Praha III

Aamulenkillä ylitin Kaarlen sillan ja tein visiitin Mala Stranan puolelle. Prahan linnan muurilta oltiin ihmetelty suurta harmaata seinää mistä ei oikein saanut selvää, oliko siinä jotain kasvia, vai oliko se pelkkää kalliota. Yllätykseksi tuo seinä sijaitsi Wallensteinin palatsin puutarhassa, missä olin ajatellut muutenkin käydä. Puutarhassa oli pensasaidoin tehty labyrintti, paljon suihkulähteitä, kukkaistutuksia ja patsaita.

2014-06-04-17402014-06-04-17502014-06-04-1751

Tuo seinä oli kuin olisi ollut kivettyneitä saniaisia… kiveä se nyt kuitenkin oli, mutten päässyt selvyyteen miten se oli muodostunut.

2014-06-04-17562014-06-04-1755

Albercht von Wallenstein oli keisarin sotapäällikkö 1600- luvun taitteessa ja keisari palkitsi hänet runsain mitoin menestymisistään sodissa. Nälkä kasvaa syödessä, joten Albertti alkoi himota keisariksi keisarin paikalle. Tästähän keisari närkästyi kovin ja murhautti vallantavoittelijan. Olipa Alppu ehtinyt kuitenkin rakennuttaa tämän hienon palatsin ennen sitä, missä nyt tänä päivänä sijatsee Tsekin senaatti. Olisi ollut tilaisuus käydä toisen kerran parlamentissa tällä tripillä mutta jätin nyt väliin.

2014-06-04-17582014-06-04-1763

Iäkäs israelilais-pariskunta kyseli, tiedänkö missä on Vaclavin aukio? Sanoin tietävini: Ei täällä päinkään… Opastin heitä kartan avulla, kerroin, millä ratikalla pääsee ja neuvoin vielä ratikka pysäkin. Vuolaasti kiitellen he lähtivät osoittamaani suuntaan.

2014-06-04-17652014-06-04-17712014-06-04-17772014-06-04-1783

Iltapäivästä otettiin jälleen ratikkakyyti Vltava-joen yli, ja hammasratasjunalla köröteltiin Petrinin kukkulan päälle. Tarkoitus oli viettää nyt se piknik, joka jäi Wienissä sääolosuhteiden vuoksi väliin.

Kuitenkin kävelykadulla sijaitsevan pikaruokalan Galina Kulakovan näköinen hymyilemätön myyjäneitokainen pisti niin isot kanasanwichit, ettei puhettakaan, että olisi voitu niitä kukkulalle rahdata täpötäydessä ratikassa. Niinpä syötiin ne sämpylät siinä kioskin nurkalla ja Chenet-valkkarit juotiin sitten Petrinin kukkulan nurmella Canaria-pyyhkeen päällä auringon lämmittäessä ihoa.

Nuoret miehet heittelivät frisbeetä toisilleen ja lettipäinen pikkutyttö kirmasi nurmella.
Mikään ei viitannut siihen, että oltiin miljoonakaupungin keskustassa. Liikenteen melu ei kantautunut tänne ylös puistoon. ” Eiffel-jäljitelmä ” käytiin katsastamassa, mutta oikeassa Eiffel-tornissa kolme kertaa vierailleena ei tehnyt mieli tuohon hökötykseen nousta.

IMG_6335Puistossa kierreltiin, ja huolimatta sadoista kukka-ja kasvilajeista, hyttysiä ei ollut, mitä nyt aivan muutama mettinen pörräsi ruusupuskissa. Kun ajattelin Suomen lyhyttä ja hyttysten täyttämää kesää, tuli mieleen, että onko sittenkään lottovoitto syntyä Suomeen?

IMG_6346IMG_6351IMG_6353

Illalla mieli teki italialaista ruokaa ja käytiinkin oikein pizzeriassa Havelske Trziste-aukion reunalla, joka oli kyltin mukaan toiminut markkinapaikkana jo vuodesta 1232 lähtien. On siinä ehtinyt kauppias jos asiakaskin vaihtua monta kertaa vuosien saatossa. Pizza oli hyvää, pasta keskinkertaista.

2014-06-04-1814

Asuntomme vieressä olevasta Maracas music-baarista kaikui rytmikäs latinomusiikki ja ihmiset näyttivät tanssivan keskellä baarin lattiaa. Täällähän olikin tanssikurssit menossa. Ei nyt itse kurssille osallistuttu, mutta Hemingway Special ja Pina Colada kuitenkin tilattiin ja seurattiin miten ummikoilta alkoi salsa sujua. Kyllähän nuo näytti pikkusen jyvälle pääsevän. Baarmikko muistutti Mike Tysonia, mutta oli hauska ja nauravainen kaveri. Jos olisi vielä nuori ja innokas bailaaja, ei tästä asunnolta tarvitsisi liikkua sataa metriä kauemmas ja viikko menisi kuin siivillä. Niin, no voihan se Mike Tysonkin olla hauska ja nauravainen kaveri…

Sain taas kunnon historiapläjäyksen, kun osallistuin Prague communism tour & nuclear bunker-retkelle. Meitä kertyi kymmenkunta vanhankaupungin aukion viereiselle syrjäkujalle, retkitoimiston ovelle, ja oppaamme kysyi kaikilta kansallisuudet ja totesi, että kapitalistimaista kaikki. Meitä oli siis 4 Hollannista, 3 Saksasta, 1 mies Britanniasta, 2 jamppaa Kanadasta, 1 neitokainen Honolulun kirkolta ja 1 poika Pohjanmaalta. Siinä pihalla opas, joka oli noin 30-vuotias mies, kertoi noin 10 minuuttia, miten Tsekkoslovakiasta tuli kommunistinen maa toisen maaimansodan jälkeen. Sen jälkeen lähdettiin kävellen kiertelemään paikkoja, joilla oli jotain merkitystä noihin aikoihin.

Ekana pysähdyttiin entisen salaisen poliisin päämajan eteen, mikä sijaitsee kivenheiton päässä asunnostamme. Siellä oli kuulusteltu ja kidutettu poliittisia vankeja ja oli siellä moni heittänyt henkensäkin noissa kuulusteluissa. Nykyisin talo toimi poliisiasemana, eikä siellä enään kiduteta ketään… no, ehkä joskus jotain ja ihan pikkusen vain…

2014-06-06-18372014-06-05-18192014-06-05-1817

Talon kulmalta lähtee Bartolomejska-katu, jossa pidätettyjä pidettiin selleissä jopa vuosia, ja täältä myös kutsu kuulusteluihin kävi. Eli noihin aikoihin jos tuli kirje postissa, niin sydän kylmänä ensin tarkistettiin etteihän se vaan ole Bartolomejska- kadulta. Ilmeisesti siinä oli oma postileimansa.

Kadun kulmassa roikkui myös hirttäytynyttä miestä esittävä patsas, en oikein saanut selvää miksi. Olin monet kerrat tästä kävellyt ja nytkin olisi jäänyt huomaamatta ilman opastusta. Tarkasti jos katsoo, niin huomaa ettei patsas ole suinkaan ” hirressä “, vaan roikkuu toisella kädellään.

2014-06-06-18572014-06-06-1856

Matka jatkui Narodni- kadulle, missä oli 1989 samettivallankumouksen muistomerkki. Tuolle kadulle oli alkutalvesta -89 kokoontunut kymmeniä tuhansia ihmisiä vaatimaan oikeuksiaan Vaclav Havelin johdolla, ja kommunistihallinto luopui vallasta verettömästi painostuksen alla. Seuraavaksi käveltiin Vaclavin aukiolle, missä opas näytti parvekkeen, mistä Vaclav Havel puhui puolelle miljoonalle ihmiselle vallanvaihdon jälkeen. Aukio on saanut nimensä 900-luvulla eläneen prinssi Venceslauksen mukaan, ei Vaclav Havelin. Opas näytti myös missä sijaitsee Jan Palachin muistomerkki. Kaverista tuli marttyyri, kun hän teki tuolla paikalla polttoitsemurhan vuonna 1969, vastalauseena Varsovan liiton joukkojen maahantunkeutumiselle, joka lopetti Prahan kevääksi kutsutun demokratialiikkeen.

Metrolla matkustettiin muutama pysäkinväli, noustiin maanpinnalle ja lähes kilometri käveltiin pienelle kukkulalle, missä graffitien alta paljastuivat ydinbunkkerin rautaportit. Kun yli neljä tonnia painava ovi saatiin auki, kierreportaat johdattivat meidät syvälle kallion sisään.

2014-06-05-1822

Maan alla oli mukavan viileää ja opas johdatti meitä huoneesta toiseen, kertoillen kunkin huoneen merkityksestä. Seurasi myös vielä tarinoita historiasta, oli monenlaista venäläistä rekvisiittaa, kaasunaamaria yms. mitä sai laittaa päällensä ja ottaa kuvia. Ja mulla loppui tietysti puhelimesta akku. Muutaman kuvan sain bunkkerissa näpättyä. Hollantilaismies pukeutui venäläisen sotilaan takkiin ja koppalakkiin ja meni poseeraamaan suuren Neuvostoliiton lipun eteen yrmeä ilme kasvoillaan ja Kalashnikov käsissään. Oli niin aidon näköinen, että olisi voinut siitä paikasta palkata vaikka johonkin kylmän sodan ajasta kertovaan elokuvaan. Harmi kun loppui akku, olisin voinut itekkin kuvauttaa itteni noissa kamppeissa. Jokatapauksessa, tämä bunkkeri suojaisi noin 5000 ihmistä ydinsodan aikana. Näitä bunkkereita on Prahassa sitten lukuisia, ja myös metroverkosto on kaivettu niin syvälle, että sieltäkin saisi suojaa pommitusten aikana. Onneksi noitakaan ei ole tarvinnut testata tositilanteessa.

2014-06-05-18242014-06-05-1826

Ulkona auringossa pukkasi pikku hien pintaan, kun oli noussut pitkät kierreportaat viileässä tilassa ylös. Vasta ylhäälle päästyämme tuli mieleen, että jos joku olisi halunnut pikku jekun tehdä, ja olisi ohimennessään pukannut tuon painavan panssarioven kiinni ja napsauttanut vielä munalukon kiinni, niin entä sitten? Kännykät ei taatusti toimi tuon oven takaa. Retkitoimistolla olisivat tietysti alkaneet kaipaamaan opasta jossain vaiheessa, mutta olivatko ainoat avaimet oppaamme taskussa? Onneksi kuitenkaan näin ei käynyt, vaan pitkältä tuntuneen ratikkamatkan jälkeen oppaamme hyvästeli meidät Namesty Republiky-aukiolla sanoin: “Remember, never vote the communist party!”

Kun palasin kommunistiretkeltä, poikkesin asuntomme lähellä olevaan koru/kristalli liikkeeseen. Sibeliuksella olisi synttärit lähitulevaisuudessa ja päätin yllättää hänet pienellä lahjalla etukäteen. Prahassa on paljon koruliikkeitä, missä on myynnissä aidosta Tsekin Granaatista tehtyjä koruja. Kyseinen tumman verenpunainen jalokivi on erittäin suuressa suosiossa täällä, niin mikäpä olisi parempi muisto Prahan kesästä 2014 kuin tuosta jalokivestä tehty koru. Sormuskauppaa tehtiin antaumuksella, myyjä esitteli aitoustodistuksen ja kun hinta alkoi olla sopivissa raameissa, niin totesin : ” jos näin, niin okei, tehdään kaupat “, varmistettuani ensin vaihto-oikeudesta jos sormus ei ole sopiva tai kihlattuni haluaa vaihtaa modelia. No, yllätyshän oli muuten iloinen, mutta pikkuisen isohan se oli. Vaihto onnistui lähes samanlaiseen jota hieman vielä muokattiin sopivammaksi. Lopulta sekä sormuksen saaja, ostaja, että myyjä olivat tyytyväisiä. Opetin veikkoselle kiitos Suomeksi, hän meille Tsekiksi, mutta nyt on jo päässyt unohtumaan, ja Pivo on edelleen ainoa Tsekin kielinen sana jonka osaan, mutta sitäkin tärkeämpi.

Tämän iloisen perhetapahtuman innoittamana lähdimme katsastamaan reissun viimeisen nähtävyyden Josehofin kaupunginosaan. Prahan juutalaisyhteisö on asunut alueella satoja vuosia, ja asuu edelleen. Yhteisö tietysti pieneni tuntuvasti toisen maailmansodan vainoissa, jolloin alueella sijaitsi Prahan ghetto. Kaupungissa oli kuitenkin vainottu heitä jo satoja vuosia ennen tätä, ja heille oli annettu vain pieni palanen maata, mihin voivat haudata vainajansa. Niitä olikin haudattu yli satatuhatta pienelle maa-alueelle, 12 kerrokseen, eli siellä on kiveä kiven vieressä. Kalmisto on muurien ympäröimä eikä porttia sinne löydettykään, mutta yhdestä pikku luukusta päästiin senverran kurkkaamaan, että paksun heinikon peitossa kivet olivat.

IMG_6365
Palatessa poikkesimme kuuluisan La Bodequita del Medio-baarin terassille nauttimaan virvokkeita. Baarin seinustoja vuorasivat kuuluisien asiakkaiden kuvat, ainakin Gerard Depar…no se isonokkainen ranskalaisnäyttelijä, Matt sekaisinmarista Dillon, David hävitänkaiken Copperfield ym. ym…

U Vejvodun porsaan polvi ei ollut parantunut, niin syötiin nyt possulta toinenkin jalka. Ei ollut nyt yhtä mureaa kuin edellinen… olikohan ollut hätäisempi kokki. Palvelu ei nyt ollut muutenkaan yhtä höyliä, joten päätettiin ettei palata. Mojito Cubana ja valkkarilasi yömyssyksi viereisessä salsabaarissa ja unille.


Aamulla kävelin Vaclavin aukion läpi Kansallismuseon portaille, mistä sai hyvin kuvattua koko aukion. Portaiden alapäässä oli myös katuun ristillä merkitty paikka, missä Jan Palach sytytti itsensä tuleen silloin vuosikymmeniä sitten.

2014-06-06-18432014-06-06-18442014-06-06-18502014-06-06-1853

Eräällä terassilla otettiin jo aamusta ilo irti helteisestä säästä. Kolme miestä ja kolme naista kippasivat litraisilla tuopeillaan ja tutun kuuloinen ” kippis ” kajahti ilmoille. Oli suomityttö ja suomipoika päässeet halvan oluen maahan. Aukion toisessa päässä on aina ilmaiskonsertti menossa. Tällä kertaa siinä neljä miestä keskiaikaisissa asuissaan soitteli sen ajan musiikkia ja hyvin sen tekivätkin. Saattoi kuulla että nykyajan musiikilla on yhtymäkohtia tuon ajan poppiin.

Tässä aukiolla pyörii noita kaksirattaisia akkukäyttöisiä härveleitä, millä olis kyllä hauska viilettää pitkin kaupunkia. Tuhannella korunalla tuommoisen sais tunniksi alleen… pitääpä joskus kokeilla. Niitä löytyy kyllä kaikista isommista eurooppalaisista kaupungeista, varmaan Helsingistäkin ja miksei myös Oulusta.

2014-06-04-17962014-06-04-1798
Pahamaineista Bartolomejska katua käveltiin jokirantaan, mistä puikahdettiin vihreälle Slovanski Ostrov-saarelle. Täällä makoili porukkaa pitkin ja poikin nurmikolla ja rannasta ihmiset vuokrailivat polkuveneitä. Me suunnattiin rantamatalikossa olevalle pienelle lautalle ja tilattiin päiväpalaa ja tietysti olutta. No, päiväpalaa tulikin sitten niin reilusti, että osa jäi syömättäkin. Kahta erilaista makkaraa, miedon makuista jalopenoa, suolakurkkua ja tulisia mausteita.

Vaclavin aukiolla neiti meni täydentämään vaatekaappiaan, niinkuin sinne nyt enää mitään muka mahtuu ja minä pakenin hellettä viikunapuun varjoon, vilpoisalle terassille. Tässä menikin aika rattoisasti ohikulkevia ihmisiä seuraten.

IMG_6393

Illalla saatiin sitten viimeinkin väännettyä itsemme turistikaduilta sivummalle ja illallinen syötiin perinteisessä Tsekkiläisessä olut-tuvassa. Alkukeitto tuotiin vadissa, jossa olisi voinut pikkulapsen kylvettää. Kun oltiin siitä saatu suurin osa kahteen pekkaan kauhottua niin tuumattiin, että yksistään tuo alle 2 euron lautanen olis meille jo riittänyt, mutta kun oltiin ehditty jo tilata, niin ei auttanut.

IMG_6402

Noin puolet saatiin vielä tuoduista annoksista ahdettua, niin tekipä taas mieli röyhtäistä. Varmasti päivällä syödyt makkara-annoksetkin painoivat vielä alla. Laskussa ei ollut mitään ylimääräisiä kattaus yms. lisiä ja se oli muutenkin tuntuvasti pienempi, kuin tuolla turistialueella. Visa ei kelvannut, vaan piti olla käteistä. Näin kului viimeinen ilta tällä lomareissulla.

Aamulla lähdin vielä käväisemään Raatihuoneen tornissa, minne oli 110 korunan pääsymaksu. Tornihan on se sama, missä on tämä kuulu kello. Lukuisia hääpareja parveili tornin vierustalla itseään kuvauttaen. Kellon alla on ilmeisesti jonkinlainen hääkappeli. Tornissa vierailu kesti jonotuksineen noin tunnin, minkä jälkeen kävin hakemassa pojanpojalle pikku tuliaisen Hard Rock Cafesta.

 

IMG_6193

2014-06-07-18782014-06-07-18792014-06-07-18812014-06-07-18842014-06-07-18892014-06-07-18962014-06-07-18952014-06-07-1903

Istahdin vielä kerran terassille aukion laidalle. Nuorukaiset pyörittelivät noita akkukäyttöisiä härveleitä ja koittivat markkinoida niitä turisteille. Pitihän sitä sitten käydä kokeilemassa. Kun nojautui eteenpäin, vekotin lähti liikkeelle… kun nojautui taaksepäin, vauhti hidastui. Edessä olevasta sauvasta ohjattiin sitten oikealle ja vasemmalle… helppoa. Kuuntelin vielä pojan mainospuheen keskeyttämättä. En hennonut sanoa, että tässä ollaan lähdössä jääkarhujen maahan tuotapikaa.

Googlasin, niin tuolla Segwaylla ei saa Suomessa ajaa kuin suljetulla alueella… ilmankos niitä ei meilläpäin näykään.

Asunnolle palatessani Halena-rouva hätäili, että matkalaukut pitäisi tuoda hänelle jemmaan ja asunto tyhjentää. Sinne oli siis sittenkin tulossa uudet asukkaat heti meidän perään. Eipä sitten suuremmin siivoiltu, vaan jätettiin Halenan huoleksi. Hän piirteli seinään kellonajan, milloin Tomas tulisi meidät noukkimaan lentokentälle. Täsmällisesti kyyti saapui, muttei ollut Tomas, vaan vanhempi kollega samasta firmasta. Kaikki detailit meidän paluulennosta tuntui olevan kaverilla tiedossa, joten saatoimme keskittyä nauttimaan alkaneesta kotimatkasta, uuden mustan Bemarin takapenkillä.

Bemari

Kyllä tämmöistä shuttle-serviceä tullaan ehdottomasti käyttämään vastakin. Todella hyvää palvelua.

Matkan viimeinen legi taitettiin hienosti Flybe:n potkurikoneella ja kotiovella oltiin aika tarkalleen 15 vuorokauden kuluttua siitä, kun matkaan lähdettiin.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Tsekki Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.