Elafonisi Beach Kreetalla

20150601_133509-1
Enhän minä olisi minä, jos tyytyisin näin rantalomallakaan pötköttelemään vain auringossa. Eli pientä actionia olisi saatava ja olin sitä varten varannut ennakkoon vuokra-auton, mitä lähdin hakemaan Enterprisen Agia Marinan toimistosta. Taas se meikäläisen huono tuuri bussin suhteen toistui, kun vihreä dösa vilahti ohi hiukan ennenkuin ehdin tien varteen. Menin sitten viereiseen kahvilaan tilaamaan freddo espresson, niin toinen bussi vilahti takavasemmalta ohi juuri kun sain kupin käteeni. Nytpä ei sitten vähään aikaan taitaisi tullakaan.

Varttitunnin päästä tuli, mutta ajoi vaan ohitseni minusta välittämättä, vaikka yritin kuinka huitoa. Tuli mieleen, etteivät ehkä pysähdykään tässä kun ei ole virallista pysäkkiä. Puolen kilsan päässä Lidlin risteyksessä olisi yksi, joten kävelin sinne. Pysäkillä istui nainen napit korvissa ja kun taas meni bussi ohi meistä välittämättä, kysyin naiselta miksei se pysähtynyt. Nainen sanoi pysäkin olevan paikallisbusseja varten ja mikäli halusi vihreään bussiin, piti antaa merkki. Seuraava bussi pysähtyi kun nainen nousi seisomaan ja niin viimein pääsin kyytiin. Sama pysäkillä ollut nainen rahasti minut ja huolehti vielä, että osasin jäädä Agia Marinassa pois. Täällä kaikki paikat on niin saman näköisiä viikkoturistille.

Nikos osasi jo odottaa minua, ja oli parkannut Toyota Yariksen tien varteen valmiiksi. Auto tarkastettiin joka puolelta ja merkkailtiin vauriot papereihin, vaikka mulla kaikenkattava vakuutus olikin.

PALAIOCHORA 1.6.-2.6.2015 066

Anais-hotellilta kihlattu ja yksi matkalaukku kyytiin ja Jartsan nokka kohti Kissamosta. Ennen tuota kattien kaupunkia käännyttiin kohti etelää ja matka jatkui lomitse korkeiden vuorien ja yli viljavien laaksojen, vaikka nämä parikilometriset vuoret näyttävät pelkiltä kukkuloilta viimekeväisen Itävallan matkan jälkeen.

20150601_11304220150601_11372420150601_113830

Elafonissin kylässä pysähdyttiin viihtyisän näköisen tavernan terassille salaatille. Meitä palveli kuvankaunis kreetalaisneitokainen, enkä malttanut olla sanomatta, että hän voisi elättää itsensä mallina. Tyttö epäili minun puhuvan palturia ja oikeassahan hän oli. Ei mallit ole läheskään noin kauniita… Kiitteli kuitenkin kovasti ja väläytti kauneimman hymynsä.

Turkoosi Elafonisin ranta on maailmankuulu ja sitä verrataan Malediiveihin. Hiekka on hienonhienoa, ranta on sopivan loiva perheen pienimmillekin ja vesi kristallinkirkasta. Rannan edustalla on saari, minne pääsee kahlaamalla ja nyt tänään kahlaamattakin, kun vesi oli senverran matalalla. Hiekka on punertavaa ja siihen liittyy seuraava tarina: Joskus keskiajalla ottomaanit valtasivat Kreetan ja joukko saaren asukkaita kahlasi tuolle Elafonisin saarelle toiveenaan etteivät ottomaanit huomaisi heitä. Eivät aluksi huomanneetkaan, mutta kun muuli joka oli tottunut kahlaamaan tuonne saarelle, meni tuttua reittiä vanhasta muistista, asukkaiden piilopaikka paljastui ja ottomaanit järjestivät verilöylyn, missä kuoli yli 600 saarelaista. Näiden onnettomien veri värjäsi hiekan punaiseksi, mitä se on vielä tänäkin päivänä.

20150601_13184620150601_13190920150601_133458

Nyt kun surkuttelee noiden saarelaisten kurjaa kohtaloa ja ottomaanien julmuutta, voi samalla kertoa, että on noita tuontapaisia julmuuksia sattunut paljon lähempänäkin. Esimerkiksi isonvihan aikaan 1700-luvun alussa venäläiset kasakat tappoivat Hailuodon saarella 850 ihmistä. Nuoret naiset toki raiskattiin ensin. Hyväkuntoisimmat lapset säästettiin, vietiin Pietariin ja myytiin orjiksi. Kaikkiaan Pohjanmaalta vietiin 4000-5000 lasta orjuuteen. Kaikki tämä tapahtui Venäjän tsaarin, Pietari “suuren” määräyksestä. Sakari Topeliuksen satu, Koivu ja Tähti kertoo noista tapahtumista… Kylläpä taas eksyttiin aiheesta…

Vaikka rannalla tuuli navakasti, mitään aallokkoa ei ollut. Rantavedessä lilluessamme saimme palautella tuulen tuomaa tavaraa rannalla olijoille. Erään ohikulkevan miehen päästä tempautui lierihattu ja lensi suoraan syliini. Tutunkuuloiset voimasanat vaihtuivat kiitokseen, kun palautin tuon arvotavaran kuivana maanmiehelleni.

20150601_13355320150601_13351220150601_134025

Elafonisin saarelta löytyi poukama mihin ei tuullut ja siihen perustimme tukikohtamme. Ohi kiisi surffaajaa, leijasurffaajaa, ja vauhtia oli noilla kyllä huimasti. Aika paljon oli tällä rannalla porukkaa tuosta Putinin isannoimasta naapurimaasta. Kun uimavaatteet olivat kuivuneet, palailtiin autolle ja edessä oli toistatunnin matka pitkin serpentiiniteitä Palaiochoran kylään, missä oli seuraava etappimme.

20150601_14385620150601_14384920150601_14380520150601_14371220150601_14353320150601_14404320150601_14402720150601_143908

.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Kreikka Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.