Jatkoa Milano-Patras-blogiin…
Reilun 3 tunnin matka ilmastoidussa laivassa meni mukavasti maisemia ihaillen ja pasianssia pelaillen. Samin satamassa keskityttiin niin seuraamaan köysipoikien touhuilua, että oltiin sitten viimeiset maihin menijät ja uudet kyydittävät vyöryivät jo vastaan ahtaassa portaikossa.
Sami vaikuttaa uinuvalta pikkukaupungilta… ei hirveästi ihmisiä… ei hirveästi liikennettä, mutta tavernoita rantakadulla kyllä riittää.
Majoituksemme oli taas hakusalla, mutta parilla kyselyllä Staggia Studios löytyi. Pihalla kaksi naista oli maassa takapuolet pystyssä ja valissä takkuturkkinen kissa, nyppivät jotain punkkeja katista ja toinen naisista nousi checkaamaan meidät sisään. Taso nyt hiukan tippui majoituksen suhteen, mutta Penthouse oli kuitenkin tilava, löytyi parveke merinäköalalla, ilmastointilaite yms.
Kävin viemässä pyykit pesulaan ja kävelin kylän ainoaan skootterivuokraamoon.
Olin jo laivalta tullessamme yrittänyt tähän puljuun… ovet oli sepposen selällään, mutta ketään ei ollut paikalla. Oven vieressä kyltti: palaan muutaman tunnin sisällä. Menin nyt muutaman tunnin päästä uudestaan ja sama kyltti oli edelleen seinällä. Kuitenkin herra toimitusjohtaja itse taisi olla paikalla ja vastasi kaikkiin kysymyksiin: jes, okei. Eli menopeli ilmeisesti löytyy. Yritin tehdä varausta seuraavalle päivälle kello kymmeneksi, johon tirehtööri vastasi: jes, okei… tumorrou. Asia oli ilmeisesti sillä sovittu.
Illalla käytiin vielä satamassa kreikkalaisessa Dolphino ravintolassa Moussakat ja Creek salad-annokset syömässä ja sitten unille.
Saarihyppelyä Kreikassa: Syros
Saarihyppelyä Kreikassa: Naxos
Santorini taputeltu
Potkurikoneella Zorbasta päin
