Matkalla Nizzaan

P5100277

Tämä kiertomatka tehtiin keväällä 2009, käsittäen Veronan, Venetsian ja Milanon pohjois-Italiassa, kuten myös Nizzan, Antibesin, Cannesin ja St.Tropezin Ranskan Rivieralla. Ja tulihan sitä Monacossakin piipahdettua useamman kerran. Kirjoitin matkasta jutun Suomi24 matkakertomukset-palstalle, mistä olen kopioinut sen nyt tänne. Poistelin suurimmat kirjoitusvirheet ja lisäsin kuvat, joten olkaapa hyvät!

Juna Nizzaan on lähdössä klo 10.02 ja taksi hakee meidät tuntia ennen sitä. Jos edellinen kuski oli kuin Räikkönen, niin tätä vois verrata vaikkapa kankkuiseen Kankkuseen. Kuin ihmeenkaupalla pääsemme hengissä Venezia Mestreen ja lippuluukulla selviää, että second class on täynnä Milanoon asti, missä onkin junan vaihto tiedossa. No, ykkösessä Milanoon, josta kakkosella edelleen Nice Villeen. 134 eukkia kahdelta perille asti ja parikymppiä tuo first class lisä. Takana oli siis jo päivä Veronassa ja toinen Venetsiassa.

Venetsia-Milano väli menee vilauksessa Pendolla, ja vaihtoaikana varttitunti ei ole pitkä Italian suurimmalla rautatieasemalla, missä on muitakin matkustajia kuin me.

Etukäteen oli mietitty suunnitelma, jolla junan vaihto onnistuisi kitkatta säädetyssä ajassa. Suunnitelma pitää. Kysyvä ei tieltä eksy ja italiaanot auttavat kyllä auliisti, eli kysymystä peliin, jos ei ole varma.

Juna on varsin vaatimaton edelliseen verrattuna ja tuntuu matelevan puolta vauhtia Venetsia-Milano junaan verrattuna. Kakkosluokan hytin jaamme parin genovalaisrouvan ja yhden koripalloilijan kokoisen nuorukaisen kanssa. Naisväki keskittyy lukemiseen ja sudokuihin ja nuorimies kännykkään, joten katson parhaaksi laittaa napit korviin ja sukeltaa Ranskan kielikurssin ihmeelliseen maailmaan. Genovalaisrouvat jäävät yllätys- yllätys Genovaan ja autettuani heitä matkatavaroissa, saamme hyvänmatkantoivotukset ja arrivedercit läksiäisiksi. Myös nuorimies häippäsee.

P5090204

P5090205P5090207

Juna oli syöksynyt tunneliin noin puoli tuntia aiemmin ja tunnelia sitten riittää enemmän ja vähemmän Nizzaan saakka. Ainakin Monacon ja San Remon asemat ovat kiven sisällä kokonaan. Ventimigliassa saamme seuraa algerialaisesta businesmannista. Miekkonen on sen verran epämääräisen näköinen ja hermostunut, etten kysele hänen bisnesten laatua sen enempää. Tietääpä miekkonen kuitenkin, että Suomen pääkaupunki on Kööpenhamina.

Nice Ville putkahtaa tunnelin jälkeen esiin 45 minuuttia myöhässä, mutta kuitenkin. Asema on väärällään ihmisiä, jotka ovat tulossa kuka mistäkin, ja menossa kuka minnekkin. Kaikki ihonvärit ovat edustettuna tasapuolisesti.

Vuokraamamme kaksio sijaitsee n. puolen kilometrin päässä ja reippaalla kävelyvauhdilla olemme siellä alle kymmenessä minuutissa. Reitti on tuttu… google-earthista kotona opeteltu.

Kun ovi ei aukea, niin se ei aukea… niin yksinkertaista se on. Soitto yhdyshenkilölle, joka on asiasta jo tietoinen ja saapuu paikalle tuota pikaa. Lupaa hankkia meille uuden ulko-oven avaimen heti kun mahdollista, eli maanantai-aamuna. Ystävälliset naapurit ovat lupautuneet päästämään meidät rappukäytävään siihen asti. Riittää, kun soittaa ovisummeria, ilmoittaa ranskaksi, provensaalin murteella, kuka on, millä asialla, ja minne pitäis päästä. Helppoa kuin pläkki, pari tuntia junassa ranskaa opiskelleelle. No, ei ihan noin, mutta homma toimii kuitenkin.

P5100280

Muutaman minuutin ja muutaman tilanteeseen hyvin sopivan kirosanan jälkeen asunnon oven kolme ranskalaista lukkoa suostuvat avautumaan. Lievät vastoinkäymiset ja matkaväsymys unohtuvat, kun toteamme asunnon varsin kelvolliseksi tukikohdaksi Cote d`Azurin valloitusviikkoa varten. Jääkaapista löytyvä “tervetuliaispaketti” ei myöskään tilannetta latista, vaikutus on pikemminkin päinvastainen. Lähikaupasta purtavaa ja väsy kaataa pari matkamie… siis henkilöä unten maille tuota pikaa.

P5090224P5090223P5090227P5090215

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Italia, Monaco, Ranska Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.