Barcelona: Ciutat Vella

Jatkoa FC Barcelona-Atletico Madrid-artikkeliin…

2015-01-23-2894
Maailman sinisin taivas oli vastassa, kun nousin maan pinnalle Drassanesin metropysäkiltä. Veden puhtaudesta en mene takuuseen. Istahdin kahvilaan Mirador de Colonin juurelle auringonpaisteeseen, tilasin Cafe Americanon ja seurasin “ihmispatsaan” sonnustautumista virkapukuunsa Ramblalla. Puolessa tunnissa ei vielä valmista tullut, niin päätin poiketa satamassa ja käydä palatessa katsomassa, onko neiti päässyt jo kiinni työn syrjään.

2015-01-23-28772015-01-23-2876
Tarkoitus oli käväistä puulaituria pitkin Maremagnumin tienoilla, mutta jalat kuljettivat jostakin syystä minut World Trade Centerin tienoille, enkä erehdystäni huomannut, ennenkuin olin tuon köysirataa kannattelevan tornin juurella. Tästä ei muuten kabiinin kyytiin pääse, vaan joutuu menemään Barcelonetan kautta. Tämä torni on suljettuna toistaiseksi.

2015-01-23-28822015-01-23-28842015-01-23-2890 (2)
Kävelin takaisin Ramblalle, ja nythän neiti enkeli olikin jo työn touhussa. Tuo se on niin raskas ammatti olla liikkumatta maskit päällä, ettei meikäläisen kunnolla ja terveydellä jaksaisi päivääkään. En tiedä kuinka pitkää päivää neiti tuossa poseeraa, mutta tuntikin olisi meikälle liikaa. Otin pari kuvaa ja palkitsin patsaan muutamalla kolikolla, niin tämäpä moiskautti lentosuukon kiitokseksi. Toivotin mukavat päivänjatkot ja siirryin kujille, minne aurinko ei paista.

2015-01-23-2899
Vaikka matkaoppaissa varoitellaan näistä syrjäkujista, niin rohkenin näin päivänvalolla sinne kuitenkin suunnistaa. Lisäksi harteikas olemukseni yhdistettynä yrmeään ilmeeseen pitäisi kyllä heiveröisimmät rosvokoplat nyrkinkantaman päässä. Toisaalta, minua tuplasti harteikkaampi ja tuplasti yrmeämmän näköinen Tony Halme kyllä ryöstettiin juuri näillä kujilla. Tonyn kaulassa roikkuva kilon painoinen kaulaketju sai pohjois-afrikkalaisen nuorisolauman tavoittelemaan äkkirikastumista seurauksella, että Tony joutui paikkauttamaan itseään polilla. Kyllä siinä joutui kymmenkunta algerialaisnuorukaistakin kahakan seurauksena tutustumaan paikallisen lasareetin palveluihin. Ja taisi Tony saada pitää nuo kultaiset lehmänperät kaulassaan.

2015-01-23-29052015-01-23-2908

2015-01-23-2912
Minulla ei ollut kuin vanha Nokian kännykkä, vähän rahaa ja vaatteet päällä, plus tietysti matkavakuutus. Että voitolle taitaisin jäädä, jos eivät nyt ihan henkeäni ja terveyttäni uhkaisi. Huoli näytti turhalta. Kujilla liikkui muitakin turisteja ja mitään uhkaavia tilanteita ei syntynyt.
Barri Goticista siirryin luontevasti El Ravalin pahamaineiseen kaupunginosaan. Täällä viettivät vuosisadan alkupuolella paheellista elämäänsä mm. Jean Genet, Ernest Hemingway ja Pablo Picasso. Taisivat olla silloin vielä köyhiä, tuntemattomia nuorukaisia kierrellen baareja ja pummaillen elannokseen. Alue on varmastikin siistiytynyt noista päivistä, mutta kyllä muutamia noista em. henkilöiden kantabaareista on vieläkin paikoillaan. Öisin ( kuulemani mukaan ) aluetta kansoittavat pikkurikolliset ja huonomaineiset naiset, mutta näin päivällä heistä ei näkynyt merkkiäkään. Filmasin maailman vanhimman sairaalan joka toimii nykyään kirjastona, ja siirryin La Bogueriaan hedelmämehulle.

2015-01-23-29152015-01-23-29192015-01-23-2920
La bogueriassa vallitsee ainainen ihmispaljous. Pinxhio-tiskit on täynnä ruokailijoita näin lounasaikaan, ja muulloinkin niistä on aika vaikea paikkaa saada. Aika suosittua puuhaa syödä noilla tiskeillä, vaikka ei tuo nyt erityisen halpaakaan puuhaa näytä olevan. Meren eläviä on useimmilla lautasellaan. Hedelmämehut ja erilaiset hedelmäboxit ovat myös hyvin suosittuja myös, ja kieltämättä hyvän makuisia, terveellisyydestä puhumattalkaan.

2015-01-23-29242015-01-19-2649 (2)2015-01-23-29262015-01-23-29302015-01-23-29292015-01-23-29312015-01-23-2933
Kuinka ollakkaan, löysimme iltapäivästä itsemme samaiselta terassilta, missä olin aamulla Cafe Americanoni nauttinut. Poissaollessani oli naisystäväni tutkinut Mondon matkaopasta ja tullut siihen tulokseen, että Maremagnum on osoitteemme iltakävelylle. Oli mukavaa seurata ohikulkijoita, vaikka kehtasivat mokomat veloittaa tässä cafessa 11 euroa kahdesta Estrella-pintista. Porukkaa lappoi puolessa tunnissa terassin ohi enemmän kuin kotikaupungissani on asukkaita. Enkeli oli lentänyt tiehensä ja aurinko painui Ravalin kattojen taa. Leppeä tuulenvire vaihtui vilpoisaksi viimaksi.

2015-01-23-29562015-01-23-2957
Maremagnum on aika tyypillinen ostari merkkiliikkeineen ja eipä sieltä mitään mukaan tarttunut. Kohtalaisen hienoja kuvia sain kuitenkin Port Vellin satamasta auringonlaskun aikoihin.

2015-01-23-29652015-01-23-29662015-01-23-29672015-01-23-29682015-01-23-29702015-01-23-2980
Palasimme Plaza Catalynialle, ja nyt shopattiin oikein tosimielellä ja annettiin Visan vinkua, ja sehän vinkui. Siihen ruokapuoleen palatakseni vielä… Kyllähän tästä Ramblaltakin ainakin yksi hyvä ruokapaikka löytyy, eli Ristorante La Poma lähellä Catalynian metroasemaa.
Eli, poikkeus vahvistaa säännön.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.