Salzburg

 

20150315_154256

Salzburgin W.A Mozartin lentoasema on kompaktin kokoinen ja muutamassa minuutissa siitä, kun kone laskeutui pomppien kiitoradalle, olimme taksin takapenkillä. Heti taksissa muistin, miksi niin pidän Itävallasta. Kuskina oli puhelias keski-ikäinen nainen, joka iloisesti lörpötellen kertoili alueen nähtävyyksistä ja yleisesti elämästä Salzburgin alueella. Ojentaessaan vastarahat Hotel Amedian pihalla, hän myös opetti hiukan saksaa minulle. Kun toistin hänen perässään 4 kertaa: viisi ja kolmekymmentä saksaksi, hän sai viimein selvää solkkauksestani ja laski rahat käteeni.

Nuori mies respassa oli myös hyvin avulias. Vilkaisi passiani ja kertoi kaiken oleellisen talosta ja lähialueesta. Antoi myös kartan, ympyröi eri nähtävyyksiä ja selitti, miten ne ovat parhaiten tavoitettavissa. Kehoitti myös kääntymään puoleensa kaikissa mieltä askarruttavissa asioissa. Ehkäpä käännynkin pyöränvuokraus-asiassa joku päivä. Olin toivonut rauhallista huonetta ja sen saimme King-size vuoteella.

Kraanavesi oli senverran turpeenhajuista, että lähdin hakemaan aamukahvivedet läheisen Shell-huoltoaseman yhteydessä olevasta Spar-kaupasta. Kauppa oli pienenpieni, eikä sieltä muuta saanut, kuin joitakin perus-elintarvikkeita. Tuli ostettua ehkä vähän hätäisesti, kun hotellilla huomasin ostaneeni vissyä. No, vedenkeitin häivytti suurimmat poreet, niin kahvi oli ihan juotavaa.

Aamulenkillä koitin etsiskellä hieman paremmin varustettua markettia, mutta eipä nyt näin sunnuntaiaamuna olleet kaupat auki, joten samasta Sparista ostin uuden vesipullon ja tarkistin vielä myyjältä, ettei tämä vesi poreile. Naismyyjä vakuutti veden olevan “naturale” ja näytti vielä pullon etiketistä “minerale naturale” tekstin. Mutta eiköhän vain korkki sihahtanut, kun aukaisin pullon hotellihuoneessamme ja niin juotiin päiväkahvitkin vissyyn keitettynä.

20150316_130056 (2)

20150315_10011820150318_160110

Kummasti alkoi aurinko lämmittää, kun taitoimme taivalta Salzach-jokivartta pitkin Mirabelin palatsia kohden. Oltiin varustauduttu alkukevääseen sopivalla vaatetuksella, mutta lämmin meinasi auringonpaisteessa tulla. Asteita oli joku 10-12, mutta kun ei tuullut niin takin vetoketju piti vetäistä napaan asti auki.

20150318_13572120150315_134819 (2)

Aamupäivä ei ole paras aika käyskennellä Mirabelin puutarhoissa, koska aurinko paistaa Hohensalzburgin linnan takaa ja näin sinnepäin otetuista kuvista tulee tummia. Ja kuitenkin sinne linnalle päin lähes kaikkien turistien objektit osoittivat.

20150315_133843

Seuraa historia osuus: Prinssi-arkkipiispa Wolf Dietrich Raitenau rakennutti palatsin rakastajattarelleen Salome Altille. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1606. Wolf-riepu kuitenkin syrjäytettiin ja pidätettiin vuonna 1612 ja samalla Salome Alt sai sata metriä etumatkaa. Palatsia fiksailtiin barokkityyliseksi ja se nimettiin Mirabeliksi, joka voisi tarkoittaa vaikka “ihmeellinen” ja “hämmästyttävä”. Myöhemmin mm. Kuningas Otto kreikkalainen syntyi tässä palatsissa ja Adolf Hitlerin morsiamen Eva Braunin sisko, Gretl Braun avioitui tässä palatsissa SS-Gruppenfuhrer, Hermann Fegeleinin kanssa.

Se tuo Aatu seurailee meitä matkoillamme, vai seuraammeko me häntä, tahtomattamme… Sound of Music-elokuvaa on kuvattu myös täällä ja etäisesti muistan kohtauksen, jossa lapset laulavat do-re-mi-ta suihkulähteen kupeessa.

20150315_13340320150315_13362720150315_133541

Kesällähän täällä on kukkaloisto upeimmillaan ja puut lehdissä, joten silloin on näkymät hienoimmillaan. Kesällä on myös kaikenmoista tapahtumaa palatsissa päivittäin, joten porukkaakin on varmasti tungokseen asti.

Matkaa jatkettiin lemmenlukkojen täyttämän Makartstegin kävelysillan yli vanhaan keskustaan ja heti osuttiinkin aukiolle, jossa paikkakunnan suuri poika on asustellut osoitteessa Getreidegasse 9. Talo on nykyään luonnollisesti Mozart-museona. Aukiolla oli hyvä pysähtyä lepuuttamaan jalkoja aurinkoiselle terassille.

20150315_135801 (2)

Saman kadun varrella vuorottelivat sitten merkkiliikkeet ja matkamuistomyymälät, jotka tarjosivat kyllä kattavan valikoiman Mozart-aiheista kamaa, suklaakuulista likööreihin. Vanha kaupunki ei ole suuren suuri, joten parissa tunnissa se on kävelty läpi. Hohensalzburgin linna näkyy kaikkialle ja siellä vierailemme varmaankin huomenissa.

2,5 € maksavalla bussikyydityksellä pääsimme hotellimme lähellä olevan sillan kupeeseen.

20150315_14353320150315_14284420150315_143605

Illalla söimme hotellin kanssa samassa rakennuksessa olevassa Toscana-pizzeriassa. Paikka oli arvosteltu hyväksi ja sitä se olikin. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, ja pizza ehkä parasta, mitä olen Italian ulkopuolella syönyt. Ravintola oli täynnä paikallisia, taisimme olla ainoat turistit. Tämä alue on vähän etäällä tuolta turistien suosimasta vanhasta kaupungista, joten eipä sieltä tänne porukkaa ole iltaisin tunkemassa. Jokatapauksessa, voin suositella tätä Risto Rantea.

Taivas oli pilvessä, kun kurvailtiin bussilla numero uno hotellin nurkalta lähelle Mozartin aukiota. Hohensalzburgin linna oli saavutettavissa joko kävellen tai ratasjunalla, jonka valitsimme. Kyydistä piti pulittaa 11,30 € m/p, ja matka taittui puolessatoista minuutissa jyrkässä rinteessä.

20150315_171904 (2)20150315_14473820150315_155545 (2)20150315_155556

Linna on rakennettu kyllä sellaiselle paikalle, että sitä on ollut mahdoton valloittaa. Lähestyipä linnaa miltä kantilta tahansa, on edessä lähes pystysuora seinä, eli ainoa konsti linnan valloitukselle on ollut piirittää linnaa niin kauan, että sen asukkaat kuolevat nälkään. Sellaistakin on sattunut, mutta en tiedä onko tämän linnan yhteydessä.

Joka tapauksessa, linna on yksi suurimmista keskiaikaisista linnoista Euroopassa ja erittäin hyvin säilynyt. Onkin varmasti hienoin tämän tyylinen linna, missä olen vieraillut. Ne satoja vuosia myöhemmin rakennetut renesanssilinnat ovat sitten asia erikseen. Näköalat ovat erittäin hyvät joka suuntaan ja tietysti, kuviahan otettiin.

20150316_15273720150316_15275020150316_152133

20150316_16274020150316_163728

Selfiekeppi lakkasi tosin toimimasta yhden otoksen jälkeen, olisikohan patteri lopussa. Yksi herttainen kiinalaistyttö halusi, että ikuistaisimme hänet I-phonella Salzburg taustanaan. Tehtiin työtä pyydettyä ja samantien hän kuvasi meitä vastapalvelukseksi. Tyttö sanoi opiskelevansa Itiksessä, eli Itäk…Itävallassa, ja aikoi tulla kesällä käymään Skandinaviassa, ehkäpä jopa Suomessa asti. Ei nyt silti kylään pyydetty.

Niin täällä, kuin muuallakin Euroopan kaupungeissa, aasialaisnuorukaiset ovat ehkä suurin turistijoukko, jos heitä nyt voi näin niputtaa. Mikäs siinä, he osaavat kyllä käyttäytyä hillitysti ja ovat hyvin kiinnostuneita kaikesta eurooppalaisesta kulttuurista.

20150316_15211320150316_15143920150316_152128

Linnan kahvilaan pysähdyttiin päiväpalalle. Burgschenke-kahvila oli tuunattu tietysti keskiaikaiseen tyyliin ja tarjoilijamies kiikutti meille posliinikolpakolliset olutta asussa, mistä tuli mieleen Robin Hood-elokuva. Tilattiin myös ruoka-annos joka koostui parista makkarasta ja ranskalaisista.

20150316_16254020150316_15345720150316_15352920150316_153939

Tuli mieleen, että jos olisi tarkoitus tehdä keskiaikainen elokuva, niin Salzburgissa olisi kulissit valmiina, tästä linnasta nyt puhumattakaan. Siivoaisi vain mainoskyltit sivummalle, niin miljöö olisi valmis. Komein näyttelijä puettaisiin haarniskaan ja nostettaisiin hevosen selkään. Rumimmasta tehtäisiin tietysti juonia punova kieroliero, inhottava, niljakas, rappiollinen, irstas arkkipiispa. Ja kaunis linnanneito pitäisi tietysti olla… Vaikka joku Kiira Korven näköinen.

Samalla funicularella tultiin alas tiiviisti sulloutuneena aasialaisteinien kanssa, ja poikettiin Petersfriedhofin hautuumaalle, jonka bongasimme linnasta käsin. Tämä hautuumaa on tuhat vuotta vanha ja näin ollen Salzburgin vanhin. Vanhin vielä olemassaoleva hautakivi on Abbot Dietrmarin hautakivi vuodelta 1288. Paikalla on on niin pitkä ja rikas historia, etten ala siitä luennoimaan, vaan kehoitan kääntymään Wikipedian puoleen, mikäli aihe kiinnostaa.

20150316_16530020150316_16541020150316_16565920150316_16562720150316_16570420150316_165736

On se ihme laite tuo äläri, eli älypuhelin. Olen nyt pari viikkoa opetellut uuden Samsungin käyttöä ja joka päivä siitä löytyy uusia ominaisuuksia. Kyllä kai se tuo vehje jo tuntee minutkin paremmin kuin minä itse. Aamuisin se toivottaa hyvät huomenet suomeksi ja saksaksi, kertoo missä olen, mitä kaikkea on lähistöllä, millaista säätä on viikoksi luvassa, kuinka paljon pitäisi kävellä pysyäkseen kunnossa, kuinka paljon eilen kävelin ja onnittelee aina 5000 askeleen välein. Kertoo, kuinka kaukana olen kotoa ja kuinka kauan menee, että pääsen sinne. Sillä voi hoitaa pankkiasiat, kaikki matkaliput ja hotellivaraukset, katsoa ravintolasuositukset ja ruokalistat etukäteen. Opastaa paikasta A paikkaan B ja puhuu puolestani lähes kaikkia maailman kieliä. Tietysti sillä voi kuunnella radiota, katsoa tv:tä, lukea kirjaa ja lähes kaikki maailman musiikki siihen mahtuu. Tietysti sillä voi myös soittaa ja somettaa. Laadukas 16 megapikselin kamera taas tallentaa reissun huippuhetket kuviksi ja videoiksi, joita voi vielä muokata mielin määrin. Kyllä tuo vekotin niin paljon helpottaa matkailijan elämää, että mitenhän sitä ilman onkaan tullut toimeen…

Jos Espanjassa oli muotia nauttia olutta pikkuriikkisistä laseista, niin täällä on nyt kuuminta hottia ryypiskellä alkoholittomia juomia. Jos nyt tilaa vaikkapa olusen, niin melkein paikassa kuin paikassa kysytään: alcoholfrei oder normal? Ja alkoholittomista juomista on pitkä luettelo ruokalistan eka sivulla.

Suunnitelmat päivän vieton suhteen vaihtuivat moneen otteeseen, kun en saanut vuokrattua munamankeleita Mirabelplatzilta. On kuulemma talvi, ja talvisaikaan ei ole pyöränvuokraustoimintaa. Vaikka keli oli nyt hyvinkin kesäinen, etenkin kun oli pistetty vähän normaalia enemmän vaatetta, ettei pyöräillessä vilu yllätä. Hetki harkittiin Sound of Music-touria, mutta sekin kulkee osin samoissa Salzkammergutin maisemissa, missä meillä on tarkoitus ajella muutenkin. Paras viettää tuumaustauko Mirabel Palacen puutarhan terassilla, missä harppumusiikin soinnut saavat ajatukset uuteen lentoon.

20150315_13424120150315_145733-1

Hop on-Hop off-bussikierros myös hylätään ja päätetään käydä Domquartier-museossa ja Europark-ostarilla.

20150318_131024-1

No, ekana museoon, missä yritän muutaman kuvan napata, mutta joka kerta kun saan jonkun uniikin taulun tähtäimeen, niin olan takaa ilmestyy joku hemmo, joka ilmoittaa kuvaamisen olevan kielletty. Tietystihän sen ymmärtää, että nuo korvaamattoman arvokkaat teokset eivät pidemmän päälle tykkää salamavalojen mäiskeestä. Tunteroinen noilla pitkillä käytävillä kuitenkin kuluu, ennenkuin rantaudumme terassille lähelle Mozart Platzia.

20150318_14381820150318_143921 (2)20150318_14352120150318_14315020150320_182813 (2)

Europarkissa käymme paikallisbussilla ja noita shopping-centrejähän on tullut tässä elämässä eräskin nähtyä, joten pääsemme irtautumaan paikasta hyvissä ajoin, kuin keskosvauva äidistään. Illallista nautimme tutussa miljöössä Toscana-ristorantessa. Aamulla olisi edessä junamatka Muncheniin.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Itävalta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.