuitenkaan ollut joka seitsemäs askel pidempi, kuin kylän miehillä aikoinaan, ennen kuin pellot salaojitettiin. Kaiholla muistelin lapsuuteni kesiä, jolloin paistoi aina aurinko ja kaukana oli paha maailma.

Hotelli oli paremmin hostellitasoa, mutta sijaitsi kaupungin ytimessä ja oli halpa. Kaikki tarvittava löytyi joten sai nyt kelvata tukikohdaksi.

Naisystäväni vävy  tuli huvittuneena saniteettitiloista ja ihmetteli hullunkurista wc-istuinta: oli matalampi kuin arabialainen, päristyslauta oli keskeltä poikki ja lisäksi sukukalleudet piti upottaa veteen toimituksen ajaksi. Olikohan tuossa härvelissä munankeitin samassa.”Welcome to the land of freedom” tokaisin, kun tahtoi jo äidinkieli unohtua Amerikassa vietetyn viikon jälkeen 😀

Kun tietoliikenneyhteydet oli saatu kuntoon ja muutama face-viesti laitettua kotimaahan kavereille, sukulaisille, tuttaville, tuttavan tuttaville, tuttavan vieraille ja vieraiden tuttaville, olimme viimein valmiita siirtymään läheiseen Lori`s Dineriin ravitsevalle ja maukkaalle hampurilais aterialle.

Ritchie Cunningham ja Onnen päivät sarja muistui mieleen, kun palvelualttiit hampurilaistytöt kantoivat Amerikan herkkuja eteemme 50-luvun tyyliin stailatussa ravintolassa.

473

Tipattiin tietysti tuntuvasti hyvästä palvelusta. Union squarella oli palmut koristeltu jouluvaloin, vaikka h-hetkeen oli vielä yli kaksi kuukautta. Joku naisten maratonitapahtuma oli alkamassa ja aukio oli täynnä kojuja, telttoja ym. rekvisiittaa.

Unta ei tarvinnut odottaa…

476

San Franciscon Cable Car on palvellut yli 140 vuotta ja kuljettaa nykyisin lähinnä turisteja. Aamutuimaan hyppäsimme Powell&Mason streets-linjan puiseen hienoksi entisöityyn ratikkaan, joka vei meidät mäkisiä katuja pitkin Fisherman`s Warfille.

480500

Tämä entinen kalastajien satama on hyvin suosittua matkailualuetta näkymiensä, ravintolatarjontansa ja tietysti merileijoniensa puolesta, jotka makoilivat tiiviissä ryhmissä Pier 39:llä.

Täältä oli näkymät Golden Gate bridgelle, Bay bridgelle, Alcatraziin, myös Coit Towerin ja Trans America pyramidin saattoi nähdä…

523506

Kolme Harrikkaa pörähti edestämme vähän matkan päähän parkkiin. Hell`s Angels komeili liivin selässä… eikös se jossain tällä suunnalla perustettu koko klubi toisen maailmansodan taistelulentäjien toimesta. Onkohan herrat ihan perustajaklubin jäseniä… Sen verran jämyn näköisiä karjuja kuitenkin, etten viitsinyt mennä kuulumisia kyselemään.

Satama-alueella vierähti tunti jos toinenkin ja iltapäivästä otettiin suunta Trans America pyramidille. Pirssari kysyi mistä olemme kotoisin, kun puheemme kuulosti niin hassulta. Tietysti paljastimme korttimme heti ja opetimme pari sanaa suomea hänelle, toinen oli kiitos ja toinen…no, vähän rumempi sana.

Juurelta kun Trans America pyramidia kuvasi, niin näytti, että se jatkuu taivaaseen asti, optinen harha 😀

IMG_6366
536

544547

China Townissa keskityimme lähinnä tutkailemaan kauppojen valikoimia.

Kotimatkalla poikkesimme majapaikkamme läheiseen baariin, missä Margaritat maksoivat ainoastaan 3,5 dollaria kappale, eivätkä muutkaan kurkun kostukkeet hinnan kiroissa olleet.Tästä tulikin kantapaikkamme.

Aamulla lähdimme noutamaan varaamaani vuokra-autoa Alamon keskustan toimipisteestä.Olin bookannut suuren Cadillacin tai vastaavan, jotta matkalaukkujen kanssa ei tulisi ahdasta ja muutenkin matkanteko olisi mukavaa. Hintakaan ei ollut esteenä: 10 päivän vuokra oli 350 euroa, sisältäen vakuutukset nolla omavastuulla, yhden lisäkuljettajan ja tankillisen bensaa. Virkailija korosti jostain syystä useaan otteeseen kollegoilleen: “This gentleman  has booked a luxerious car.” Syykin selvisi alhaalla parkkihallissa: Kun painoin kaukolukituksen nappia, niin shamppanjanvärisen Buick Lacrossen vilkut välähtivät ja lukot napsahtivat auki. Muistin heti, että kyseinen pirssi kuuluu premium-, ei luxury luokkaan ja olisi ollut muutaman kympin halvempi. Kaippa virkailija koitti vakuuttaa, että nyt liikutaan päällikkö tasolla vaikkei Caddya nyt saatukaan alle. Auto oli kuitenkin niin hieno, etten viitsinyt lähteä reklamoimaan ja kaasujalkaakin kutkutti jo kovin.

Olipa hieno tunne huristella monista elokuvista tutun Golden Gate sillan yli auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Kalifornia-aiheista musiikkia oli pari levyllistä mukana ja tunnelma Lacrossen sisätiloissa sen mukainen. Vista Point salmen toisella puolen tarjosi hyviä kuvakulmia, jotka tietysti hyödynnettiin tarkoin.

SAN FRANCISCO 15. - 18.10.2011 126

Conzelman roadilta saa zoomailtua sillan ja kaupungin keskustan samaan kuvaan ja sinnehän sitä seuraavaksi siirryttiin. Kapea ja mutkainen tie kiemurteli kukkulan rinteessä, ja joka mutkan takaa sai aina vaan parempia kuvia.

592600

Jossakin vaiheessa Buickin nokka käännettiin 180 astetta ja hitaasti lipuen palattiin sillan kupeeseen Redwood Highwaylle ja otettiin suunta läheiseen Muir Woods luonnonpuistoon.

Jos on kiire, kuten meillä aina, on Muir Woods National Monument oiva paikka käydä ihailemassa punapuita. Suurimmat lajinsa edustajat taitavat sijaita Sequoian kansallispuistossa, kuten myös suurin elollinen olento, mammuttipetäjä General Sherman, mutta kyllä täälläkin asuvat lajitoverinsa respectiä herättivät. Valtavien puiden latvustot peittivät taivaan jossain korkeuksissa ja muutamat läpi päässeet auringonsäteet muodostivat kontrastin muuten hämärässä metsässä. Polun varrella olevista tauluista sai lisäinfoa ympäröivästä luonnosta. Näin suuriksi kasvaneet yksilöt ovat satoja, jopa tuhansia vuosia vanhoja.

611619

Kahvittelun jälkeen ajelimme hiljakseen kukkuloilta takaisin Golden Gaten sillan yli maksupisteelle, jonne piti noin 5 dollaria pulittaa sillan ylityksestä. Menomatkalla ei tuota rahastusta ollut. Maailman mutkaisinta katua Lombard streetia pitkin etenimme jyrkässä alamäessä Coit Towerille. Parkkipaikalla nuoripari nousi juuri samanlaisesta mustasta autosta, jonka itse omistan kotopuolessa, joten mielipiteitä vaihdeltiin auton hyvistä ja huonoista puolista. Coit Towerilta oli myös hyvät näkymät kaupunkiin.

 

IMG_6660IMG_6679

Suuntiminen tässä miljoonakaupungissa oli jokseenkin helppoa, niin päätin etten tarvitse nokialaisen navigaattoria, ennen kuin ollaan totaalisen eksyksissä. Pilvenpiirtäjien lomassa puikkelehtien palasimme Geary streetille, mistä hankin Buickille yöpaikan maan alaisesta pysäköintihallista.

Aamulla piirtelin paperikarttaan nuotit vävypojalle, että osaisimme kaupungista ulos Highway 1:lle. Sitä ennen koukattaisiin hippiliikkeen syntysijoille Haight Ashburyyn, sekä Alamo squarelle katsomaan suosittua piknik puistoa. Alue oli aika boheemin näköistä ja tuo kuuluisa Haight ja Ashbury katujen risteyskin ajettiin läpi, mutta kuva jäi ottamatta liikenteen virrassa.

Pudotin porukat Alamo squarelle ja löysin autolle parkkipaikan jyrkästä alamäestä lähistöltä. Puistosta olikin hienot näkymät kaupungin ylle Painted Ladie´s nimellä tunnettujen tyypillisten vanhojen pastellin väristen San Franciscolais talojen yli. En yhtään ihmettele vaikka tätä kaupunkia kehutaan Yhdysvaltojen kauneimmaksi.

SAN FRANCISCO 15. - 18.10.2011 215 664
663

Meillä matka jatkui etelään päin kohti uusia elämyksiä…

 

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): USA Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.