Vamos a la Barcelona

Jatkoa Matkamessuilta Barcelonaan- artikkeliin…

2015-01-20-2738

Sää oli toukokuinen kuin Sylvian joululaulussa, kun nousin maanpinnalle Arc de Triomfin juurella. Jokaisessa kunnon kaupungissahan pitää riemukaari olla sodissa menestymisen muistolle, niin täälläkin. Tämä kaari on tehty punatiilistä ja niin hieno, niin hieno…

2015-01-21-2752 (2)

2015-01-21-2758
Kaarelta johtaa hieno palmukäytävä Ciutadella kaupunginpuistoon, mitä sanotaan Barcelonan keuhkoiksi. Puistossa sijaitsee Katalonian parlamentin massiivinen rakennus, jonka edessä on kuulemma usein mielenosoituksia. Jo joka toisella parvekkeella roikkuvista Katalonian lipuista voi päätellä, että itsenäisyysaate elää täällä voimakkaana.
Ja tuossa rakennuksessahan sitä mietitään kuumeisesti, miten tuosta emämaasta pääsisi irtautumaan.

 

Omasta mielestäni on vaarallista alkaa muuttelemaan rajoja Euroopassa, missä ne tuhansia vuosia sotimalla on nykyiseen muotoon saatu. Tämä Katalonian tauti tarttuu niin helposti muuallekin Eurooppaan ja kohta sitä ollaan vaatimassa jokaista pientäkin maapalaa, mikä joskus on menetetty.  Vaikka paha sitä on suomalaisena ketään neuvoa, kun on itse päästy irtautumaan Venäjästä aikanaan sopivassa saumassa ja ei taida kotomaasta dosentti bäckmannin lisäksi montaa löytyä, joka haikailisi takaisin Venäjän huomaan. Ja tuo pieni b ei sitten ole kirjoitusvirhe!

2015-01-21-2760
Puistosta löytyy myös hieno suihkulähde minkä sekä kuvasin, että videoin joka kantilta. Suihkulähteellä oli myös muotikuvaukset menossa. Siinä paikallinen Sara Chafak keimaili kameroille ja välillä kaunokaiselle vaihdettiin uutta nuttua ylle ja kohennettiin make-uppia.

2015-01-21-27662015-01-21-27692015-01-21-2772
Suuntasin el Bornin juutalaiskortteleiden kapeille kujille kohti katedraalia. Täälläpäin nyt näki sitä keskiaikaista Barcelonaa. Joka talolla ja kadulla on oma, varmasti merkittäväkin historiansa ja tutkittavaa täällä riittäisi, mutta valitettavasti viikkoturistin aika on rajallinen.

2015-01-21-2774

2015-01-21-2780 (2)
Katedraalin aukiolla oli monenlaista esiintyjää ja täytyy myöntää, hyvin taitavia flamencokitaristeja. Liitin taas yhden kirkon kokoelmiini ja kävin visiitillä gootilaisessa katedraalissa. Sevillalaista kollegaansa pienempi, mutta silti suuri ja hieno on tämäkin kappeli.

2015-01-21-2777 (2)2015-01-21-2778
Kirkonportaissa kurjaakin kurjemman näköiset mummot kerjäsivät roposia, mutta olin juuri sijoittanut flamencoon kaikki kolikkoni, eikä taskun pohjalla ollut kuin yksi viisikymppinen, niin en hennonut sitä lahjoittaa.

 
Ramblalla lähellä asuntoamme on turist-info, mistä menin tiedustelemaan parhaita reittejä Parc Guelliin ja Montjuic kukkulalle. Aikamme asioituamme englanniksi, kysyi nainen tiskin takaa, että mistä sitä on Barcelonaan lähdetty. Vaihdettiinkin sitten samantien puhe kotimurteelle. Olikin sitten opas lähtöisin alunperin Suomesta.

 
Oppaan vinkit tuoreessa muistissa hyppäsimme El Corte Ingles-tavaratalon edestä bussiin 24,  määränpäänä Parc Guell. Oppaan neuvojen mukaisesti, kun bussi kääntyi Carrer Gran de Cracialta Travesseralle, aloimme tehdä lähtöä. Kysyin vielä varmuudeksi takanaistujilta: Parc Guell, aqui? Suunnilleen puoli bussia puhkesi selittämään ja lähes painoivat meidät takaisin penkkiin. Bussi nousi sitten kukkulalle ja eräässä mutkassa takanani oleva rouva sitten pukkasi olkapäähän ja pyysi ystävällisesti poistumaan autosta seuraavalla pysäkillä.

 
Puiston portilla nuori tummaihoinen nainen tuli kyselemään jotain metrosta ranskankielellä. En osannut juurikaan auttaa vaan mölisin jotain siihen suuntaan, että bussi 24 menee keskustaan, Plaza Catalunyalle. Ja puristin repunsangoista rystyset valkeana. Juuri tällaisista tilanteista matkaoppaat varoittavat: joku paikallinen tulee näyttelemään tietämätöntä turistia, vie huomion ja hänen kaverinsa putsaa arvotavarat matkaansa, kuin lakimies konkurssipesän.

 

No, ehkä kyseessä oli kuitenkin vain ranskalaisturisti…
Tahtoo olla aina sanat hukassa tuollaisissa yllättävissä tilanteissa, vaikka sitä muka muutaman lauseen muutoin osaa, kun miettii etukäteen, mitä seuraavaksi tulee sanoa.
Puistossa oli aika mielikuvituksellisia luomuksia pitkin polun vartta, mutta ne piparkakkutalot, mitä kaikissa netistä löytyvissä kuvissa mainostetaan, niitä ei näkynyt missään.

IMG_6777IMG_6788IMG_6778
Jopa kiivettiin kukkulan huipulle missä oli risti hyvin pienen tasanteen päällä. Sieltä oli parhaat näkymät kaupunkiin, joten pitihän sinne kavuta. Piskuruinen taso oli täynnä aasialaisnuorukaisia selfiekeppeineen ja kun minäkin oman keppini vedin suoraksi, oli kohtaus kuin Seitsemän Samuraita-elokuvasta. Tasapainottelimme siinä aikamme ja selfieitä otettiin joka suuntaan. Tibidado-vuorikin Kristuspatsaineen näkyi hienosti tänne.
Alaskavutessamme näin puiden välistä vilahduksen aukiosta ja sieltähän tuo piparkakkutalokeskittymä löytyikin.

2015-01-21-28022015-01-21-27982015-01-21-27972015-01-21-27862015-01-21-2803

Sinne olisi ollut 8 euron pääsymaksu ja lipunmyyntipiste oli jossain hornantuutissa, joten kuvailimme ilmatteeksi sen mitä pystyi. Kiersimme kohteen alapuolelle ja sieltähän tuon paikan sai kuvattua ilman centinkään veloitusta. Eli ihmiset maksaa 8 euroa siitä, että saa kavuta nuo lyhyet portaat alas.

2015-01-21-28082015-01-21-28112015-01-21-2813
Ilmeisesti me tultiin kukkulalle tyystin eri suunnasta kuin tavan turistit, koska lippuluukkukin löytyi täältä poismenotien varrelta. Eli… jos olette menossa Parc Guelliin, ottakaa bussi 24 Placa Catalunyalta ja kysykää kuskilta, tai paikallis asukailta poisjäämispysäkkiä, niin säästätte jalkojanne. Metrolta tuonne on kyllä aikamoinen kapuaminen. Myös sellainen pikkubussi kuin olikohan 640 tai jotain sinnepäin kiertelee alueella. Tuliskohan se sitten lähimmältä metroasemalta? Tulomatkalla sama porukka joka oli meitä neuvomassa mennessä, oli samassa bussissa. Uskomaton sattuma!!

 

Parc Guellista palattuamme kävimme asuntoa lähellämme olevassa Cervecceriassa pikku päiväpalalla ja oluella. Baarin tapas-tiski näyttää hyvin houkuttelevalta ulospäin. Niinpä tilattiin kokeeksi yhdet tapakset ja pienet lasit olutta, ja vetäydyttiin peränurkkaan aterioimaan. Vaikka tapas oli kyllä herkullisen näköinen, niin maku taas ei ollut. Kuivan patonginpalan päälle oli laitettu lihaa, joka oli kuivaa ja pahan makuista. Oli siinä vielä jotain kasviksia ja mausteita päällä, mutta eivät tilannetta parantaneet. Toinen tapas oli hiukan erilainen, muttei sen parempi. Ja lasku 13 euroa…

 

Eilen kierreltiin Ciutadella puistossa ja pysähdyttiin sitten ruokailemaan Ramblan alkupäähän lähelle Kolumbuksen patsasta, Amaya-nimiseen ravintolaan. Paikka oli siistin näköinen: pehmustetut tuolit, valkoiset liinat pöydissä ja kaasulämmittimissä lepatti tulet. Kadulla oli kyltti missä luvattiin 2 tapasta ja valinnainen pääruoka hintaan 8,95, ja sitähän sitten kokeiltiin. Ensin tuli juomat: Noin litraset pikarilliset olutta. Sitten alkupalat: Neljä leivitettyä mustekalarengasta ja neljä mausteista nakkia. Noin puolet saatettiin, tai siis minä söin. Kun sitten pääruoat, eli pizza Four Seasons ja Kanapaella tulivat…

Jäätävät bisset (2)

Tapas (2)Paska pizza (2)Paska paella (2)
Siis, vaikka olihan se etukäteen tiedossa, että turistikadulla syötetään moskaa, niin tämä nyt oli kyllä kaiken huippu. Pizza oli vetäisty suoraan kaupan pakastealtaasta, eikä sille oltu yritettykään tehdä mitään, vaan käytetty vain mikrossa. Paella oli taas pohjaanpalanutta ruskeaa ällöttävää riisimassaa, lisukkeenaan neljä jänteistä puoliraakaa kanankökköä jotka jäivät lautaselle. No kyllä ne litraiset oluet vatsan täytti ja osa jäi vielä laseihinkin. Odotin, että lasku on jollakin tekosyyllä sitten huipussaan, mutta ei se sitten kolmeakymppiä enempää ollutkaan. Tipattu ei…

 
Tarinan opetus: Älkää nyt hyvät ihmiset missään nimessä pysähtykö Ramblalle tai mihinkään muuhunkaan hyvin turistiseen paikkaan syömään, vaan etsikää joltain pikkukadulta se paikka, missä paikalliset syö. Tietysti, voihan sitä kahvitella tai drinkin nauttia ihmisvirtaa seuraten, mutta syömään sitten muualle. Laitanpa nyt ihan vertailun vuoksi asuntomme vieressä sijaitsevan La Poma Ristoranten pizzoista kuvan tähän:

La Poman pizzat

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.