Venice beach L.A

 

849

Illan hämärtyessä kaarsimme Hotel Californian pihaan Santa Monicassa. Hotellivalintaan olimme päätyneet sijainnin… ja yllätys… nimen perusteella. Saman niminen Eaglesin kappale herättää muistoja jo ennestään mutta kyllä siihen vielä tämä yksi mahtuu joukkoon.

Surf-henkinen hotelli sijaitsee strategisesti hyvällä paikalla Santa Monica Pierin kupeessa, Tyynen meren rannalla. Elokuva-teemoin sisustetussa huoneistossamme oli kaksi makuuhuonetta ja terassilta merinäköala.

827

Illallinen kävelykadulla Santa Monican keskustassa ja pehkuihin valtameren maininkeja kuunnellen.

Taksi heitti meidät muutaman kilometrin matkan Venice beachin laiturin kupeeseen kahdeksalla dollarilla. Sää oli usvainen eikä mitenkään kovin lämmin, vaikka ennuste päivälle oli +23 c´ ja auringonpaistetta. Muutama surffari otti tuntumaa aaltoihin, ketään muuta rannalla ei lisäksemme ollutkaan. Sää taisi olla liian kylmä Kalifornian aurinkoon tottuneille, mutta ei meille, arktisessa pohjolassa ikänsä asuneille, pakkasen ja avantouinnin karaisemille yksilöille. Oli nyt vähän pakkorako kastautua Tyynessä valtameressä, koskaan ei tiedä, jääkö tilaisuus ainutkertaiseksi.

Vesi tuntui aluksi hyytävän kylmältä, mutta kun sitkeästi ja hammasta purren kahlasi vaan syvemmälle, hypäten aina aallon yli ja viimein heittäytyi pitkälleen aallon vietäväksi, kylmyys pikkuhiljaa väistyi.

IMG_7170IMG_7265IMG_7291

Rannalla kuivatellessamme usvakerroskin alkoi ohenemaan ja näytti että tulee sittenkin sääennusteen mukainen päivä. Ranta oli hienohiekkainen ja todella leveä. Baywachista tuttuja uimavalvojan koppeja oli tasaisin välimatkoin, tosin ilman miehitystä. Pikkuhiljaa aloiteltiin päivän kävelyurakkaa kohti Santa Monicaa.

IMG_7199IMG_7237

Ocean Front Walkilla, kadun toisella puolella oli kaikenlasta meriaiheista- ja matkamuisto myymälää ja rannan puoleinen sivu oli täytetty kojuin ja pöydin, missä oli monenlaista hilavitkutinta ja matkamuistoa myynnissä. Keskellä katua mustat miehet parveilivat korvalappustereoiden kanssa tarjoten kuulokkeita päähän. “Hey brother, do you like listen to my music?” Koitin tehdä väistöliikkeitä ja luikkia vähän sivummalta karkuun. Olisi aika hankala päästä hepuista eroon, jos pysähtyisi kuuntelemaan. Eipä sillä, voisihan musiikki olla ihan kuunneltavaakin jos rap-musiikista pitää. Marihuana reseptinkin olisi saanut yksityislääkäriltä… en tiedä, mihin sairauteen sitä olisi saanut ja mistä… apteekistako?

Muutamia kerjäläisiäkin oli ja kun eräällä oli pahvinen kyltti, jossa vapaasti suomennettuna luki jotakuinkin näin: “En halua valehdella sinulle että tarvitsen rahaa ruokaan. Olen juoppo ja tarvitsen viinaa. Pyydän, auta minua!” Pakko oli avustaa dollarilla, moista rehellisyyttä arvostavana.

866863864

Kurkkua kuivasi, eikä lähistöllä ollut houkuttelevan näköistä terassia, joten kipaisin Budweiserit pikku puodista. Amerikkalaiseen tapaan myyjä laittoi pikku pahvitötteröt pullojen päälle ja pakkasi ne vielä paperipussiin.

Rannalle oli joku kantanut penkin jolle istahdettiin nauttimaan juuri ostamani virvokkeet. Tällä samaisella rannalla Jim Morrisonkin aikoinaan hioi riimejään…

Sheriffiauto pysähtyi lähistölle ja näytti tarkkailevan meitä. Onneksi oli ne tötteröt nyt noiden Budien päällä, ettei jouduttu virkavallan kanssa läheisempiin tekemisiin. Koitin nyt kuitenkin varalta kääntyä poispäin, jolloin sheriffitkin jatkoivat matkaa.

Santa Monican laiturin kupeesta löytyi aikuisten peuhapuisto, missä saattoi kokeilla monenmoisia extreme lajeja. Vävypojan Tarzan-leikeistä oli vielä sen verran vähän aikaa, että pitihän sitä päästä kokeilemaan miten onnistuu heijata itsensä yhdellä kädellä voimistelurenkaalta toiselle. Ajoitus oli tärkeä ja ruista piti olla ranteessa… Onnistui ensikertalaiselta hyvin, olin vähän ällikällä lyöty ja pari paikallista bodariakin osoitti suosiotaan.

Haettiin vähän pitkähihaista päälle, muutamat Budit ja pizzat ja rannalle piknikille auringonlaskua ihailemaan. Sinnehän se painui Malibun tietämille ja värivalot syttyivät Santa Monica pierin huvipuistossa. Laiturilla oli tukevasti porukkaa ja soittajaa, laulajaa, tanssijaa, jonglööria ynnä muuta viihdyttämässä meitä kaikkia. Laiturin päässä, kalaravintolan vieressä oli kyltti joka ilmoitti Chigacosta lähtevän perinteikkään, 2347 mailia pitkän Route 66:n päätepisteen olevan tässä.

IMG_7304

Laiturin toisella puolella parkkipaikan viereisessä puistossa kymmenet kodittomat olivat laittautumassa yöpuulle. Vaikka puitteet olivat hienot, niin sääliksi kävi… yöstä oli tulossa kylmä.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): USA. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.