Highway 1

 

699

On puhdas sattuma että uusimmassa Mondo lehdessä on artikkeli Highway 1:stä  ja Hearst Castlesta, joista minäkin ajattelin omat versioni kirjoittaa. California 1… Pacific coastal highway… Highway 1… California state route… rakkaalla lapsella on monta nimeä.

10002721_10203320486923734_145475086_n712Sumuisen ilmanko syytä, että missattiin joku risteys San Franciscosta lähdön jälkeen ja ajeltiin sisämaassa, eikä merestä näkynyt vilaustakaan. Jossakin pikkukaupungissa aurinko pilkisteli pilvenraosta ja siitä otettiinkin suunta kohti rannikkoa, mikä löytyikin tuota pikaa.

Vanhoja hippejä oli paikoitellen liftaamassa etelää kohti. Olikohan hemmot samalla asialla jo vuonna 1967, kun maailman ensimmäisinä rockfestareina pidetyt Montereyn pop festivaalit vietettiin. Noilla festareillahan muuan seattlelainen James Marshal Hendrix, tuttavallisemmin Jimi, löi itsensä läpi ällistyttävillä kitarointitaidollaan. Itse lykkäilin tuohon aikaan sinistä muovista Fordson Majoria hiekkakasalla ja ihmettelin, miksi isosisko oli alkanut asumaan peilin edessä.

Tätä tietä myös Janet Leighin esittämä roolihahmo Marion Crane ajoi  Alfred Hitchcokin Psycho elokuvassa pahaa aavistamatta Batesin motelliin. Elokuva on taatusti ikimuistoisin minkä pikkupoikana onnistuin mustavalkotelkkarista näkemään. Enpä tässä vaiheessa arvannut että muutaman päivän kuluttua olisin samaisen kauhujen motellin pihalla.

Kun suurkaupungin ruuhkat olivat jääneet taa, oli rattiinkin tunkua. Vakuutuksessa oli vain yksi lisäkuljettaja, mutta itsekukin halusi päästä kokeilemaan, miltä ratinpyöritys tuntuu rapakon tällä puolen. Sheriffejäkään ei ollut näköpiirissä, niin jokainen vuorollaan ajoi pätkään tuota maankuulua maisematietä. Välillä oltiin ihan vesirajassa, missä saattoi nähdä merileijonia päivää paistattelemassa ja välillä oltiin kalliolla korkealla meren yläpuolella. Hyvällä tuurilla voisi nähdä valaankin ulapalla, mutta meikäläisellä hyvää tuuria on vain harvoin.

Kummallisen näköisiä käkkyrämäntyjä, joiden oksat muodostivat välillä katon tien päälle, kasvoi kahtapuolen tietä. Ei oikein saanut selvää,oliko tuo havu- vai lehtipuu. Varmaa kuitenkin oli ettei Pohjanmaan lakeuksilla ollut tuota lajiketta.

685683682684

Tie oli enimmäkseen kaksikaistaista, liikennettä oli aika vähän. Ennen taajamia kaistat lisääntyivät ja tienvarsihotellien mainoskylttejä näkyi siellä täällä. Motellit ovat edullisia majapaikkoja, hyvän huoneen saa usein jo 40-50 dollarilla yöksi, lisäksi auton parkki kuuluu hintaan.

Santa Gruzissa pysähdyttiin aterioimaan Subwayhin, missä todettiin espanjan olevan Kalifornian pääkieli. Lähes kaikki paikan nimet olivat espanjalaisia ja asukkatkin suureksi osaksi latinoja. Näytti olevan sadonkorjuun aika. Pelloilla maatyöläiset ahersivat punaoranssisten kurpitsojen kimpussa, kasaten niitä suuriksi röykkiöiksi.

1624333_10203320462323119_1707080057_n1484929_10203320473003386_1009200265_n

 

Hyvissä ajoin olimme seuraavassa etapissa San Simeonissa, missä ensitöiksemme tutustuimme viinitilan myymälään. Kuultuaan kansallisuutemme puodinpitäjä valitteli, ettei heillä ehkä ollut riittävästi alkoholia…

Mitä vielä… yksi 25 USD Hearst Castle punaviinipullo tarttui matkaamme.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): USA Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.