Praha osa II

Liikkeelle lähdettiin puolen päivän jälkeen suuntana Vaclavin aukio. Mustek-metroasemalta käytiin lunastamassa 8 lippua julkisiin, niin jos noilla tulis jonkunaikaa toimeen. Käveltiin melkein aukion toiseen päähän ja otettiin muutama kuva. Suomen kieltäkin kuului tämän tästä terassien ohi kävellessä. Kaikki naisystävän mieleiset kaupat olivat toisella laidalla aukiota, joten sitä puolta palailtiin takaisin päin.

2014-06-04-1792Neidin kadottua H&M:lle, lähdin hoitamaan omia asioitani Mäkkärin toilettiin. Tääläpä olikin pistetty portti, joka avautui 10 korunan kolikolla, mitä minulla ei ollut. Oli vain viissatanen jota en viitsinyt rueta tiskillä särkeen. No menin läheiseen kahvilaan ja luikaisin muina miehinä portaat ylös, minne opastuskyltti minut johdatti. Ovessa oli numerokoodilla aukeava lukko. No, metroasemilla löytyy kyllä mukavuuslaitokset, niin eikun sinne. Isolla asemalla piti pyöriä pitkä tovi, ennenkuin toiletin ovi osui silmään, joka oli kiinni, ja ovessa lappu closed. Tästäkö se nimi Water Closed tulee.

Kiroilin jo hiljaa mielessäni ja lähdin puolijuoksua aukion toiseen päähän, missä oli samaisen metroaseman toinen portti. Sama homma, piti etsiä aikansa ja kiinni oli sekin. Nyt kirota päräytin niin, että ohitse kulkenut vanhempi pariskunta pikkusen säikähti. Naisten wc oli käytävän toisella puolella ja sinne oli joku mies menossa… ehkäpä täällä oltaisiin suurpiirteisiä eikä niin tuijotettaisi, mitä värkkejä kenenkin haarovälissä on. Pääsin ovelle niin saman tien tuli edelläni mennyt mies ulos tupisten jotain partaansa. Taitaa olla turha sitten minunkaan yrittää. Sibelius jo odotteli minua H&M liikkeen edessä ja myönsi hädässä olevalle 10 korunan lainan jolla taiv… Mäkkärin toilettitilan portti avautui.

Kun pahin oli ohi, saatoin jo katsella ympärilleni ja huomasin kuinka siisti ja tilava laitos oli kyseessä. Rahaa tähän huoneistoon oli upotettu reilusti ja pinnat oli korkealuokkaista materiaalia. Peilit, lavuaarit, pytyt yms. eivät olleet halvimmasta päästä, ei sinne päinkään. Lisäksi rauhallinen musiikki edesauttoi vierailijaa toimituksen suorittamisessa. No, työ täytyi kyllä vielä tehdä itse. Kyllä tästä ihan mielellään tuon pikku summan maksoi. Yleensäkin ulkomailla on vähän enemmän panostettu tähän puoleen. Ei täälä sellaisia kusenhajuisia koirankoppeja ole, kuin esim. suomalaiset huoltoasemien vessat järkijään ovat.

Helpottuneena siirryin seuraavan vaateliikkeen ovelle, missä vartija mulkoili minua sisäpuolelta ja minä häntä ulkopuolelta. C&A liikkeestä minäkin olen monesti tehnyt löytöjä, joten ahtauduin sovituskoppiin reppu selässä muutaman paidan kanssa. Repun laskin lattialle, kaulassa roikkuvat lukulasit ja oman paitani pistin naulaan ja sovittelin paidat läpi. Ei ne oikein päälle istuneet, niin keräsin kamppeet ja palautin paidat tankoihin. Sensijaan tyttöystävällä oli taas kassillinen vaatetta ja reppu alkoi olla täynnä naisellisia hepeniä. Onneksi oli hänenkin shoppailukiintiö tälle päivälle täynnä, niin voisimme keskittyä muihin aktiviteettetihin.

IMG_6214IMG_6213

Toista kävelykatua kävelimme Ruutitornille, tähtäimessä aurinkoinen terassi, missä saisi maistaa paikallista erikoisuutta, leivän sisään tehtyä Gulassia.

2014-06-02-1658

Oli mäkkäriä, jäätelöbaaria, kahvilaa, muttei oikein ruokapaikkaa, missä tuota herkkua olisi mainostettu. No, tiesin vanhankaupungin aukiolla paikan, joka sitä myy kohtuuhinnalla, niin sinne.

Kotleta-ravintolan terassilla seurattiin, miten laihahko italialaisnainen selvisi yksin porsaan polvesta, millä eilen saatiin meidän kahden mahat täyteen. Niinhän tuo pikkuhiljaa katosi tuulensuojaan ja nainen tilasi vielä espressokupin päälle. Gulassi oli hyvää ja tilasin vielä tumman oluen vaaleiden lisäksi, niin teki mieli ihan röyhtäistä tuon kaiken päälle. Lasku oli 415 korunaa… maksoin 500 korunan setelillä, mistä ei vaihtorahoja kuulunutkaan. En viitsinyt alkaa parin euron päältä kinaamaan.

IMG_6264

Niin hyvännäköisiä ruoka-annoksia kannettiin lähipöytiin, että jo hetken olin aatellut, että voisi täällä toisenkin kerran syödä. Nyt kuitenkin pyörsin päätökseni, johtuen tuosta ylimielisestä vaihtorahapolitiikasta. Koskaan ei enää ahterini kuluttaisi Kotleta-ravintolan istuinta. Nuori nainen ovensuussa kiitteli, mutta käveltiin vain nokka pystyssä ohi, mitään sanomatta.

Asunnolla huomasin, että lukulasit eivät enää roikkuneet kaulassa… taisivat jäädä sinne C&A liikkeen sovituskoppiin. Näin elämäni sai uutta sisältöä… uudet pitäisi jostain löytää. Tescossa käytiin täydentämässä aamupala tarpeistoa ja sieltä ei ainakaan laseja löytynyt, vaikka kierrettiin kaikki 5 kerrosta läpi. Tietysti matkakumppanilla oli varalasit mukana, joita sain lainata tarpeen tullen, joten nou hätä.

Hiukan on tullut väärää infoa annettua. Tämä talo on rakennettu 1300- luvulla, eikä 1100- luvulla, niinkuin muistelin alunperin. Varasin kämpän jo viimevuoden puolella, niin on muisti tehnyt tepposiaan. Jokatapauksessa, voin suositella tätä kaikille Prahan kävijöille, jotka arvostavat keskeistä sijaintia ja hyvää palvelua. Maksettiin tästä 390€ viikolta, ja siihen sisältyy lentokenttäkuljetukset muskelibemarilla ovelle saakka. Asunto löytyy vaikkapa Homeawayn sivuilta koodilla: 90701.

Aamulla kävelin Legil-sillalle ja filmailin jokinäkymiä ja kansallisteatteria. Täällä ei monessakaan paikassa jalankulkijoille ole katuvaloja, joten kadun saa ylittää omalla vastuulla. Kuorma-auto pysähtyi ja nuori mies pinkaisi samantien kadun yli. Minä hitaampijalkainen jäin vatuloimaan, niin kuorma-auton takaa ehti tulla ratikka, jonka kuski äityi näyttämään hävyttömiä käsimerkkejä ja toisesta suunnasta tuli vielä toinen uudempi, missä oli tummat lasit, niin en nähnyt olisiko kuskilla ollut minulle jotain elekielistä informaatiota. Kävin etsimässä meitä lähimmän ratikkapysäkin, mistä pääsisimme iltapäivällä Prahan linnaan kätevästi, ja paikallistin markkinat lähellä asuntoamme.

2014-06-03-1675IMG_6216IMG_6215IMG_62652014-06-03-16852014-06-03-1699

Iltapäivällä kävelimme markkinat läpi ja hyppäsimme Tescon kulmalta ratikkaan numero 22. Ratikka pyyhälsi joen vastarannalle… kilometrin matkan rannan suuntaisesti ja nousi sitten kukkulalle, missä tuo maailman suurin linna sijaitsee. Aasialaisporukoita parveili lierihattuineen järkkärit kauloissa… Muutamassa vuodessa ovat vallanneet Euroopan turistimestat ja joka kesä heitä on aina vaan enemmän. Ja joka puusta, pensaasta, kukasta, patsaasta ja kadunkulmasta otetaan muutama kuva.

2014-06-06-18392014-06-04-1802

Linnan edessä he vuorotellen ryhmittyivät samaan kuvaan vartiossa patsastelevien sotilaiden kanssa ja kaakatus oli yhtä kova kuin lapsuudenkotini naapurin kanalassa, missä kävin joskus poikasena Maija-tädin avuksi munat keräämässä. Pyhän Vituksen (ei vitutuksen) katetraalissa kävi sama kaakatus, joten napattiin muutamat kuvat ja jatkettiin matkaa.

2014-06-03-1687

IMG_6277IMG_6278IMG_6281IMG_6280

Kuninkaan linnaan olisi pitänyt hankkia tiketit jo linnan portilta, joten palattiin aulasta takaisin linnan pihalle. Tsekin presidentin työhuoneisto sijaitsee tuossa katetraalin edessä olevassa rakennuksessa, tällaista infoa olen saanut. No, koko Tsekinmaata on hallittu tästä linnasta satoja ja taas satoja vuosia enemmän tai vähemmän. Kommunismiaikana taisi ukaasit tulla Moskovasta ja nykyäänhän ne tulee Brysselistä.

Linnan toisessa päässä oli hieno näköalapaikka, mistä näki jotakuinkin koko Prahan ja otatettiin siinä eteläkorealaistytöillä meistä yhteiskuva. Olin näkeväni yleisön joukossa myös uudestisyntyneen Josef Vissarionovits Zugashvilin (eräs pappi Georgiasta, kuoli 50-luvulla), niin paljon oli samaa näköä miehessä. Tästä lähtikin portaat kukkulan rinnettä alaspäin ja poistuimme linnasta. Portaiden sivulla oli näköalakahvio, missä lepuutimme jalkojamme yhden punaviinilasin verran maisemia ihaillen.

2014-06-03-17132014-06-03-17152014-06-03-1716

Josif

Josif

Alhaalla hyppäsimme jälleen ratikkaan 22. Päätimme tehdä nyt puolen tunnin sightseeing, mihin lippumme oikeuttivat, ja hurautimme muutaman pysäkin Tescon ohi. Takaisin päin ei ratikkaa 22 heti tullut, joten hyppäsimme ratikkaan numero 10, kun se samaan suuntaan oli kuitenkin menossa. No, hetihän se seuraavassa risteyksessä kääntyi tietysti eri suuntaan. Onneksi siinä oli pysäkki kohta, niin ei suurta vahinkoa tullut. Löydettiin taas oikeaan tramiin, mutta aika meidän lipuille oli umpeutunut. Elämässä on otettava riskejä, niin tultiin pummilla tuo muutaman pysäkin väli Tescon kulmalle.

Raatihuoneen torilla oli kojuja, missä pyöri porsaat grillivartaissa ja jotain peruna-pekonipöperöä paistui muurinpohjapannussa. Eväät punnittiin vaa’assa ja hinta määräytyi sen mukaan. Myyjä pisti oikein kunnon annokset, niin oltiin niiin täynnä, eikä kaikkea jaksettu ihan syödäkkään. Piti puhallella tovi, että sain edes pienen kaljamotin tyhjäksi.

2014-06-03-1728

Vieressä oli puisto, missä dyykkareita pyöri roskiksien ympärillä jatkuvalla syötöllä. Ilmeisesti nämä pöydät siivotaan noihin roskiksiin, niin sieltä saattaa tehdä löytöjä. Viereisessä pöydässä hekotteli espanjaa puhuvia miehiä, jotka otaksuin etelä-amerikkalaisiksi, sen verran tummia olivat iholtaan. Heiltä oli kans jäänyt osa ruuista lautaselle, niin 1 dyykkari keräsi muina miehinä lautaset heidän edestään ja meni viereiselle puistonpenkille syömään. Näin se kierrätys toimii.

Suurikokoinen pojankloppi heitteli halkoja puolihuolimattomasti “maitokärryyn”, ja kuskasi niitä näille possungrillaajille. Osa puista tipahti maahan ja kaveri jatkoi matkaa niistä välittämättä. Teki mieli vääntää kaveria korvasta ja opettaa, kuinka ne puut ladotaan siihen kärryyn kunnolla. Jos tuohon tyyliin olisin poikasena puita liiteristä kuskannut, kun meillä oli vielä kotona kakluunilämmitys, niin jos en olisi korville saanut, niin voimakasta paheksuntaa äitini taholta kuitenkin…

 

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Tsekki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.