Wien, Schönbrunnin linnan konsertti

Aamulla menin metrolla Schwedenplatzille ja vein kortit pääpostiin. Nyt oivalsin venytellä aina metron liukuportaissa, niin ei tarvinnut joka tolpan kohdalla pysähtyä kuin koira. Karlskirchen kävin vielä kuvaamassa päällisin puolin ja palasin päämajalle pizzaslicen tapaiset eväät kainalossa. Meillä oli vielä yhteen asti aikaa käyttää eilen hankkimiamme 24 tunnin metrolippuja, niin eikun liikkeelle.

2014-05-28-1476

Karlsplatzilla noustiin maanpinnalle ja alettiin zoomaileen missäpäin se Nachtmarkt sijaitsee. No, tabletti repusta esille, niin suuntiminen helpottui kummasti. Alkupää markkinoista oli täynnä ruokakojuja ja pikku ravintoloita. Erityisesti kalapuolella oli monenmoista exoottista ötökkää tarjolla. Kyllä pitäisi keittokirjaa pyöritellä, että noista saisi päivällisen värkättyä. Missään en ole nähnyt noin suuria ja houkuttelevan näköisiä oliiveja, niin pakko oli ostaa rasiallinen valkosipulitäytteellä. Kaveri taas panosti maustepuoleen… curcumaa ja muita exoottisia mausteita ilmestyi repun painoksi, vaikkei nyt yhtäkkiä tullut mieleen ruokalajia, mihin esim. curcumaa käytetään.

2014-05-28-14862014-05-28-1482

Aika köyhästi oli normaalia markkinakamaa, mutta kyllä sieltä yksi pusero tingittiin. Myyjä pisti vähän eholle: pyysi puserosta 29 euroa… lähettiin käveleen, niin hinta putosi puoleen ja kaupat tehtiin loppujen lopuksi kympillä. Eräästä kojusta selasin futispaitoja, josko pojanpojalle tuliaista… Löytyi sopiva Ronaldo paita ja iholle käyvä myyjä ilmoitti: “this is three yeuroo.” Häh… niin halpa…”I take it”… Kaveri pistää paidan pussiin… minä kaivan 3 euroa pieninä kolikkoina ja pudotan myyjän käteen. Hän laskee kolikot hämmästyneen näköisenä ja sanoo: “Are you out of your mind… this shirt is expensive… twenty euros. ” Hinta pompsahtaa niin, että kauppoja ei synny, enkä ala tuosta tinkimään. Olen nähnyt noita samaisia paitoja vitosella myynnissä niin monessa paikkaa. Läheisellä terassilla tajuan kuinka samankaltaiset on englanniksi lauseet: sopii kolmevuotiaalle, tai maksaa kolme euroa. Reissun ensimmäiset maanmiehet istuivat samaisella terdulla syömässä, mutta ei tehty tuttavuutta, oltiin vain hiljaa ja juotiin vain kaljaa.

“Sanotahan näin, notta on täälä Viinis hienot pytingit,” olisi Mietaan Jussi sanonut, jos olisi istunut täällä meidän seurana. Niin oli koristeellisia julkisivut, että joka talon kohdalla oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Ei sillä, kyllä pitkä Jussi on tainnu hypätä Itävallassa nuorempana kyllästymiseen asti, mutta enimmäkseen sukset jalassa.

2014-05-28-14882014-05-28-14982014-05-28-14902014-05-28-1489

Mariahilf Strassella jatkettiin shoppailua siitä, mihin eilen jäätiin. Onneksi ostokelpoista vaatekappaletta löytyi vähällä vaivalla, niin en minäkään ehtinyt käydä Mäkkärin toiletissa kuin kerran odotellessani. La Gondola ravintolassa tilasimme nyt oikein Wiener snits…no, wieninleikkeet. Alkuun tietysti Aperol spr…no, ne oranssit juomat, mitä täälä kaikki muutkin juo. Syötiin alkuun valkosipulikeitto ja hyvää oli. Leikkeet oli suuret, mutta niukasti niissä lihaa oli. Leivitettä  sitten senkin edestä. Vanhempi tarjoilijamies puhui meille italiaa, joten kysyin: “Tu italiano”?” No…ristorante italiano…I`m from India”.

Puolenyön jälkeen meidät herätti rappukäytävästä kaikuva perheriita, joka päättyi siihen kun kiroileva perheenpää läimäytti ulko-oven voimalla kiinni ja naisen itkukin loppui siihen paikkaan. Ilmeisesti pariskunnalla ei onneksi ole lapsia, ainakaan lapsen itkua ei kuulunut.

Varasin netistä paikat Prahan bussiin ylihuomiselle ja yritin saada myös liput Bratislavan jokilaivalle huomiseksi, mutta laivafirmalla ei ollut englanninkielisiä sivustoja, niin lähdin tutuksi käyneelle Schwedenplatzille noutamaan liput tikettitoimistosta. Metrossa minua vastapäätä istui Pierce Brosnanin laihempi velipoika hyvin istuvassa puvussaan ja voimakas parfyymi yritti tulla oman Armani Code-kuoren läpi. Lipputiskille oli jonoa, ja neiti tiskin toisella puolen epäili sen paatin, mihin halusin liput ostaa, olevan täyteen buukattu. No, kapteenin salongissa oli vielä muutama paikka. Tuntien naisystäväni viehtymyksen luksukseen, varasin paikat silmää räpäyttämättä, vaikka niillä hintaa enemmän olikin. Salongissa olisi vain 8 istuinta, kun karvalakkipuolella niitä on toistasataa. Virkailija kehotti olemaan paikalla puolta tuntia ennen laiturista irtaantumista.

Metromatka Landsstrasselle, missä yritin ottaa suunnan kaupunginpuistoon. Vettä satoi ja puuskainen tuuli riepotteli muutama vuosi sitten Budapestistä hankkimaani sateenvarjoa. Varjo alkoi olla siinä kunnossa, että taitaa sen virkaura loppua viimeistään ensi viikolla Prahassa. Käveltyäni 2 korttelia väärään suuntaan, palasin samaa tietä takaisin ja totesin metroaseman suuaukolla, että jos olisin vähänkään päätä pyörittänyt, niin olisin kyllä huomannut puiston sadan metrin päässä oikealla. Puistossa oli monien kaupungissa asuneiden kuulujen säveltäjien patsaita, joita bongaillen etenin kohti Belvederen linnaa. Brahms, Schubert, Strauss, Beethooven… tuttuja nimiä… musiikki ei niinkään. No, Fur Elise on kyllä tuttu tsibale.

2014-05-29-15102014-05-29-15142014-05-29-1521IMG_6058

Satoi ja tuuli edelleen, mutta sisukkaasti ja hammasta purren kävelin menemään pitkin märkiä katuja. Olen muutamat kerrat ollut keskellä talvea täällä Keski-Euroopassa ja nyt tuntuu, että paremmat kelit silloin on ollut, tai ainakin vaatetta enemmän.

Belvederen linna ja puisto on niin keskikaupungilla, ettei sen olemassaoloa välttämättä huomaa. Yhtäkkiä olin vain sisäänkäynnin kohdalla. Kävin linnan aulassa toteamassa, että vörssi on kaivettava esille, jos mielii tästä eteenpäin. No, en ruennut maksamaan, että pääsen patsaita ja ruusupuskia ihailemaan, vaan otin suunnan Rennveigenin metroasemalle. Muutama kymmenen metriä käveltyäni huomasin linnan muurissa portin, joka oli auki, ja josta näkyi suoraan puistoon. Muitta mutkitta käytin tilaisuutta hyväkseni, ja livahdin sisälle puistoon. Mitään hälytystä ei tullut, eikä vartijoita näkynyt, joten sulauduin massaan muina miehinä. Kävelin lyhyen kierroksen puistossa ja kuvasin muutaman otoksen. Puisto oli aika lailla samanlainen kuin Schönnbrunnissa mutta pienempi. Mäellä oleva linna oli kyllä hieno. Iloisena siitä, että säästin pääsymaksun, annoin haitarinsoittajalle kaikki taskunpohjallani olleet centin, kahden centin ja viiden centin kolikot. No, meni siinä pari kymmensenttistäkin.

2014-05-29-15262014-05-29-15362014-05-29-15352014-05-29-15372014-05-29-1538

Kävelin yli kilometrin ja mitään Rennveigenin metroasemaa ei ollut näköpiirissä, niin hyppäsin ratikkaan, vaikken tiennyt sen määränpäätä. Ilokseni huomasin sen etenevän kotinurkkiani kohti ja hyppäsin Kulttuurihistorian Museon kohdilla kyydistä, ostin kioskista pitakebapit ja kävelin kämpille päiväpalalle.

Sadepäivänä oli hyvä korjata eka päivän moka, eli käydä nyt siellä keisarin asunnossa ja Sissi-museossa. Jonotusta oli jonkun verran… muutkin turistit olivat tehneet saman ahaa-elämyksen.

Ensin kierreltiin parikymmentä huonetta keisarin astiastoihin tutustumassa, oli kultaa, hopeaa, posliinia… tuhansia ja taas tuhansia kappaleita. Paljon sitä pitää olla kuppeja että pärjää. Toisaalta, Habsburgin suku on hallinnut yli 500 vuotta, niin onhan siinä ehtinyt lautanen poikineen kertyä. Sissi museossa käytiin keisarinnan elämä läpi alusta loppuun. Esillä oli asusteita, mitkä tytsyllä on ollut yllään maalauksissa ja valokuvissa. Sissi elokuvat pyörivät yhdessä kammarissa. Kiinnostavinta oli tietenkin nähdä rouvan asuinhuoneet, voimisteluhuone, kylppäri ja toiletti, mikä on ollut varmasti Euroopan ensimmäisiä vesivessoja. En tiennytkään, että keisarinnan elämä päättyi murhaan 60 vuotiaana Genevessä. Nuorena inhosin televisiossa pyöriviä Sissi-filmejä, mutta ehkä niitä nyt voisi katsoa, kun on käynyt aitiopaikalla.

Frans Josefin asuinhuoneet käytiin läpi, herrasväki on näköjään nukkunut eri huoneissa. Loppujen lopuksi, aika vaatimattomat huoneistot verrattuna vaikkapa Ranskan kuninkaallisiin huoneistoihin Versaillesissa. Jotenkin on nuo linna-asunnot vähän ahdistavan oloisia paikkoja, ettei itse kyllä haluais tuommosessa linnassa asua. Varmaan nykyajan hallitsijoilla on vähän modernimmat puitteet. Niin, on tässä Hofburgin linnassa kyllä Itävallan liittopresidentin virka-asuntokin.

2014-05-29-15412014-05-29-15432014-05-29-1544

Täällä Wienissä on otettu pyöräilijät hienosti huomioon. Pyöräilijöille on omat kaistat aina jalkakäytävien vieressä tai ajoradan vieressä. Pari kertaa on käynyt niin, että kun on ollut ylittämässä katua ja varmistanut, ettei autoa tule kummastakaan suunnasta, niin pyörä on suhahtanut nokan edestä, eli tarkkana saa olla. Täältä voisi citypyöränkin ottaa käyttöönsä Visaa vilauttamalla, ja eka tunti ajelua olis ilmainen, toinen tunti euron, ja niin edelleen. Pyöränvaihtopisteitä on niin tiheässä, että käytännössä voisi ajella ilmaiseksi vaihtamalla pyörää tunnin välein. Ei ole tullut vielä kokeiltua tuota hyvää systeemiä, vaikka monesti on ollut aikomus. Lieneeköhän Prahassa tuommoista systeemiä?

Pikkuisen sataa tihuutti, kun palattiin Hofburgista ja käveltiin hiljaksellen kaupunginpuiston kautta. Puisto oli tosi hieno ja olipa sinne rakennettu kreikkalainen temppelikin. Temppelin käyttötarkoitus jäi hämäräksi. Raatihuoneen torilta kuului musiikkia, siellä oli ilmeisesti joku tapahtuma menossa. Ei viitsitty poiketa, kun oli illalla se konserttiin meno.

Sensijaan poikettiin Zum Humrigen Kojoten-pubiin, josta Wieniin tullessa otin vuokraisäntään yhteyttä. Täällä ei ole vielä tupakointikieltoa ravintoloissa ja täällä tuprutellaankin yleisesti joka paikassa. Silloin viime lauantainakin tarjoilijaneiti laski meille oluet rennosti sätkä hampaissa ja nyt tällä kertaa mieskokki pölähti keittiöstä, laski itelleen pikku tuopin olutta ja menivät samaisen tarjoilijan kans nurkkapöytään tupakoimaan ja maailmaa parantamaan. Alkoholipolitiikka on muutenkin löysä: kaikkia juomia saa joka kaupasta ja pienimmästäkin kioskista, eikä maksa paljoa. Humalaisia tai mäykkärit kädessä mekastavia nuorisolaumoja ei näy silti missään. Milloinhan Suomessa tähän päästään…tuskin koskaan.

2014-05-29-1546IMG_6101IMG_6102

Puoli yhdeksän aikoihin startattiin sinne Schönbrunnin linnan konserttiin. Laskelmoin, että suurin osa porukoista on jo paikalla, niin ei tarvitse hirveästi jonotella metroissa, eikä muissa systeemeissä. No, eipä ainakaan metrossa ollut tavallisesta poikkeavaa tungosta. Vasta linnan pihalla oli porukkaa pilvin pimein, mutta reipasta kävelyvauhtia pystyi kyllä etenemään. Linnan alakerrassa olevat portit oli avattu sepposen selälleen, joten jono veti hyvin.

Linnan pihalla bongasin oluttiskin, jonne ei ollut minkäänlaista ryysistä. Sensijaan viereiselle kahvikoppimopolle oli parinkymmenen metrin jono. Kyllä taas huomaa, ettei olla kesäisillä festareilla Suomessa… Oluset maksoi 4,5€ per kappale, ja myyjä lupasi palauttaa euron per palautettu muki.

2014-05-29-15512014-05-29-1554

Konsertti oli jo alkanut ja lähelle lavaa ei viitsinyt yrittääkään tunkea. Jäätiin noin 300 metrin päähän, mihin kyllä kuuli hyvin ja neljästä valtavasta näyttötaulusta saattoi seurata lavan tapahtumia. Illan solisitin, nuoren pianotaiteilija Lang Langin kädet kävivät nopeammin kuin kolibrin siivet, kun hän vatkasi jotain kotopuolessa peliautomaatista tuttua biisiä. Gloriette vaihtoi väriä, vähän niinkuin musiikin tunnelman mukaan. Jos nyt kerran täytyy mennä kuuntelemaan sinfoniaa, niin miksei sitten heti kerralla menisi kuuntelemaan maailman parasta sinfoniaorkesteria? Siinä meidän motto… ainakin yksi niistä.

Lähdettiin valumaan kotia päin ennen konsertin loppua… voi tulla pikku ryysis, kun nuo kymmenet tuhannet ihmiset pelmahtaa kerralla metroasemalle. Voihan tuon konsertin kattoa loppuun vaikka Yle-areenasta.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Itävalta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.