Bergamo

Jatkoa Argostoli-Kefallonia-blogiin…

30.4. - 14.5.2013 1010

Lento Bergamoon lähti puoli tuntia etuajassa ja sujui suotuisissa säissä. Laskeutumisen aikana oli erittäin kauniit näkymät Garda- ja Comojärville ja nähtiinpä tuttu kaupunki, Romeon ja Julian Veronakin ilmasta käsin. Bussi oli sopivasti lähdössä keskustaan juuri kun päästiin arrival-aulasta ulos, niin eipä ehditty tikettejä automaatista hommaan, vaan matkustettiin pummilla tuo väli.

Bergamon keskusta tuntui erittäin vilkkaalta rauhallisen Kefallonia viikon jälkeen. Italiassa on sanonta, jonka mukaan Afrikan pohjoisraja kulkee Napolin ja Rooman välissä, mutta on tainnut siirtyä Bergamon yläpuolelle, tai täällä on vain saareke Afrikkaa. Sen verran joutilasta mustaa miestä maleksi aseman seudulla, että eittämättä tuli Napoli mieleen. Onneksi muuten oli kyllä siistiä.

Iloinen majatalon emäntä Maria otti meidät vastaan ja opasti talon tavoille osin italiaksi, ja osin englanniksi. Hän emännöi tässä neljää huoneistoa, jotka ovat nimeltään : Kevät, Kesä, Syksy ja Talvi. Me saatiin Talvi niminen kämppä, ehkä Maria aatteli, että on meille kotoisa paikka ainakin nimen puolesta. Huone oli viimesen päälle rempattu ja moderni ja saniteettitilat taas luksustasoa.

30.4. - 14.5.2013 986

30.4. - 14.5.2013 988

Tullessa huomasimme markkinat noin kilometria ennen tätä majapaikkaamme ja sinne kiireesti suuntasimme kulkumme. Niinhän siinä taas kävi, että myyjät keräilivät kamojaan autoon kun perille päästiin. Ei auttanut kuin tyhjin käsin palata takaisin. Afrikkalaisten ilotyttöjen passipaikan läpi käveltyämme, pääsimme vielä todistamaan huumediilin syntyä. Siinä raha ja joku pussukka vaihtoi aika huomaamattomasti omistajaa. Mahtaa italialaisia ottaa päähän nämä systeemit, itteä alkoi ainakin jurppia näin lyhyessä ajassa. Ei ollut vielä 3 vuotta sitten meno tällaista.

Bussikyyti vei meidät vanhaan kaupunkiin kukkulan päälle. Rakennukset ovat keskiaikaisia, tosi jykeviä ja komeita. Kuvailtiin ja käveltiin kapeita katuja pitkin funiculare-ratasjunalle, millä pääsi kätevästi kukkulalta alas.

30.4. - 14.5.2013 1002

30.4. - 14.5.2013 99330.4. - 14.5.2013 99930.4. - 14.5.2013 100030.4. - 14.5.2013 100430.4. - 14.5.2013 100630.4. - 14.5.2013 1008

30.4. - 14.5.2013 1009

Oikein mitään ostettavaa ei löytynyt ja pizzalla käynnin jälkeen oli aika palata kämpille, ja alkaa valmistautumaan aikaiseen herätykseen. Takseja ei näkynyt lähistöllä, kun kävelimme majapaikkaamme, joten lähetin Marialle viestin, josko hän varaisi meille taksin aamuksi.
Marialta tuli message, että 4.15 tulee auto meitä noutamaan Galleria Cosimo Fanzagon edestä. Olipa laittanut vielä kuskin Vincentin numeron, jos ei ala kuulumaan. Meidän kämppä sijaitsi jossain tuon ostoskäytävän päällä.

Oltiin jo tietysti 10 yli neljän odottamassa … ei Vincenttiä kuulunut, joten soitin … pyyteli anteeksi, ja sanoi tulevansa 10: ssä minuutissa … Taas varttitunnin odotus, ja soitto … van minuit … Odotusta … lähistöllä seisoi taksi, mutta oli varattu, kun kävin kysäiseen …

Sitten eteemme kurvaa vanha mersu, jonka kyljessä lukee: cabin crew shuttle, ja vänkärin paikalla istuu Ryanairin lentoemo. Vanha epäsiisti mies hyppää ulos, avaa takakontin, ja kysyy: “to airport?” Nyökkään, ja kaveri heittää laukkumme kyytiin ja avaa takaoven. En puhu mitään, ettemme ole kyllä mitään lentohenkilökuntaa … pääasia, että päästään kentälle ja äkkiä, tässä on jo pikkusen kiire. Finnskit, Vinsentti, ja  lentoemo kiitää nyt tuhatta ja sataa pitkin autioita katuja kohti Orio al Serion lentokentää, kunnes Vinsentti kurvaa jollekkin sivutielle. Pimeästä erottuu kookas lentäjän hahmo, ja hän vielä änkeää takapenkille meidän kahden lisäksi. Ehdittiinkin jo aprikoida, onko tullut joku väärinkäsitys, ja tässä joutuu vielä koneen puikkoihin, lyövät kentällä koppalakin päähän, tiuskaisevat, että missä piti kupata noin kauan, hurry up, työntävät koneen ohjaamoon vastaväitteistä huolimatta … koneet käyntiin ja menoksi.

Lentäjä kysäisee emolta, että poikkesiko Vinsentti taas gallerialla, johon emo nyökkää …
Puutun keskusteluun, ja kerron, että tää on meidän landleidin hommaama kyyti. Lentäjä kertoo, että oikeastaan tämä on vain lentohenkilökunnalle tarkoitettu kuljetus, ja sanon kyllä itsekkin ihmetteleväni, miksi me 2 täällä istutaan, mutta kun kiire on niin en alkanut kyselemään. No ei kuulema ollut ekakerta, ilmeisesti Vinsentillä on joku diili Marian kanssa lisätienesteistä.

Lentäjä on kuitenkin ystävällinen, kyselee, mistä ollaan kotoisin, ja sanoo lennelleensä Bergamo – Lappeenranta väliä, ja haluaa kuulla missä on pyöritty loman aikaa yms. Nostavatpa matkan päätteeksi lentoemon kans meidän laukutkin kontista, ja toivottavat nice flightia.

Varmaan niitä vähän sekin ärsyttää, että tässä pääsee sivullinen näkemään, mitä se lentäjien glamour elämä tosiasiassa on… Sen sijaan, että olis limusiinikuljetus 5 tähden hotelliin, niin tosiasiassa hajottamokunnossa oleva mersunreuhka, kuljettajanaan eläkeikäinen entinen rappioalkoholisti noukkii lentäjän jostain syrjäkujalta, kuppaisen kämpän edestä, eikä lentoemoakaan pääse painamaan, kun se asuu eripuolella kaupunkia, jossain naisten yhteisasuntolassa.

Potuttaa senverran Vinsentin palvelut että meinaan jättää sen ilman lisätienestiä, mutta lyön kuitenkin kympin kouraan. Twenty euros hän tokaisee käsi ojossa … Sadatellen kaivetaan kolikoista sille tasan kakskymppiä, jotka miekkonen laskee tarkasti, ja kiittelee … Opetan sille pari suomenkielessä varsin yleistä sanaa… no, en toista niitä tässä. Palautetta lähtee kyllä Marialle tästä palvelusta.

Lisäksi lennon piti lähteä 6.35, ja taululla komeilee että lähtö onkin 6.10, eli tässä alkaa olla todella kiire. Bergamon lentoasema on aika pieni, niin ollaan kuitenkin lähtöportilla hyvissä ajoin. Illalla vielä tarkistin checkmytripistä, niin lähtöaika oli 6.35, eli ei siihenkään näköjään voi luottaa.

Kyseessä oli Air Dolomitin operoima Lufthansan lento Bergamosta Frankfurtiin satapaikkaisella Embraer 190 koneella, ja järkytys oli käsinkosketeltavissa, kun bussi toi meidät noin 70 paikkaisen propellikoneen viereen. Sain kyllä käyttää kaiken suostuttelutaitoni, että sain pienen retkikuntamme nousemaan koneeseen. Nyt alkoi valkenemaan, miksi lähtöä oli aikaistettu  …propellikone on sen verran hitaampi, että ehtiäksemme määränpäähän ajoissa, piti lähteä lähes puolituntia etuajassa. Koitin selittää kanssamatkustajalle, että potkurikoneella on lennetty yli sata vuotta, ja suihkarilla vasta viisikymmentä, että varmempaa kyytiä tämä on… ei tainnu olla vaikutusta.

Kone nousi kuitenkin vakaasti taivaalle, ja lento oli tasainen. Alpit näkyivät hienosti auringon paisteessa, ja lentokorkeus oli senverran matalampi, että näytti välillä vuorenhuiput olevan hyvinkin lähellä. Pikkusen jyrkemmät käännökset oli verrattuna suurempiin koneisiin, mutta kun laskukin sujui tosi mallikkaasti, niin ihan positiivinen kokemus oli ensi kerta potkurikoneessa, mun mielestä.

30.4. - 14.5.2013 101630.4. - 14.5.2013 1020

Lento Frankfurtista Helsinkiin meni rutiinilla, mutta oli jonkun verran pomppua. Helsingissä sitten todettiin, että matkalaukut jäi seikkailemaan Eurooppaan, täytettiin katoamis ilmoitus, ja laukut tulee joskus taksilla perästä.

Tästä vielä kun palvelu paranee, niin tulevaisuudessa taksi hakee laukut jo paria päivää ennen lentoa, ja ne on sitten valmiina kohteessa, kun itse saapuu perille.

Kuten Irwinin laulussa ; paluu arkeen oli edessä 😀

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Italia Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.