Flamencoa Sevillassa

2014-09-17-2356 (2)

Olisihan häpeällistä poistua tästä Don Juanin ja Flamencon kotikaupungista näkemättä kumpaakaan. Tältä häpeältä välttyäksemme hankimme siis liput tämän illan näytökseen Casa de la Memorialiin, joka on jonkinlainen flamencon kulttuuria vaaliva keskus.

Illassa on 3 näytöstä, jotka ovat yleensä loppuunmyytyjä, eli liput pitää hankkia ennakkoon. 18 euron hintaan ei kuulu mitään juoma tai muuta tarjoilua, vaan se sisältää tunnin ajan nopeatempoista kitarointia, kaihoisaa laulua ja korkokenkien kopinaa. Kyseessä on nyt sitä flamencoa puhtaimmillaan, eli ei sitä yleensä turisteille ravintoloissa esitettävää kastanjettien kalinaa näyttävin puvuin somistettuna, vaan sitä alkuperäistä ja oikeaa.

2014-09-18-2390

Paikalle mentiin jo puolta tuntia ennen, mutta oltiin silti viimeisten joukossa. Tila oli aika pieni ja intiimi. Siellä sitä istuttiin vieri vieressä 78 muun uteliaan kanssa ja esiintymislava oli niin lähellä, että eturivistä pystyisi vaikka kättelemään esiintyjät.

Esityksen aluksi lavalle tuli nainen, joka toivotteli meidät tervetulleiksi ja kertoi ketä illan esiintyjät ovat. Lopuksi sanoi vielä kuvaamisen olevan ehdottomasti kiellettyä, paitsi ihan esityksen lopuksi, kun mieslaulaja merkin antaa.

Lavalle tuli kaksikko, joista kitara sylissään oleva tanakka mieshenkilö näytti pikemminkin andalucialaiselta maatyöläiseltä kuin huippukitaristilta. Myöskään hoikemman mieslaulajan habitus ei ollut siisteimmästä päästä. Laulaja aloitti työsarkansa ja suusta tuli niin kaihoisaa ääntä, että se kuulosti enemmän vaikerrukselta, varsinkin kun sanoja ei ymmärtänyt. Pikku hiljaa äijät alkoivat polkea rytmiä jaloillaan jota laulaja myös tehosti hakkaamalla käsiä yhteen.

Jos Järvisen Albertti vainaa olisi nähnyt ja kuullut millaisia sointuja tuo tanakka talonpoika repi Landolastaan, olisi Alpun suu loksahtanut auki ja Marlboro tipahtanut lattialle. Varttitunnin esityksen jälkeen kaksikko sai raikuvat aplodit.

Sitten lavalle astui Carmen musta kiiltävä tukka tiukasti nutturalla, punainen kukka hiuksissaan, mustassa mekossaan ja kasvoilla kärsivä ilme. Aluksi hän vain seisoi kivettyneenä paikoillaan ja vain sormet napsuivat. Sitten kun korot alkoivat kopsahtelemaan, niin sitä herkkua sitten riittikin. Kopina ja pauke oli niin kovaa, että korviin sattui ja välillä kitaran ja laulajan ääni hukkui kokonaan korkojen kopinan alle. Ilmekään ei neidin kasvoilla värähtänyt kun hän toisti mitä uskomattomampia liikesarjoja. Tanssin tuoksinassa hiuksetkin aukesivat, mutta se varmaankin kuuluikin esitykseen.

Alkoi olla todella kuuma sekä esiintyjillä, että yleisöllä. Siitä varmasti erottaa hyvän flamencoesityksen huonosta, että jos sitä katsoessa ei hiki virtaa niin ei esityskään kummoinen ole. Elämän tuska ja kaiho välittyivät kyllä tuosta esityksestä, vaikkei laulun sanoista selvää saanutkaan.

Tärykalvot olivat särkyä aplodien voimasta kun Carmen viimein lopetti esityksensä, eikä suosion osoituksista ollut tulla loppua. Nyt autuas hymy koristi neitokaisen kasvoja. Ilmeisesti hän koki onnistumisen iloa ja oli silminnähden otettu yleisön reaktiosta.

Tämän jälkeen vain kitaristi jäi lavalle ja antoi näytöksen, millaista on flamencokitaran soitto silloin kun sen hallitsee. Tuohon vaaditaan jo lahjakkuuden lisäksi tuhansia ja taas tuhansia tunteja harjoitusta.

2014-09-18-2386

Laulaja palasi lavalle ja aloitti vaikerruksensa. Kohta prässihousuihin ja liiviin pukeutunut miestanssija hyppäsi lavalle. Pikkuhiljaa yleisöä herätellen hänkin aloitti esityksen. Kopina voimistui ja kenkä kävi nopeammin ja nopeammin. Andalucian Albertin ilme kävi tuskaiseksi, sormet liikkuivat salamana kitaran kaulalla ja hiki virtasi valtoimenaan.

Äijät tekivät nyt hartiavoimin töitä ja näyttivät, ettei se palkka heillekkään ihan helpolla napsahda. Miestanssija oli kyllä myös sellainen akrobaatti, että suorastaan ihme on, että pysyi lavalla ja vielä pystyssä. Pari kertaa säikähdin, että nyt tuo steppari lentää yleisön joukkoon, mutta liike loppuikin lennosta ihan lavan reunaan. Ilmeisesti Andalucian miesromaneilla on olleet asiat naisia paremmin, kun tanssijalta irtosi ihan hymykin moneen otteeseen. Volyymi nousi ja otteet kovenivat… yht`äkkiä musiikki ja tanssi loppuivat kuin veitsellä leikaten ja samantien tanssija häipyi salista. Aplodit ja Ole-huudot olivat taas sitäluokkaa, että korvissa oli pitelemistä.

Tanssija palasi lavalle, kumarteli moneen otteeseen ja mieslaulaja antoi luvan kuvata. Myös Carmen saapui takaisin vaihdettuaan mekon ja kiinnitettyään hiuksensa. Malliksi he vielä tanssivat yhden biisin, mutta sellaiseen lentoon eivät enää lähteneet kuin edellä nähtiin. Aivan ymmärrettävääkin tuo kuvauskielto: Voisi vaikuttaa negatiivisesti bisnekseen, jos ihmiset kotisohvalla tuijottaisivat esitysta Youtubesta. Enpä minäkään sitten ehtinyt kuvata kuin viimeisellä minuutilla… kun piti taputtaa…

Aplodit loppuivat vasta kun nelikko lähti lavalta kumarreltuaan ensin kymmenet kerrat. Nyt tuli nähtyä esitys millä ei ollut harrastelun kanssa mitään tekemistä, vaan se oli sitä ihtiään…

Ilta oli vaihtunut yöhön tummaan Sevillassa, kun hiippailimme asunnollemme pitkin hämäriä kujia.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.