Äkkilähtö Kreetalle

Kreeta 2015

20150531_095004

Eihän se keväinen Itävallan matka pitänyt kaukokaipuuta aisoissa syksyyn saakka, vaan kun viikon kesäloma oli tiedossa alkukesästä, alkoi kiivas lentojen metsästys. Mitään järkevän hintaisia lentoja lämpimämmille leveysasteille ei ollut tarjolla näin lyhyellä varoitusajalla, joten tuli käännyttyä Rantapallon äkkilähtöjen pariin, vaikka ajatus pakettimatkasta närästi kuin halpa punaviini. Palmut huojuivat kuitenkin mielessä jo siihen malliin ettei tästä voinut enää kääntyä takaisin, vaan tavallaan sitä oli jo take-off otettu. Vaihtoehdot Pohjolan valkeakaupungista olivat: Turkki, Alicante ja Hanian rannikko Kreetan saarella. Alicantessa oli käyty pari vuotta sitten, Turkin iholle käyvät kauppiaat ja ravintoloiden sisäänheittäjät ahdistivat jo valmiiksi, joten kohteeksi valikoitui Kreeta. Olin vieraillut saarella lähes 20 vuotta sitten ja paikasta oli jäänyt positiivinen muistijälki. Saatoin jo nähdä sieluni silmin itseni nojaamasta rantatavernan terassin kaiteeseen tähyämässä pimeälle merelle, lämpimän iltatuulen hyväillessä kasvojani, kädessäni lasillinen kylmää Retsinaa. Painoin enteriä…

 

Niinhän siinä kävi kuten vähän ounasteltiinkin, että Aegean Airlinesin pilotti sai raikuvat aplodit, kun pudotti Airbussin onnistuneesti Hanian lentokentän kiitoradalle. Oli hauskaa seurata oliko mikään muuttunut niiden 10 vuoden aikana, mitä oli kulunut edellisestä pakettimatkasta. Koneessa oli enimmäkseen lapsiperheitä ja näinollen ainakaan mitään lärvit luttuun menomatkalla-kulttuuria ei päässyt syntymään. Vieruskaverikseni olin saanut kajaanilaisen hammasteknikon, jonka kanssa vaihdettiin ajatuksia Kreikan ja Suomen taloustilanteesta, matkakohteemme hyvistä ja huonoista puolista, suuhygieniasta yms. Herra oli perheensä kanssa lomaillut Kreetalla neljä kertaa ennenkin, ja tietysti arvostivat varmaa aurinkoa ja lämpimiä uimavesiä. Jakkupukuiset, alati hymyilevät lentoemännät toivat mieleen takavuosien Pan Am-tv-sarjan, joka kertoi ajoista jolloin lentäminen oli vielä harvojen etuoikeus.

Perillä meitä tietysti oli vastassa Apollomatkojen oppaat, jotka luotsasivat meitä kalpeita tulokkaita busseja kohden samalla kun opastivat poislähteviä kohti lähtöselvitystä. Ei kuitenkaan ojennettu Apollomatkojen pinssiä rintaan tai keltaista huomioliiviä, vaikka sitä vähän pelkäsin. Opas kertoili bussimatkalla vinkkejä saaresta ja tietysti mainosti retkiään, muttei tullut niin kuunneltua. Opas ei seurannut hotelliin, vaan respa selitti englanniksi, miten kaikki pelaa tässä Anais-Summerstar putiikissa. Eli, tässä nyt ei kieliä taitamaton eläkeläispariskunta saanut sitä palvelua, mistä he ovat maksaneet pakettimatkan varatessaan. Toisen kerroksen kaksiomme oli marmorilattioineen siisti ja ok uima-allasnäkymineen. Kävin respalta tiedustelemassa kapulaa millä saisi ilmastoinnin päälle, mutta pelaa kuulemma automaattisesti, kunhan ikkunat ja ovet on suljettu ja avainkortti paikoillaan. Mutta mitenkähän kuuma pitää olla, ennenkuin lähtee päälle.

Väsy painoi ja taivas oli pilvessä, niin lähdimme kilometrin päässä sijaitsevaan Lidliin hakemaan vähän ruokatarpeita, ettei uni yllätä jo iltapäivästä. Yllätyin, kun kaikki tuntui olevan Suomen hinnoissa ja sääliksi kävi paikallisia, jotka näistä ryöstöhinnoista huolimatta heittelivät tavaroita kärryynsä. Palkkataso täällä on kuitenkin jotakin muuta kuin meillä suomalaisilla. Valikoimatkin olivat senverran suppeat, ettei kummene tänne kävellä toista kertaa. Pasta-ainekset kuitenkin löytyivät ja eka illallinen nautittiin kotioloissa. Silmäluomet eivät olisi pysyneet enää yhdeksän jälkeen auki kuin hammastikuilla, joten oli sama raahautua petiin…

Tämä hotellikompleksi muodostuu kolmesta hiukan toisistaan erilaisista osista joiden nimet ovat: Anais Summerstar missä asumme, Anais Suites jonka läpi kävelemällä pääsee bussipysäkille ja Anais Holidays missä sijaitsee esim. kuntosali. Kävinkin aamulla pikku jumpalla, ettei ala kilot kertymään fetajuustoa pureskellessa.

20150531_09505220150531_09493520150531_094953HANIA 29.5.-5.6.2015 014HANIA 29.5.-5.6.2015 021HANIA 29.5.-5.6.2015 047HANIA 29.5.-5.6.2015 045HANIA 29.5.-5.6.2015 03420150530_10025920150530_091202

Aamujumpan jälkeen kävelimme lähimmälle uimarannalle, mikä on nimeltään Chrissi Akti ja Hanian rannikon suojaisimpia poukamia. Tuuleskeli jonkin verran, niin kyllähän siihen pikku vaahtopäitä rantaan loiskahteli. Ei ollut kuin vähän päälle parikymmentä astetta, niin ei kuuma tullut mutta yritettiin silti levittää aurinkovoidetta palovammoilta välttyäksemme.

Seurailin aikani kuluksi kiinalaismiestä, joka teki kovaa tiliä ruotsalaisnaisia hieroen. Puolentunnin sessiosta mies veloitti 30 euroa, ja taisi tunnissa tienata keskivertokiinalaisen kuukausipalkan. Ei nyt paskempi ammatti miehellä, vaikka ei tuo rystysillä jyystäminen niin ammattilaisen otteilta vaikuttanut. Parituntinen meni makoillessa ja meikä heitti talviturkin. Toistamiseen pulahdettiin vielä hotellin uima-altaaseen.

20150530_13014220150530_130114

Illalla hypättiin bussiin numero 21, mikä vei meidät Hanian keskustaan. Siellä olikin populaa liikkeellä näin lauantai-iltana. Kehuttu Tertipi-taverna löytyi helposti hiukan syrjässä vilkkaimmilta huudeilta. Saatiin syödä ihan kahdestaan, kun oltiin aikaisin liikkeellä ja tavan turistit tykkäävät syödä tuolla satamassa kallista ja huonompilaatuista evästä. 28 euron hintaan tuli kyllä semmoinen määrä purtavaa viineineen, ouzoineen, että pakko oli jättää osa lautaselle. Pakollinen passegieta tehtiin Venetsialaiseen satamaan ja poikettiin punaviinilasilliselle kynttilöin valaistulle terassille ja kyllähän siinä viinilasilliselle tuli hintaa.

20150530_200831HANIA 29.5.-5.6.2015 056HANIA 29.5.-5.6.2015 060HANIA 29.5.-5.6.2015 058HANIA 29.5.-5.6.2015 05720150530_21103420150530_21105320150530_21133120150530_21135120150530_21152720150530_221304

Bussia odoteltiin tovi ja otettiin sitten taksi alle. Pirssarit istuskelivat puistonpenkillä asiakkaita odotellen ja kun päästiin viereen, niin eräs heistä tokaisi: Finland, ennenkuin ehdin suutani aukaista. Takapenkiltä kehoitin laittamaan mittarin päälle ja tiedustelin, mistä hän kansallisuuteni arvasi. Nimenomaan minä kuulema näytän suomalaiselta (sinisilmäinen, hyväuskoinen, huiputettava hölmö). No, tuo suluissa oleva on oma tulkintani. Leidi kuulema kävisi italialaisesta tai kreikkalaisesta. Kaveri vielä vakuutti, ettei suinkaan ole häpeä näyttää suomalaiselta, päinvastoin. Ilmeisesti, me rehelliset ja suorat suomalaiset olemme täällä hyvässä maineessa, vaikka suhtaudummekin kovin nihkeästi Kreikalle myönnettävään talousapuun.

Ilmastoinnin säätökapula löytyi vahingossa ulko-oven takaa, ja kun ovet ja ikkunat pistettiin säppiin ja ilmastointi säädettiin kahdellekympille, niin olipa hyvä nukkua ilman häiriötekijöitä.

Aamulla suunnattiin “päätien” varteen, mistä menevät rannikkoa pitkin kulkevat vihreät bussit. Vähän ennen kuin ehdittiin tien varteen, pyyhälsi vihreä bussi länteen päin, eli luvassa oli odottelua. Johtuikohan sunnuntaista ettei puoleen tuntiin tullut ainuttakaan bussia, joten pysäytin taksin lennosta. Plataniakseen päästiin 12 euron maksusuoritusta vastaan.

Leidi jäi sommittelemaan aurinkopetejä sopivaan asentoon, ja minä lähdin kävelemään pitkin rantaa etsimään Apartmentos Giorgiosia, missä vietimme vanhemman poikani kanssa ikimuistoisen viikon 90-luvun lopussa. Noin 500 metrin tarpomisen jälkeen alkoivat tutun näköiset maalatut parvekkeet pilkottaa pinjamäntyjen takaa. Hotellin eteen oli ilmestynyt terassi, ja huoneisto missä me silloin majoituttiin, oli muutettu keittiöksi. Otin siinä muutaman kuvan, niin terassin baarimikko tuli kyselemään, voiko olla avuksi. Selitin tilannetta, johon hän vastasi: I’ts impossible…this room is kitchen.

20150531_15021020150531_150302

Voi olla nyt keittiö, mutta lähes 20 vuotta sitten siinä oli yksiö ja tämä pojankossi rakenteli vielä hiekkakakkuja rannalla. Seuraamme saapui nuori nainen, joka esittäytyi paikan omistajaksi. Kerroin hänelle nostalgisen tarinani uudelleen ja hän vahvisti, että kyllä siinä keittiön paikalla huoneisto ennen oli. Herttainen vanhapariskunta, joka tuolloin huolehti terassimme pöydälle joka aamu hedelmiä tai kananmunia, oli jo erkaantunut tästä elämästä, mitä osasinkin odottaa. Mutta se oli yllätys että heidän tyttärensä, joka tuolloin pyöritti paikkaa oli myöskin menehtynyt. Nainen oli tuolloin hädintuskin minua vanhempi. Uusi manager oli taas edellisen johtajan sisarentytär, ja oli jo noihin aikoihin pyörinyt tässä hotellin liepeillä. Muistinkin, että kyllä siinä jotain ruipeloita pikkutenavia silloin juoksenteli. Hyvästelimme ja liityin ystävättäreni seuraan.

Olin tullut hakemaan Plataniaksesta suurta aallokkoa, missä on mukava uida, niin huolimatta tuulisesta säästä aallokkoa ei ollut. Pettymystä hieman lievensi rantatuolin vuokraajan tarjoama kotipolttoinen raki, mitä nautiskelin yhden pikkupikarin verran.

Päätien varressa olevasta korukaupasta löytyi daamin sormeen sopiva sormus, josta jo illalla ensimmäiset “zirkonit” tipahtelivat pitkin lattiaa.

HANIA 29.5.-5.6.2015 080

Hotellilla oli esiintymässä kreikkalainen kansantanssiryhmä, niin päätettiin mekin jäädä illastamaan sinne. Esitys oli aika vaisu ja ruoka keskinkertaista, mutta lasku oli kyllä suuri.

HANIA 29.5.-5.6.2015 090HANIA 29.5.-5.6.2015 092Seuraavana päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme pienelle saarikierrokselle, mutta kirjoitan siitä toisessa postauksessa…

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Kreikka Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.