Saalbach

20150319_131534 (2)

Mikäpä olisi hienonpi tapa viettää päivää, kuin ajella uutukaisella autolla hienoissa alppimaisemissa, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja Jimmy Cliffin laulaessa radiossa Reggae nights-kappaletta.

Auto oli varattuna aamu kymmeneksi, mutta Aviksen tiskillä olin jo 20 vaille yhdeksän. Nyt ei yritetty myydä mitään ylimääräistä kylkiäisenä eikä uhkailtu, että jos et nyt ota tätä ja tätä vakuutusta, niin kyllä käy huonosti, jos jotain sattuu. Vaikka auto oli lähes brand new, oli siinä jo parit naarmut kyljissä. Tein tällä kertaa kaiken kuten pitää, eli tutkin auton huolella ja kävin merkkauttamassa pienimmätkin löytämäni kiveniskemät papereihin. Huvitti hiukan, että vuokrausdokumentit olivat samanlaiset käsintäytettävät, kuin jo vuonna 1986, kun ensi kerran Avikselta auton vuokrasin.

Olin vuokrannut pikku Mersun tai vastaavan, ja eihän se sitten Mersu ollut vaan Seat Leon. Autosta löytyi kuitenkin suuresti arvostamani automaattivaihteisto, navigaattori, vignette ja jopa turvaliivi, niin hyvillä mielin saatoin polkaista kaasua ja liittyä liikenteen virtaan.

SALZKAMMERGUT 21.3.2015 005
Hain seuralaiseni ja tavarat hotellilta, ilmoitin respalle että yövytään Alpeilla, ja otettiin suunta Berchtesgadeniin Saksan puolelle. Navigaattorin kans meni vähän aikaa säätäessä, ennenkuin se suostui yhteistyöhön.

SAALBACH 19.-20.3.2015 057
Hetimiten kun oltiin ajettu Salzburgin kaupungista ulos, oltiin vuorten ympäröiminä. Berchtesgaden sijaitsee kauniilla paikalla ja on siitä kuulu, että paikkakunnalla sijaitsee Hitlerin, Martin Bormannilta 50-vuotislahjaksi saama vuoristomaja, Kotkanpesä. Se olisi ehdottomasti kuulunut matkaohjelmaamme, mutta on valitettavasti kiinni toukokuun puoliväliin saakka. Ilmeisesti lumitilanne on toukokuulle asti sellainen, ettei sinne ole pääsyä talvisin.

Rakennus sijaitsee korkean vuoren huipulla, ja sinne pääsee ainoastaan erikoisvarustetulla bussilla tai jalkaisin. Viimeiset parisataa metriä taivalletaan hissikyydillä.Näkymät sieltä ovat luonnollisesti henkeäsalpaavat, mutta meiltä ne jäävät nyt näkemättä.

Pitää palata asiaan joku kesä. Hitler ei monta kertaa tuolla käynyt, koska pelkäsi korkeita paikkoja, vaan vietti aikaansa alempana Berghofissa, mistä ei nykyään ole jäljellä kuin osia kivijalasta. Liittoutuneet tuhosivat sodan aikana/sodan jälkeen näitä natsivallan symboleja, mutta onneksi säästivät tuon Kotkanpesän. Täälläpäin ei mainosteta turhan paljon noita hirmuhallinnon paikkoja, ja niinpä tuo Kotkanpesäkin on vain kahvila Kehlsteinhaus.

20150319_114544 20150319_115933
Ramsau on pikkunätti kylä 1100 metrin korkeudessa ja tunnettu ennenkaikkea 1999 hiihdon maailmanmestaruuskisoista, mistä Mika Myllylä kahmi mitaleita repun täyteen, ollen kisojen paras mieshiihtäjä. Muistan itsekin jännänneeni kisoja ja luulin kyllä paikkaa suuremmaksi. Maisemat vain paranivat ja välillä piti pysähtyä kuvaamaan.

20150319_12235620150319_122323
Lofer-nimisessä kylässä oli jo niin huikeat maisemat, että hohhoijaa….

20150319_12412020150319_12413520150319_12414020150319_13125420150319_131534
Tie jatkui kohti Zell am Seetä ja navigaattori koitti meitä käännyttää useaan otteeseen oikealle, mutta en suostunut kääntymään, ennenkuin sain Saalbach-kyltin näkökenttääni.

20150319_134102
Sähköpostini ei näyttänyt offline-tilassa kuin kymmenen uusinta viestiä, enkä millään muistanut varaamani majapaikan nimeä. Sen kuitenkin muistin missä se suunnilleen sijaitsee, ja minkänäköisestä rakennuksesta on kyse. Saalbachiin saapuessamme, totesimme kaikkien rakennusten olevan juuri sen näköisiä kuin majapaikkamme.

Puolisen tuntia pyörittiin edestakaisin, mutta hankalapa sitä on paikkaa löytää jos ei tiedä edes sen nimeä. Ei nyt viiti talo talolta mennä kyselemään, että onko meillä mahdollisesti varaus teille ensi yöksi. Turistitoimisto löytyi keskeltä kylää, sain wifin välityksellä postit auki ja sitten vain pieni neuvonpito sievän virkailijan kanssa, niin majatalo paikallistettiin.

20150320_120311

Paikka vaikutti aluksi autiolta, mutta kun aikamme huudettiin haloota, niin tulihan sieltä nuori nainen ojentaen avaimen ja kertoen, että tapaamme direktorin myöhemmin. Meillä ei ollut aikaa jäädä tirehtööriä odottelemaan, vaan mieli paloi päästä johonkin rinneravintolaan syömään ja nauttimaan maisemista ja apres-ski tunnelmista. Key-holder fräulein etsi meille taksin numeron, ja soitettuani siihen mittari oli hetken päästä pihassa. Ehdottelin paikkoja ylärinteissä… kuski otti yhteyttä lällärillä kollegoihinsa ja kävi ilmeiseksi, ettei näihin paikkoihin pääsisi tähän aikaan vuodesta kuin hissillä. Tiesipä kuitenkin yhden suositun paikan hyvillä maisemanäkymillä varustettuna, joten päätimme siirtyä sinne.

SAALBACH 19.-20.3.2015 037
Hinterhag Alm on “vain”noin parisataa metriä Saalbachin yläpuolella, mutta näkymät olivat kyllä hienot täältäkin. Kun saimme vielä paikat terassilta seinänvierestä, mihin paistoi suoraan aurinko, niin täälläpä sitä kelpasi vetää sisäänsä raikasta alppi-ilmaa.
Aperol Spritzerit tilaukseen ja takkia pois päältä…

20150319_15460920150319_15461620150319_15462420150319_15463220150319_154549
Neljän jälkeen paikka alkoi täyttyä laskettelijoista, ja puoli viideltä kun hissit pysähtyivät, oli jo aika tiivis tunnelma ja sisältä alkoi kuulua rockin rytkettä. Jätimme paikan viiden jälkeen, kun kymmenet monot hakkasivat musiikin tahtiin lankkulattiaa ja oli ilmeinen vaara, että meidän kevytkenkäisten varpaat ovat vaarassa tulla tallotuiksi.

20150319_171553

Kuukausi sitten aloin järjestellä meille huonetta Saalbachista. Trivagon mukaan 90 % alueen majoituksesta oli jo bookattu ja jäljellä oli vain sen hintaista huonetta tarjolla, että se ylitti kirkkaasti meidän lomabudjetin. Kaupungin omilta matkailusivuilta löytyi muutama sopivan hintainen majatalo, joista kolmeen laitoin mailia. Salitererhof B&B vastasi samana päivänä tarjoten huoneen aamiaisella 86 euron hintaan ja muista majoittajista ei kuulunutkaan mitään. Muutama maili sitten vaihdettiin paikan omistajan Hildegard Altenbergerin kanssa, ja linkitin myös blogini osoitteen yhteen mailiin.

Nyt kun istuttiin aamupalalla, Hilde pyyhälsi paikalle esittäytymään ja porisi kuin papupata, kyseli onko kaikki ok, emmekö varmasti halua viereiseen aamiaishuoneeseen, jossa on pari astetta lämpimämpää ja tarjosi vielä pehmikettä takapuolen alle. Luuli meikäläistä oikein kovan luokan travel agentiksi, joka oli tullut katsastamaan paikkoja ennen isompaa suomalaisten vyöryä alueelle. Kertoi meidän olevan ensimmäiset suomalaiset hänen residenssissään. Yritin oikoa hänen käsitystään, mutta siihen käsitykseen rouva taisi jäädä, että tässä ollaan ammatti-ihmisen kanssa tekemisissä.

20150320_120202SAALBACH 19.-20.3.2015 02020150320_120506
Salitererhof sijaitsee parin kilometrin päästä Saalbachin keskustasta puron varrella. Majatalosta pääsee kätevästi keskustaan ski-bussilla ainakin näin talvisaikaan. Linkitän osoitteen tähän, jos jotakuta kiinnostaa: http://www.jugendferienhaus.at

Salzburgista hurauttaa paikalle reilussa tunnissa, ja kyllähän tuolla rinnettä piisaa vähän kokeneemmallekin laskijalle. Käytiin vielä mutka Hinterglemmissä ennen poistumista Zell am Seen suuntaan.

20150320_12180020150320_12194720150320_12222020150320_123252

Zell am See sijaitsee vuorten kupeessa järven rannalla. Maisemat on hienot, muttei nyt heti viititty pysähtyä, vaan jatkettiin Kapruniin. Täälläpä sitä rinnettä riittääkin silmänkantamattomiin. Kaprun ei ole nimenä ennestään tuttu, mutta pari videota tuli Youtubesta katottua, missä viiletetään alamäkeen kilometrejä ja taas kilometrejä. Tänne ehkä tulisin, jos oikein alkaisi monojalkaa kutkuttamaan.

Kaprunissa sijaitsee myös Kitzsteinhornin ikijäätikkö yli 3000 metrin korkeudessa, minne pääsee jonkinlaisella hammasratasjunalla, joka kulkee ainakin osan matkaa tunnelissa, vuoren uumenissa. Tässä yhteydessä on myös pakko mainita tuosta vuonna 2000 tapahtuneesta junaturmasta, joka on junailun historian pahimpia. Junan peräosassa sijainnut lämmityslaite oli syttynyt tuleen kesken nousun tunnelissa ja kun kuljettaja oli saanut viimein tiedon tapahtuneesta, oli junan sähkö- ja hydraulijärjestelmät jo vioittuneet, eikä ovia enää saanut auki. Junan automaattijärjestelmät pysäyttivät myös junan keskelle tunnelia. Jollain opilla oli saatu muutama ovi kuitenkin avattua. Ne 12 onnekasta, jotka olivat päässeet/älynneet lähteä laskeutumaan tunnelia alaspäin olivat ainoat pelastuneet.

Suurin osa 155:stä menehtyneestä oli palanut junan mukana ja myös ne jotka olivat lähteneet kiipeämään tunnelia ylöspäin olivat tukehtuneet savuun tai palaneet. Tuollainen tunnelihan toimii kuin valtava savupiippu palotilanteessa, eli kuuma ilma nousee ylöspäin ja vetää voimakkaasti paloilmaa alhaalta päin. 1970-luvulla avattu junayhteys oli kuljettanut tuohon päivään mennessä yli 22 mijoonaa matkustajaa, eli ei tuo nyt ihan tavanomaista ollut, vaan monien surullisten yhteensattumien summa.

20150320_13084220150320_130857SAALBACH 19.-20.3.2015 066SAALBACH 19.-20.3.2015 068
Auton nokka kohti Bischofshofenia ja kaasua. Alunperin oli tarkoitus myös poiketa ehkä Euroopan hienoimmalle maisematielle, Grossglocknerstrasselle, mutta kiinnihän se tuo korkeuksissa kulkeva tie on tähän aikaan vuodesta.

Kun tien varrella oli kyltti että lähistöllä olisi linna, niin käänsin Seatin ratista sen verran, että kohta oltiin matkalla kohti tätä muistoa vanhoilta ajoilta. Goldegg oli kylän nimi ja parkkasimme linnan kupeeseen päiväkahville. Kiireetöntä ja uneliasta oli meno tässä kylässä ja oli oikein mukava stop over syrjässä pääväyliltä. Linna ja hieno hautuumaa kuvattiin, ja palailtiin takaisin vilkkaimmille teille.

20150320_13554720150320_13555220150320_14413820150320_14025420150320_140904SAALBACH 19.-20.3.2015 084
Ihan oikeasti luulin olevani Bischofshofenissa, kun eräässä kylässä pysähdyttiin kuvaamaan vuoren rinteessä olevia hyppyrimäkiä. Kovin ne oli pienen ja vaatimattoman näköisiä suuri vuori taustanaan. Myöhemmissä tutkimuksissa kylä osoittautui St. Veiliksi ja Bisukka oli vielä edessäpäin. Nähtiinhän ne oikeatkin Bisukan mäet, eikä nekään nyt niin suurilta tässä maastossa näyttäneet. Ei vaan viititty pysähtyä kuvaamaan vilkkaalla motarilla.

Werfenin linnahan on kuuluisa etenkin siitä Kotkat kuuntelevat-sotaelokuvasta, missä Clint Eastwood ja Richard Burton taistelevat natseja vastaan. Mistään kuvasta tai elokuvasta ei saa käsitystä, kuin jyrkässä rinteessä tuo linna sijaitsee kaupungin yllä, vaan paikan päällä se on todettava.

20150320_151952 (2)20150320_151952 (3)20150320_152037

Elokuvan Traileri:

Lähistöllä sijaitsee vielä Werfenin jääluola, mutta suljettunahan se on näin talvisaikaan, kuten tuo linnakin. Eli lisää syitä palata tänne joskus kesäviikoilla. Pari vuorta lävistettyämme olimmekin sitten tasangolla, millä Salzburgin kaupunki sijaitsee ja tuttuun Amedia Express-hotelliin vei tiemme…

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Itävalta, Saksa Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.