Al Andalus

2014-09-25-2488

Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen…

Edellisestä matkasta on aikaa kolme kuukautta. Siitäköhän johtui, että unet loppuivat aamukahdelta ja aloin käymään mielessäni läpi matkalaukun sisältöä, onko nyt kaikki tarpeellinen pakattu mukaan. Passi ja luottokortti on… muunhan voi tarvittaessa hankkia periltä. Periltä ja periltä… mistä tiedän milloin olen perillä. Olenko sitten vasta, kun seuraavan kerran kotioven aukaisen, vai olenko jo silloin, kun henkäisen ensikerran Malagan kuumaa ilmaa. Vai sitten kun puristan ensimmäisen vuokraisäntämme Luis Angel Varelan kättä Cordoban vanhassa kaupungissa. Sieltä kuitenkin matka jatkuu muutaman yön jälkeen Sevillaan, missä vietämme puolikkaan viikon niin ikään kultturikaupungin ihmeisiin tutustuen ja viikko vielä Aurinkorannikolla nuoremman polven seurassa.  Aika näyttää…

Kaikista matkaoppaista tutut päänähtävyydet tulee tietysti katsastettua, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ole juosta kohteesta toiseen pää märkänä, matkaopas kainalossa ( tarkoitan kirjaa ). No, yhtäkään matkaopaskirjaa ei ole nyt mukanakaan, tietoa on tankattu etukäteen ja Wifi-yhteys pitäisi pelata kaikissa vuokraamissamme asunnoissa.

Luis lähetteli eilispäivänä mailia, missä oli vihjeitä hyvistä ravintoloista, tapas-paikoista ja asunnon lähellä olevista flamenco- paikoista. Siitäkin syystä varaan mielellään asunnon joltakin paikalliselta, että siinä yleensä saa aina sisäpiirin tietoa em. asioista.

Ja mielelläänhän sitä asuu semihotellihuonetta suuremmassa residenssissä kaikin mukavuuksin paikallisasutuksen keskellä, kun hintakin on hotellia edullisempi. Keväällä meni muutama ilta majoituksia vertaillessa, hyviä ja huonoja puolia puntaroidessa. Lopulliset valinnat tehtiin sijainnin, varustelutason ja sen mukaan, kuinka suuria etumaksuja tulee laittaa, tai miten peruutus onnistuu jos matka jostain syystä peruuntuu. Tietysti asunnon tuli myös istua budjettiin. Kun on hyvissä ajoin liikkeellä, vaihtoehtoja riittää. Siitä pikkuhiljaa pudotuspeleillä jyvät erottuivat akanoista.

Helsinki-Vantaan Baggage-Claim aulan miestenhuoneessa oli pikkutakkimiesten kokoontumisajo. Tuimailmeiset matkustajat jonottivat, kuka pisuaarille, kuka privaattikoppiin. Kiristiköhän solmio, oliko nykyajan kiivastahtinen työelämä vienyt äijistä mehut vai ahdistiko yt-neuvottelut. Oliko muuten vaan kurjaa kierrellä maita ja mantereita työnantajan piikkiin, vinguttaa firman Amexia, istua loungen valkoisilla nahkasohvilla sensijaan, että olisi kotisohvalla istunut neppariverkkarit jalassa, ilman paitaa koffipurkki kädessä, katsoen viimetalvisia nauhoituksia SM- liigaotteluista.

Vai olivatko käyneet alokaskoulutuksen Upinniemen varuskunnassa allekirjoittaneen tapaan, missä pelottava kersantti Helenius karjui naama punaisena: Hymy perseeseen!!! jos vähänkään tohti virnuilla. Herkimmillä äidin mussukoilla se jäi sinne, ehkä myös näillä heeboilla…

Kello kävi kymmentä, ennenkuin laukut olivat Airport Hiltonin huoneessa. Aulabaarissa käytiin vielä viinilasillisella. Loma oli alkanut.

IMG_6457IMG_6454IMG_6460

Ennen neljää oltiin jo varhais aamiaisella, joka oli riisuttunakin varsin hyvä. Kuka niitä nakkeja ja lihapullia jaksaisikaan tähän aikaan vetää. Lennolla tahtoi väsyttää ja sitten Malagan Maria Zambrano-steissillä, päiväpalan ja parin Mahou-tuopin jälkeen nukuttiin päät vastakkain ticket officen penkillä. Vielä junassa matkalla Cordobaan jäi maisemien ihailu minimiin, kun ei luomien läpi muuta nähnyt, kuin omia sekavia unentynkiä.
Mitenhän sitä 2 viikkoa jaksaa, kun jo näin ekapäivänä väsyttää näin kamalasti…

Taksi heitti meidät Pedro Lopez-kadun päähän, mistä asuntomme löytyi numerosta 14.
Isäntämme Luis ei ollut nyt kaupungissa, mutta lupasi assistenttinsä Manuelin olevan meitä vastassa. Manuel oli hiukan myöhässä ja selosti sujuvasti espanjan kielellä, miten kämpässä tulee toimia. Me tietysti sujuvasti kuunneltiin. Kävi nyt selväksi, ettei täällä englannin kielellä ole paljon käyttöä, pitää opetella espanja, vaikka huomenaamulla.

IMG_6464
Parituntisen päikkärin jälkeen käytiin Plaza de Correderalla tapaksella ja oluella. Baarimikko vain katseli pää kallellaan, kun yritin englannin kielellä tilausta tehdä. Puhuin espanjaa sen minkä osasin, ( ja niin totta, kuin osaan ). Väliin tuli italian sanoja, mutta viesti meni perille.

Iltahämärissä istuttiin parvekkeella, kuunneltiin musiikkia läheiseltä Corredera-aukiolta… välillä kirkonkellot soi, välillä kuului rukouskutsu moskeijasta…

IMG_6526

Oltiin kulttuurien kohtauspaikassa.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.