Wien

2014-05-29-1514
Klo 3.30 käännettiin auton nokka Oulunsaloa kohti. Lähtöselvitys oltiin tehty netissä, joten automaatista saatiin ruumalaukkuihin lipukkeet Finnairin plus korttia vilauttamalla. Kännykän näytöllä oli sitten koodi, jota näyttämällä kaikki loput muodollisuudet järjestyi. Kätevää hommaa.

Helsinki-Vantaalla oli 2,5 tuntia koneenvaihtoaikaa, joten oli hyvä sauma päivittää tuoksuvalikoimaa. Edellis reissulla maaliskuussa oli mukaan tarttunut pari parfyymiä, joten nyt oli deodorantin vuoro. Armanin Sport Code ja lakritsijuomapullo repussa kävin kipaisemassa Oak Barrel Pubista kiskurihintaiset (9,5 €/kpl) oluset, ja sitten vasta välähti, että miten nuo Stockan ostokset maksoivat yli 60 €. Avasin laatikon missä piti olla 25 rahan deo, niin olikin yli viidenkympin parfyymi. Kuitenkin oikeaa merkkiä. Ostettu, mikä ostettu… olin jättänyt deot kotiin juuri sen takia, että hankin täältä matkalle uuden, ja nyt sitten ei ollut, mitä kainaloon pistää. Päätin vielä uhrata sen 25 €, ja hain Armanille kaiman kaveriksi.

Prahassa meitä oli vastassa Jan Zeleznyn näköinen kaveri kyltti kourassa. Hän johdatti meidät suuren maastobemarin vierelle ja heitti laukkumme peräkonttiin. Olin saanut vihiä, että lähes kaikki Prahan taksikuskit ovat huijareita, jotka veloittavat ylihintaa, joten olin saanut seuraavan viikon Prahan asunnon vuokraan kytkettyä tämän kyydin. No, mikäs oli istuskella uutukaisen maasturin ilmastoidulla takapenkillä maisemia katsellen. Florenc- bussiasemalla heitin pari ekua tippiä hyvästä palvelusta ja kaveri aikoi antaa meille parin viikon päästä taas kyydityksen kentälle.

Prahasta matka jatkui etelää kohti Eurolinesin bussilla, mikä oli noin puolillaan porukkaa. Yllättävän siistiä oli Tsekin maaseutu, eikä mitenkään köyhän näköistä. Keskelle maalaismaisemaa oli rakennettu pikku Las Vegas kasinoineen ja yökerhoineen, josta päättelin Itävallan rajan olevan lähellä, ja seuraavassa kylässä sitten siirryttiinkin Austrian puolelle. Bussin oikealla puolella paistoi arska ja vasemmalla puolella satoi ja salamoi. Sukkuloitiin siinä välimaastossa. Uni tuli väkisin silmään, oltiin oltu liikenteessä yli 12 tuntia.

Heräsin Wienin televisiomaston kohdalla todetakseni, että etukäteen syntynyt mielikuva vuokraisäntämme Alexander Wurzerin kohtaamisesta helteisen aurinkoisella Wienin kadulla vaihtuisi nyt käden puristamiseen sadevarjon alla. Ahtaalta bussiasemalta, mikä sijaitsi sillan alla, selvisimme metrolla Volkstheater metroasemalle, missä piti päätä ja karttaa pyöritellä jonkin aikaa, ennenkuin sisäinen navigaattorini otti suunnan. Spar-kaupasta tankattiin aamupalatarpeet, (ja tietysti punkkua), ja pikkuruisesta Zum Humrigen Kojoten-pubista lähetin Alexille viestiä, että huudeilla ollaan. Sade oli loppunut ja oli suorastaan kuuma, kun raskaiden pakaasien kanssa kohtasimme vuokraisäntämme Alexander Wurzerin helteisen aurinkoisella Wienin kadulla, vuokra-asuntomme edessä.

2014-05-24-1226

Alexander opetti talon tavoille, kahmi vuokrarahat taskuunsa ja häipyi. Kaikki oli uutta ja kiiltävää, löytyi jopa oikea kahvinkeitin. Pehmeä vuode höyhentäkillä, siisti keittiö ja pesuhuone… miniatyyriset pyykki- ja tiskikoneet. Kun vielä kihlattunikin, joka tunnetusti on erittäin vaativa majoituksen suhteen, sanoi kämppää ihanaksi vielä aamullakin, tiesin onnistuneeni majapaikan valinnassa.

Apartment Spittelberg sijaitsee Neubaissa lähellä nähtävyyksiä, mutta kuitenkin turistialueiden ulkopuolella, joten hinnatkin ovat kohtuulliset alueen lukuisissa ravintoloissa ja kaupoissa. Erimaalaisia ravintoloita, pubeja ja kahviloita tässä näyttääkin olevan ympäristössä enemmän kuin epistolassa määrätään, niin ei tule nälkä eikä jano, jos rahat riittää. Suihkun jälkeen tehtiin se, mikä on ollut haaveena siitä lähtien, kun Samuli Edelman pyrki Euroviisuihin Peggy- kappaleella, eli juotiin viiniä Wienissä. Päivän viiniksi arvovaltainen raatimme oli valinnut Merlot Trentino Doc 2012 viinin, ja hyvältä se maistuikin pitkän matkan päätteeksi. Alexin tarjoama tervetuliais viinipullo päätettiin nauttia tuonnenpana. Suomi-Tsekki peliä koitettiin seurata, mutta vakuuttuneena Suomen menestyksestä alettiin perimään kertyneitä univelkoja takaisin, ja korkojen kera.

Asunto löytyy vaikkapa Homeawayn sivuilta koodilla: 754324

Aamulla oli univelat kuitattu viimeistä centtiä myöten ja lähdin aamulenkille, seuralaiseni jäädessä vielä aamutoimilleen. Tarkoituksena oli käydä katsomassa lähistöllä sijaitsevaa toisen maailmansodan aikaista ilmatorjuntabunkkeria. Tiesin suunnilleen missä se on, mutta ei siitä siivuakaan näkynyt kadulle. Kävelin Museum Quartierin läpi Mariahilf Strasselle, mikä on Wienin pääshoppailukatu. Rauhallista oli näin sunnuntai-aamuna. Kiersin korttelia, missä arvelin bunkkerin olevan ja näpsin kuvia samalla. Melkein kilometrin jälkeen olin taas Mariahilf Strassella ja kohta olisin ollut samalla paikalla, mistä lähdin korttelia kiertämään, kun huomasin porttikongin, mistä pääsi sisäpihalle. No, pitää ottaa kuntoilun kannalta tuo ylimääräinen kävely.

Bunkkeri nyt ei ole mikään yleinen turistinähtävyys, niin vilkuilin vähän ympärilleni, milloin joku tulee hätistelemään pois yksityiseltä sisäpihalta. Noita korkeita betonimöhkäleitä on kaupungissa 3, ja on osittain niiden ansiota, että Wienin keskusta on säästynyt suuremmilta pommituksilta sodan aikana. Paksun teräsbetonikuoren takia niitä on niin vaikea hävittääkkään, että seisovat varmaan paikallaan ikuisesti.

IMG_59762014-05-25-12412014-05-25-1251

Puolenpäivän jälkeen lähdettiin kohti keisarillista Hofburgin palatsia. Tarkoituksena oli käydä katsomassa, miltä Itävalta-Unkarin keisarin Frans Josefin ja keisarinna Elisabethin eli Sissin kotona näyttää. Frans Josef oli yli 500 vuotta Itävalta-Unkaria hallinneen Habsburg-suvun toiseksi viimeinen keisari, ja Sissihän on tuttu monista elokuvista.

Opasteet olivat huonot ja vain Saksan kielellä, niin ei oikein tiedetty, mihin suuntaan palatsin aulasta suunnata. Lipunmyyntipiste löytyi ja iäkäs mies tiedusteli, mistä ollaan kotoisin…”Kreikasta”? “No, from Finland!” …”aaa, Finland, we have not many tourist from Finland, long way from here.” Häh…”Not very long way”…” “but if you walking…”, no kuka nyt kävelemällä tulisi… ärsyttää jo hiukan tämä älytön keskustelu, niin sanon : “but if you like walking”. Äijä työntää audioguide-luurin kouraan ja alkaa komentelemaan aasialaistyttöä, joka ei oikein tiedä, minne on menossa.

IMG_5980IMG_5984IMG_5987IMG_5992

Ensin on suuret ja hienot marmoriportaat, kuten näköjään aina keisarillisissa palatseissa. Sen jälkeen näyttely keskiaikaisista soittimista. On niin erikoisia soittopelejä, ettei taitaisi nykyaikana löytyä musikanttia, joka noista saisi jatsia irti. No, Mozartin ja Beethovenin käsissä niistä on kyllä irronnut sulosäveliä. Viulu sentään on näyttänyt viululta jo 1600 luvulla.

IMG_59942014-05-25-1270IMG_5997IMG_6003IMG_5999

Seuraavaksi on monta salia haarniskoita. Varmasti epämukava asuste kesäkuumalla ja tuskin kovin mukavalta talvellakaan tuntuu rauta paljasta ihoa vasten. Haarniskat ovat kuitenkin älyttömän taitavaa sepän työtä ja selvästikin ne ovat olleet muodikkaita koristeineen siihen aikaan. Vanhoissa saleissa haisee tunkka ja kun keisarin kämppää ei löydy etsiskelystä huolimatta, päätämme poistua hengittämään raikasta kesätuulen tuoksua palatsin pihalle.

IMG_6023IMG_60202014-05-25-1280
Yhtä mieltä ollaan siitä, että nyt on lounaan paikka ja lähdemme kävelemään espanjalaista ratsastuskoulua kohti. Seuraavalla sisäpihalla sijaitsee Cafe Hofburg, minkä terassilla nautimme hiukopalaa oluen kera. Aukiolla seisoo myös koppi, mistä saa liput Kaisarappartments ja Sissi Museum-huoneistoihin. Ilmankos niitä asuntoja ei löytynytkään äsken, kun oltiin tyystin väärässä rakennuksessa. Päivän museokiintiö on kuitenkin täynnä, joten, joku toinen päivä…

2014-05-25-1288

Illallinen käytiin syömässä asunnon viereisessä Ulrich-baarissa. Terassi oli jo aamulla täynnä paikallisia, mistä päättelin hinta-laatusuhteen olevan kohillaan. Täynnäpä se oli nyt illastakin ja meidän jälkeen oli jopa jonotusta. Ruoka oli hyvää, joskaan annokset eivät olleet suuren suuria, mutta kyllähän tuolla nälkää siirsi.

Paljastin tyhmyyteni Ulrich-baarissa, kun kysyin, mitä tuo oranssi juoma on, mitä joka toisella oli edessään. Tilasin sitten meillekkin Aperol Sprizerit. Luulin, että juoma on nyt kuuminta hottia tänä kesänä… googletin, niin juoma on kehitetty 1919 ja on ollut suosittu drinkki siitä lähtien Keski-Euroopassa. Matkailu avartaa…

2014-05-25-1309

Aamulenkin tein Wienin matkaopaskirjan innoittamana Josefstadiin, missä ei pahemmin turistit pyöri. Löytyi sieltä kuitenkin yksi hieno kirkko, Beethovenin asuintalo ja muistomerkki 1700-luvun ruttoepidemiassa kuolleille. Toistakymmentävuotta sitten hiihtämällä hankittu rasitusvamma taas ilmoitteli olemassaolostaan ja venytin aina pohjetta liikennevaloissa tienylitystä odotellessani. Näin pääsin taas seuraaviin liikennevaloihin suuremmitta tuskitta.

2014-05-26-13122014-05-26-1323

Klo 11 alkaisi opastettu kierros Itävallan parlamentissa ja havahduin todellisuuteen kymmentä vaille, kun olin vielä yli kilometrin päässä kohteesta. Pistin nyt töppöstä toisen eteen sen minkä näistä lyhykäisistä jaloista irti sain, enkä pysähdellyt liikennevaloihin venyttelemään.

2014-05-26-13672014-05-26-1364

Kierros oli juuri alkamassa ja sain korvalappustereoiden kaltaisen laitteen, millä kuulin oppaan selostuksen saksaksi ja englanniksi. Kaljupäinen mies-opas artikuloi niin sujuvasti, että jopa minäkin ymmärsin, mistä kulloinkin oli kyse. Ainakin huomasin, milloin kaveri vaihtoi kieltä.

2014-05-26-13312014-05-26-1337

Parlamentissa on 1500 huonetta ja 12 km käytäviä, mutta kaikkia ei aiottu kiertää… onneksi.

Koska Kreikka on demokratian kehto, arkkitehti oli suunnitellut parlamentin kreikkalaisen temppelin teemoin. Suuri pylväskäytävä jakoi rakennuksen kahtia. Toisella puolen oli House of the Lords-istuntosali, mikä oli alkuperäisessä kuosissaan, ja toisella puolella House of Commons, jonne oli pudonnut sodan aikana pommi ja oli rakennettu 50-luvulla uusiksi. Parlamentti oli perustettu jo keisarin aikana, ja Itävalta-Unkarissa oli puhuttu 11 eri kieltä, niin parlamentin istunnot olivat olleet yhtä sekamelskaa, kun tulkkeja ei ollut, eikä toisten kansallisuuksien kieltä ymmärretty.

House of the Lords- istuntosalin lehtereillä muuan nuori taidemaalari nimeltä Adolf Hitler oli seurannut tuota sirkusta ja tullut siihen lopputulokseen, että “demokratia” johtaa valtion vain kaaokseen ja anarkiaan, eikä ole paras mahdollinen valtiomuoto. Demokratia oli ollut tuolloin vain näennäistä, keisarilla oli ollut viimeinen sana asiaan kuin asiaan.

Mielenkiintoista oli kuunnella paikan historiaa, ja millaista työskentely siellä on tänä päivänä, niin kolmevarttinen meni nopeasti.  Venyttelin pohjettani graniittipylväitä vasten, aina kun silmä vältti, niin suhtkoht kivuttomasti kävelin sitten kotiimme Spittelbergiin.

2014-05-26-13452014-05-26-13462014-05-26-1366

Puolen päivän jälkeen lähdettiin Innerstadiin metron välityksellä. Onnistuttiin taikomaan automaatista 1.1 euron arvoiset tiketit ja heti hokasin, ettei niillä voi matkustaa kuin yhden matkan ilman vaihtoa. Laiturilla taas huomattiin, ettei oltu niitäkään leimattu. Päätettiin näytellä mistäänmitään ymmärtämättömiä turisteja, jos lipuntarkastaja sattuu kohdalle. Eihän siinä kyllä paljoakaan näytellä tarvii.

Stephansdomin alla vaihdettiin junaa ja huomasin sinijakkupukuisen naisen seisovan oven pielessä, niin koitettiin hankkiutua mahd. kauas hänestä. Ei tainnut onneksi olla lipuntarkastaja. Jäi nyt nuo halvatkin liput myöhempää käyttöä varten.

Schwedenplazilla noustiin maanpinnalle ja hankkiuduttiin lounaalle aurinkoiselle terassille. Päivän menu oli kermainen currykeitto alkuruoaksi ja Gordon Bleau siihen päälle. Kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä se tuommonen kordonblöö on. Wieninleikkeen näköinen pihvi, missä sisällä juustoa ja kinkkua. Ihan hyvää.

Mozartin talo käytiin kattoon päällisin puolin, maestro on kuulemma tuossa talossa säveltänyt kuumimmat hittinsä.

2014-05-26-1375IMG_6051

Stephansdomin aukiolla oli sitten jo muitakin turisteja. Kortit ostettiin ja kirjoiteltiin Aperol Sprizerien siivittämänä. Aina välillä nais-seuralaiseni katosi johonkin liikkeeseen ja ilmestyi kohta kassi kourassa takaisin ulkoilmaan. Kuuluisan hotelli Sacherin vierestä käveltiin Wienin ooppera-aukiolle, missä peruukkipäiset miehet yrittivät myydä meille liput oopperaan. Meillä on kuitenkin suunnitelmissa mennä torstai-iltana Schönbrunnin palatsin puistoon katsomaan Wienin filharmoonikkojen kesäkonserttia, niin ehkä siinä on kulttuuria tälle viikolle tarpeeksi. Mozartin patsaalla käytiin läheisessä puistossa Hofbergin takana.

2014-05-26-13912014-05-26-1397IMG_6058

Meidän kämppää vastäpäätä on Alte Bäckerei pubi, jonka ohi on vaikea kävellä. Tänään ei siinä onnistuttu ja baarimikko toivotti meidät tervetulleiksi vaikka päivittäin, kun kuuli meidän asuvan naapurissa.

Selatessani Österreich-sanomalehteä huomasin, että vuokraisäntämme on lähes täysi kaima Itävaltalaisen formulakuski Alexander Wurzin kanssa.

Aamulla matkustin eilisellä metrolipulla Stephanplazille. Nyt muistin leimata lipun, vaikka eihän tuota kukaan tullut kyselemään. Nousin maanpinnalle ja kävin visiitillä tuomiokirkossa. Vierailu oli ilmainen, mutta jos olisi halunnut torniin, tai alla oleviin katakombeihin, jonkinlainen pieni maksu olisi mennyt. Kirkkoa oli rakennettu monta sataa vuotta rahaa säästelemättä ja viimeisen päälle hienohan se on, niinkuin nämä goottikirkot aina ovat.

Spittelbergiin palatessani ostin “nakkikopilta” bratwurst-hodarit ja Spar-kaupasta hain pullon punkkua. Suunnitelmissa oli piknik jossain hienossa puistossa. Asunnolla tungettiin kamat reppuun ja suunnattiin metrolle. Nyt otettiin automaatista kokopäivätiketit ( 7.1€/kpl)  ja muistettiin leimata ne myös. Herrengassella noustiin maille ja käveltiin pikku matka kuuluisaan Central cafeen.

2014-05-25-12932014-05-27-1439

Täällä sitä istuttiin Cappuchinon ja Sacherkakun kera samoilla penkeillä, missä aikoinaan mm. Sigmund Freud, Josip Broz Tito, Vladimir Lenin, Lev Trotski, Josif Stalin ja Adolf Hitler ovat kahvitelleet. Tämä on tapahtunut vuoden 1913 tietämillä, eli herrat ovat olleet tuntemattomia nuorukaisia tuohon aikaan. Historian havinaa. En tiedä, ovatko Stalin ja Hitler istuneet kahvilassa yhtä aikaa, mutta tässä kaupungissa ovat kyllä asuneet samaan aikaan toisistaan tietämättä. Jos olisivat vaikka vääntäneet kättä tässä pöydässä, missä me nyt istuttiin, niin olisiko säästynyt kymmenien miljoonien viattomien henki. Toisessa maailmansodassahan menehtyi yli 60 miljoonaa ihmistä, ja iso osa näiden em. herrojen yhteenotossa.

Molemmat maailmansodathan ovat kovastikin itävaltalaisten alkuunsaattamia: Muuan serbialainen nuorukainen Gavrilo Princip murhasi Sarajevossa Itävalta-Unkarin kruununperillisen, arkkiherttua Frans Ferdinadin, minkä seurauksena Itävalta-Unkari käynnisti sotatoimet Serbiaa vastaan, Saksa tukenaan. Serbia sai taas tukea Venäjältä ja Iso-Britannialta. Näin syttyi 1 maailmansota. Toinen maailmansota sai taas alkunsa siitä, kun itävaltalais-syntyinen Saksan valtakunnan kansleri Adolf Hitler liitti aluksi Itävallan Saksaan, Tsekkoslovakian sudeettialueet myöhemmin ja hyökkäsi Puolaan. Jos nyt noista tapahtumista haluaa jotain positiivista löytää, niin moniko meistä nykyisistä pallontallaajista olisi edes syntynyt ilman noita tapahtumia. Jos oma isäukkoni ei olisi viettänyt viittä vuotta parhaasta nuoruudestaan rintamalla, olisi moni asia varmasti toisin.

Kahvilan maine näkyi myös hinnoissa : Sacherkakkupala ja pikkukuppi Cappuchinoa maksoivat 8,30 €

2014-05-27-1444

Luin äsken jutun, että Hitler olisi kaupannut taulujaan tuossa kahvilassa. Olisikohan historia kirjoitettu toisin, jos hän olisi ollut taitavampi maalari ja taulut olisi viety käsistä.

Sateenvarjoille tuli käyttöä, kun kävelimme takaisin metrolle. Sää saattaisi muuttua kuitenkin poutaiseksi, joten pidimme kiinni alkuperäisestä suunnitelmastamme viettää piknikiä Schönbrunnin linnan keisarillisessa puutarhassa. Maan alla muistin, että olin unohtanut korkinavaajan asunnolle, niin Karlplatzilla junan vaihdon yhteydessä kävin kyselemässä asemalla olevista liikkeistä, olisiko myynnissä moista kapinetta. No, ei ollut, niin ei auttanut kuin ostaa pari pikku pulloa valkkaria, joissa oli kierrekorkit. Repussa oli nyt : 2 suurta bratwurst-hodaria, 1 punkku, 1 vesipullo, 2 pientä valkkaria, 2 sateenvarjoa, 1 suuri pyyhe, 1 Samsungin tabu ja pikkutavaraa lisäksi, niin painoa alkoi olla selässä omiksi tarpeiksi.

Linnan pihalla sade oli loppunut ja aurinkokin pilkisteli pilvenraosta. Ylihuomista konserttia valmisteltiin jo vauhdilla. Esiintymislava oli jo pystyssä ja valaistuksia, äänentoistoa yms. rakenneltiin parasta aikaa. Konsertti muuten näkyy Suomessakin helatorstaina Teemalla klo 22 alkaen, mutta me aiotaan olla paikan päällä. Nurmikoilla oleskelu oli kielletty, eli se siitä piknikistä. Olisi ollut mukava pistellä bratwurstia valkkarin kera samoilla nurmilla, missä keisarinna Sissi aikoinaan kannusti valkoisen orinsa laukkaan.

Ukkonen jytyytti lähistöllä ja Gloriette sijaitsi muutaman sadan metrin päässä aika jyrkällä mäellä. Tytteli jäi odottelemaan suihkulähteen tienoille, kun minä puuskutin reppu selässä rinnettä ylös. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis: miksen jättänyt reppua kaverille, siellä nyt ei ollut mitään, mitä tuolla ylhäällä tarvisi. Hikoillen ja puuskuttaen kuvasin kauniin Glorietten ja totesin, että täältä näkyi hienosti puolet Wienin kaupungista.

2014-05-27-14692014-05-27-1467IMG_60852014-05-27-14502014-05-27-14522014-05-27-14632014-05-27-1459

Takaisin alas päästyäni vettä tuli kuin aisaa ja suojaan hakeuduttiin linnan yhteydessä olevaan Schloss-cafeen. Punkkulasien nauttimisen jälkeen jo aurinkokin alkoi taas paistamaan ja lähdettiin märillä lipposilla astelemaan ratikkapysäkille. Ratikalla köröteltiin Westbahnhofille, mistä käveltiin ostoskatu Mariahilf Strassea kämpille. Matka näytti kartalla lyhyelle, mutta kyllä siinä oli vaan kävelemistä. Viimein piknik vietettiin sängyssä päiväpeitteen päällä. Tunnelmaa loivat halpakaupasta löytyneet patteritoimiset tuikut. Tulipahan annettua muutamalle viinipullolle ja parille bratwurst-hodarille vähän Vienna-sightseeingiä.

Noista Euroopan valloittajista vielä sen verran, että itse Napoleon on asunut tässä Schönbrunnin linnassa aikoinaan, ainakin yhden talven.

Koska asiaa on kuin Hannu Karpolla, jatkan aiheesta vielä toisessa postauksessa…

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Itävalta Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.