Praha

Wienin julkinen liikenne osoitti taas toimivuutensa aamulla, kun noin 20 minuutin päästä siitä kun painoimme apartment Spittelbergin oven kiinni viimeisen kerran, pyörittelin Samsung-tabua toisella puolella kaupunkia Stadion Centerin pihassa. Eurolinesin bussi oli viikko sitten kuluneisuudessaan lievä pettymys, niin nyt kokeiltaisiin Student Agencyn kyytiä, jonka bussit ainakin Prahan Florenc-bussiasemalla kiilsivät uutuuttaan. Oltiin taas hyvissä ajoin liikenteessä, ja kun olimme paikallistaneet bussipysäkin ostarin takaa, meillä oli vielä tunti aikaa tutustua Stadion Centerin ihmeisiin.

Sibelius (kihlattuni) katosi heti C&A kaupan syövereihin ja minä koitin katella, löytyisikö mistään souvenir´s liikettä. Perinteinen seinälautanen oli eilisten junasäätöjen takia hankkimatta ja nyt näytti vahvasti siltä, että Wienistä jäi nyt, jos ei luu, niin 1 jääkaapinovimagneetti vetävän käteen. Ei löytynyt souvenir´sia ei… Lohdutin itseäni Ankers-kahvilassa leivoksella ja Cappuchinolla, ja matkakumppani saapui ostoskassiensa kanssa. Visiitti vielä mukavuuslaitokseen, missä bongasin aika erikoisen lavuaarin.

2014-05-31-1601

Student Agency bussi muistutti sisätiloiltaan lentokoneen matkustamoa ja palvelipa meitä “lentoemokin” tällä reitillä. Olin varannut 2 viimeistä istuinta bussista ja paikat oli peräpenkin nurkassa. Lentokoneen tapaan istuimien selkänojissa oli viihdejärjestelmät, joista nokkelimmat saivat ropeloitua pelejä, elokuvia, sarjoja, musiikkia yms. viihdykettä matkaa jouduttamaan. Jopa minäkin onnistuin…

Seuralaiseni istui oikealla puolellani, neitokainen flamencon kotimaasta vasemmalla puolellani, ja minä keskellä, eilisestä viisastuneena, lämpimimmät vaatteet yllä, mitkä matkalaukusta löytyi. Senjorita kaivoi vielä repustaan suuren läppärin syliinsä, kysyi toki luvan ensin, niin “raamikas” matkaaja oli aika lysyssä. Eikä palellut yhtään… ei sitten yhtään.

Bella Donna läppäreineen jäi Brnoon… mitenhän tuo lausutaan… ja mua päätä pitempi hujoppi tuli tilalle, ja alkoi kuorsata heti kun Brno jäi takavasemmalle. Entistä ahtaammalla kyselin jo bussiemännältä, olisko bussin etupuolella vapaita paikkoja. “Sorry, we are full”. Toi kuitenkin kupposen kahvia. Ei auttanut kuin istua ja istua… Edes netti ei pelittänyt, vaikka sitä näyttävästi bussin kyljessä mainostettiin.

2014-05-31-16052014-05-31-1603

Helpotus oli suuri, kun lähes viisituntisen matkan jälkeen pääsi Florenc-bussiaseman pihalle oikomaan jäseniään. Vaikka Eurolinesin bussi oli vanhempi, kuluneempi ja sen tahraiset penkit olivat elämää nähneet, oli se väljyydessään ollut mukavampi näistä kahdesta. Tietysti, jos paikat olisivat olleet vähän edempänä bussissa ja kevyempi matkavaatetus, olisi SA ollut ihan ok. Eurolinesilla kyllä nettikin toimi hyvin…

Pieni metromatka ja Mustek-asemalla noustiin maanpinnalle Vaclav-aukiolle, missä turistia olikin mustanaan. Kartta kourassa löytyi pikkuhiljaa seuraava reissukotimme osoitteesta Jilska 6, missä jo pyylevä Halena-rouva meitä malttamattomana odottikin. Halena esitteli paikat saksaksi, jota me molemmat tietysti hyvin ymmärrämme, ja aloimme purkamaan matkalaukkuja kaappeihin.

IMG_6137

Samassa osoitteessa sijaitseva Le Terrain-ravintola näyttää olevan oikein Michelin-luokiteltu. Riittääköhän meidän rahat tuohon… Tesco-marketti sijaitsee parinsadan metrin päässä asunnolta ja hyvistä valikoimista oli helppo päivittää jääkaappi. Illallinen nautittiin nyt kotioloissa… hyväähän tuo oli näin Michelin-ravintolan seinänaapurissa.

Vanhankaupungin aukiolla käytiin ihmettelemässä valtaisaa turistien määrää ja Pilsner Urguell ja karahvi valkoviini kumottiin lähibaarissa, jonka sisätilat muistuttivat Wienin Cafe Centralia.

Tämäkin asunto on ikäisekseen hyvässä kunnossa.Ikää tällä rakennuksella on rapiat 900 vuotta. Eipä taida löytyä koko Suomesta yhtä vanhaa taloa. Jos nämä seinät osaisivat puhua, niin juttua tulisikin taukoamatta. Kyllä tässä huoneistossa niin monennäköistä hiihtäjää on lähes tuhannen vuoden aikana käynyt. Museovirasto valvoo, miten täällä vanhassakaupungissa näitä huoneistoja rempataan, niin tämäkin kämppä on remontoitu perinteitä vaalien… tietysti nykyajan mukavuuksilla höystettynä. Se näissä asunnoissa, sekä täällä, että Itävallassa, on ihmeellistä, ettei ole lainkaan liesituuletinta. Täälläkin on vain vessassa poistopuhallin, niin ruuankäryt leijailee pikkuhiljaa olohuoneen kautta toiletin puolelle. Näissä on myös aika kätevä vedenlämmitys systeemi: seinällä on semmonen pikku boilerin näköinen laite, joka lämmittää kaasulla veden sitä mukaa, kun sitä käyttää. Eli, kun avaa vesihanan, kuuluu laitteesta pikku poksaus, kun liekki lähtee päälle, ja tsadam… lämmintä vettä tulee hanasta.

Muistelen, että kotikylällä oli 60-70 luvun vaihteessa tuommonen vekotin naapurin keittiön seinällä. Muissa taloissa vesi lämmitettiin puuhellan päällä padassa. Tuntuu suurelta energian haaskaukselta, että sähkölämmitystalossa pidetään 300 litraa vettä koko ajan kuumana. Vois tulla iso lovi sähkölaskuun, jos laittaisi tuommosen lämmittimen, varsinkin, kun se tuntuu toimivan ihan hyvin. Pitäisköhän alkaa maahantuojaksi…

Heräsin ennen seitsemää ja aurinko näytti paistavan ulkona, niin lähin sitten aamulenkille kameran kera. Nyt oli hyvä filmata Vltava joen takana olevia kohteita, kun aurinko paistoi vanhan kaupungin takaa. Kävelin Kaarlensillan päästä päähän. Liikkeellä oli vain muutama aamuvirkku minun lisäkseni. Jatkoin vanhankaupungin aukiolle ja sielläkin oli enimmäkseen roskankerääjiä ja pari poliisiautoa. Poliisilla näkyy oikein olevan teltta tuossa keskellä aukiota, en tiedä minkä takia. Onkohan täällä sama homma kuin Riiassa, missä nuori hostellinpitäjä varoitti poliiseista, ettei niiden kanssa kannata olla missään tekemisissä. Jos menee jostain taskuvarkaudesta tekemään ilmoitusta, niin vievät loputkin, mitä taskuvarkaalta jäi jäljelle.

2014-06-01-16142014-06-01-16162014-06-01-16172014-06-01-1618IMG_6170IMG_62422014-06-01-16192014-06-01-1620

Nuori aasialaispoika kyseli lähintä metropysäkkiä. Sanoin, että oon itekkin eilen tullut, mutta tiesin kuitenkin suunnan mihinpäin mennä ja etäisyydenkin noin suurinpiirtein. Pysähdyin joka valuutanvaihtopisteen luona tarkistamassa kurssit, missä kannattaisi iltapäivästä suorittaa korunoiden hankinta. Aamulenkistä tuli puolentoistatunnin mittainen.

2014-06-01-16242014-06-01-1625IMG_6198IMG_6188

Kyllä tämmönen asuminen voittaa hotelliyöt 6-0. Sitä on vähän niinkuin kotona olisi, kultturikaupungin ytimessä. Ajattelin jo toissailtana, että tulikohan nyt liian ytimestä kämppä varattua, kun brittinuoriso piti älämölöä tuossa kadulla. Tyttöystävä hoksasi laittaa ikkunat kiinni, niin eipä ole enää kuulunut mitään.

Toissailtana tosiaan käytiin tuossa läheisessä olut-tuvassa yhellä, ja viehättävä tarjoilijaneitokainen otti meistä yhteiskuvia ja kertoi tuosta erikoisen näköisestä ateriasta, jota parissa pöydässä syötiin. Suuri lihaköntti oli keihästetty vartaaseen, mikä oli ison lankun päällä, missä oli sitten jotain maustekönttejä lisäksi. Typy kertoi, että kyseessä on porsaan polvi ja annos riittää hyvinkin kahdelle, eikä maksa kuin 300 korunaa.

Eilenhän sitten marssittiin samaan paikkaan ja tilattiin tuo pöperö Cesar-salaatin kera. Kaunokainen ei ollut työvuorossa mutta meitä palveli sen sijaan erittäin höveli mieshenkilö. Kaveri toi myös leipäkorin, mutta tuohon perinteiseen turistiansaan ei langettu. Ainakin joissakin paikoissa, erityisesti täällä Prahassa jos menet leipäpalasenkin tuosta korista ottamaan, niin lasku tuplaantuu. En tiedä, kuuluuko se tämän paikan politiikkaan, mutta eipä sitä alettu testaamaan. Porsaasta oli polvi parantunut, eli kylläpä osasi olla hyvää ja kyllä tuossa oli kahdelle syödä asti. Laskin varmuudeksi kännykällä paljonko tuo meidän menyy maksoi, kun vähän vielä epäilytti, tuleeko jotain ekstraa päälle. 2 tuoppii, 2 punkkuu, 1 Metaxa brandy, 1 porsaan polvi ja 1 Ceasar-salaatti teki noin 750 korunaa, eli ehkä 28€ . Lasku oli sitten 743 korunaa, eli just niinkuin pitikin. Maksoin Visalla ja käskin pyöristämään 800 korunaan. Mies kiitteli vuolaasti ja kumarteli, kuin hyvin rasvattu linkkuveitsi ja kuultuaan meidän asuvan naapurissa toivotteli hauskaa iltaa ja tervetulleeksi toistekin.

2014-06-01-1628

Kaarlensillalla oli väkeä kuin körttiseuroissa. Eräs pariskunta toivoi, että ottaisin heistä yhteiskuvan neidin I-phonella. No, mikä ettei… Jorge ja Fatima olivat kotoisin Meksikon Montereysta ja olipa puheliasta sakkia. Korjasin heidän käsitystään, että Suomessa olisi aina kylmä. Olivat 15 vuorokauden Euroopan kiertueella, eli Pariisi, Bryssel, Munchen, Praha, Budapest ja Firenze, muutama päivä kussakin. Kertoivat, että Meksikoon kannattaa ehdottomasti matkustaa, hienoja paikkoja ja erityisen ystävällisiä ihmisiä… no sen huomasi jo nyt, että ainakin viimeinen väittämä saattaisi pitää paikkaansa. Meksiko… hmm… miksei, pannaan jonotuslistalle.

2014-06-04-1737

 

Terassilla, mihin paistoi ilta-aurinko, maistelimme Cosmopolitania ja Pina Coladaa, ja auringon kadotessa läheisen kerrostalon taa, vaihdettiin vielä vanhankaupungin aukion viimeiselle terdulle, mihin vielä arska loi säteitään. Täällä nyt yhtä höyli mies kuin syömäpaikassamme, otti vastaan Aperol Spritzer- tilauksemme ja kyllä oli tämäkin linkkari hyvässä rasvassa. Pokkuroinnin maailmanmestaruuskisoissa olisi mitalisija varma.

Aukiolla oli taas esiintyjiä ja porukkaa pilvin pimein… Praha on selkeästi biletys kaupunki. Täällä on koko ajan jotain menossa ja iloiset ihmiset kiertelevät baarista toiseen. Halvat juomat ja kohtuullinen hintataso kaikin puolin, yhdistettynä vapaamieliseen ilmapiiriin ja hienot nähtävyydet tuovatkin paikan päälle sitten mielettömän määrän erimaalaisia matkailijoita. Näyttää, että amerikkalaisia on kansallisuuksista selkeästi eniten. Ainakin tuossa aukiolla sitä aksenttia saa kuulla mielin määrin. Saavatpahan hekin maistaa sitä vapauden tunnetta, kun ei tarvitse Urguel-tölkkiä paperipussiin kääriä ja sieltä hörppiä. Ja joka terassilla voi drinksunsa rauhallisesti nauttia, toisin kuin jenkkilässä, missä minulle sanottiin jopa Hollywoodin Walk of Famella, etten saisi Budweiser tölkkiä terassille viedä, vaan se pitäisi nauttia sisällä, salaa… ja piti vielä paperit näyttää… WTF…?

 

 

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Tsekki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.