Mosel-joen laakso

Matka tehtiin kesäkuun alussa 2008.

Mosel-joen laakso on yksi Saksan suosituimpia matkailualueita. Jo roomalaiset perustivat linnoituksia alueelle suojaamaan valtakunnan pohjoisrajaa ja Keisari Augustuksen määräyksestä Saksan vanhin kaupunki Augusta Tvererorum, eli nykyinen Trier rakennettiin.

Satelliittikuvasta kun katsoo, niin Mosel-joki näyttää ruohikossa kiemurtelevalta käärmeeltä.

Hahnin piskuinen lentokenttä sijaitsee jokilaakson vieressä, joten paikka on mitä ihanteellisin pitkän viikonlopun viettoon, jos matkustaminen Tampereelle ei muodostu esteeksi.

Hahnista oli vain parinkymmenen kilometrin matka Traben-Trarbachiin, mistä olimme varanneet majoituksen Weingut Josef Ehsesin viinitilalta. Mielikuva tiluksien keskellä olevasta päärakennuksesta haihtui, kun Weingut löytyikin kaupungin keskustasta. Ystävälliselle Josef-herralle kävi pian selväksi, ettei asioiminen kanssamme saksan kielellä tuota hedelmää, joten hän haki paikalle rouvan, jonka kanssa yhteinen sävel löytyi tuota pikaa. Rouva johdatti meidät yläkerran Louise-aparttementtiin kertoen samalla etteivät rappukäytävässä olevat viinipullot ole pelkästään näytillä, vaan käyttöä varten. Kertoipa vielä, että ovat päivisin töissä viinitarhalla ja iltaisin tavattavissa alakerran asunnollaan.

Reissukuvia 213Reissukuvia 224Reissukuvia 227Reissukuvia 022Reissukuvia 020P6020134P6010129P6010128

Reissukuvia 226

Pizzapäivällisen jälkeen teimme kävelykierroksen jokirantaan leppoisissa tunnelmissa.

Reissukuvia 234Reissukuvia 233Reissukuvia 107P6020176

Aamulla heräsin tapani mukaan ennen muita ja lähdin down to the river. Joesta nousi usva, pari joutsenta uiskenteli rantakaislikossa, linnut lauloivat ja oli jotensakkin epätodellinen olo.

Kävelin sillan yli toiselle puolen jokea… sitä en tiennyt, olinko nyt Trabenissa vai Trarbachissa, mutta väliäkö tuolla. Pikkukauppoja, leipomoita, kahviloita… oli kuin aika olisi pysähtynyt täällä vuosikymmeniä sitten. Yhtäkkiä kirkonkellot alkoivat soida, ensin yhdet, perään toiset, kohta kolmannet… tai ehkä kuitenkin vain yhdet, joiden äänet kimpoilivat joen jyrkkien rantatörmien välistä. Harmi kun jäi kamera asunnolle, olisi tullut idyllisiä kuvia näin aamusta kun ketään ei ollut vielä liikkeellä. Liityin pikku leipomon ovensuulla jonon jatkoksi, jos täältä osaisin jotain aamupalatarvetta hankkia. Patonki kainalossa yritin vielä tiedustella, mistä siihen vielä lisuketta löytyisi, mutta en ymmärtänyt myyjän selostuksesta tuon taivaallista. Lähdin kuitenkin hänen osoittamaan suuntaan.

Reissukuvia 225

Jotenkin ohitse vilisevät viinitarhat loivat aikaan harhan, että ajettaisiin jyrkkää alamäkeä alaspäin, vaikka oltiin menossa ylävirtaan kohti Trieriä. Viinikyliä toisensa perään ja toinen toistaan nätimpiä…

Reissukuvia 038Reissukuvia 039

Trierin turistitoimisto löytyi Porta Nigran viereiseltä aukiolta. Porta Nigra on ainut nykyaikaan säästynyt kaupunginportti antiikin ajoilta.

P6020146

Trierin kaupunkiin tutustuttiin jalkaisin ja turistijunan välityksellä, missä opastusta tuli neljällä kielellä.

Trabeniin palailtiin toist puolt jokke ja päivän päätteeksi tehtiin visiitti vielä korkealla jokitörmällä sijaitsevaan Grevenburgin linnaan, mistä oli hyvät näkymät kaupunkiin. Linnaan johti kapea soratie joka oli aika kuumottava jyrkässä rinteessä. Itse linna oli tuhoutunut jo ammoisina aikoina, mutta strategisesti hyvällä paikalla se on sijainnut. Tästä on ollut hyvä puolustautua sekä ylä-, että alavirrasta saapuvia filistealaisia vastaan.

Reissukuvia 232

Reissukuvia 102Reissukuvia 096Reissukuvia 083Reissukuvia 094

Seuraavana päivänä tehtiinkin oikein 4 maan kierros. Matka vei jälleen ylävirtaan ohi Trierin, Luxenburgin herttuakuntaan. Luxenburgissa tutustuttiin lähinnä kaupunkia halkovaan rotkoalueeseen ja kävelykatuun.

Reissukuvia 120Reissukuvia 127Reissukuvia 126Reissukuvia 125Reissukuvia 124
Vähän hävetti käppäillä shortseissa ja t-paidassa, kun paikallisilla oli järkijään tummaa pukua ja naisväkikin keimaili jakkupuvuissaan ja Vuitton-laukuissaan.
Eipä nuo meihin kiinnittäneet suurempaa huomiota, ovat kai tottuneet turisteihin.

Kahvitauon jälkeen ajeltiin Belgian Arloniin, missä tutustuttiin kävelykadun liikkeisiin ja terasseihin. Kyllä on hienoja keskiaikaisia kaupunkeja täällä päin.

Iltapäivällä suunnattiin Ranskaan jotain pikkuteitä ja nyt oltiin välillä Luxissa, välillä Ranskassa, välillä Belgiassa… maa vaihtui yhtenään.

Thionville on kaupunki, mistä kukaan meistä ei ollut ennen kuullut mitään. Se ei estänyt meitä istahtamasta terassille kaupungin keskusaukiolle nauttimaan myöhäisestä lounaasta, iltapäiväauringon lämmittäessä. Jotenkin oli taas kiireetön ja leppoinen tunnelma.

Otettiin vielä suunta etelään, Saarbruggen kaupungissa ylitettiin raja, ja oltiin taas Saksan puolella. Tunti sitten istuttiin vielä ruuhkassa kun rekka oli kaatunut tielle ja motarista oli vain 1 kaista käytettävissä.

Reissukuvia 076Reissukuvia 075Reissukuvia 074

Viimeisenä päivänä vierailtiin alavirralla idyllisessä Zell;n kaupungissa. Kaupungin erikoisuutena olivat pastellin väriset talo ja jotenkin musta kissa myös liittyi kaupunkiin.

P6040257P6040256P6040245P6040244
Illalla tehtiin vielä baarikierros ja hotelli Bellevuen terassilla meitä nauratti, kun miestarjoilija väläytti aina leveimmän hymynsä minulle ohi kävellessään, vaikka olisi meidän pöydässä ollut kyllä nais- kauneuttakin yllin kyllin. No… makunsa kullakin.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Belgia, Luxenburg, Ranska, Saksa Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.