Hvar, Kroatia

20150912_110953

Katamaraani oli lähdössä Hvarin saarelle kello 12 ja laivayhtiön kopissa kynsiään viilannut nuorehko naishenkilö neuvoi meidät laiturille 11, missä futuristisen näköinen paatti lepäsi. Porukkaa lappasi editsemme seuraavalle laiturille, missä hiukan arkisemman näköinen alus oli laiturissa. Kävin ottamassa asiasta selkoa, niin sieltähän se meidän kulkupeli oli lähdössä. Vähän varauksella saa suhtautua näihin eihän tää nyt mikään teboil ole-asenteella varustettujen neitokaisten neuvoihin.

20150910_112312

Alus on umpimallia, eli kannelle ei pääse matkan aikana. Paatti oli viimeistä sijaa myöten täynnä ja muutamia ihmisiä istuskeli käytävän lattioilla korttia pelaten. Me saatiin hyvät paikat ikkunan vierestä. Toivottavasti merenkäyntiä ei ole niin paljon, kuin kihlamatkalla Caprin saarelle muutama vuosi sitten, jolloin toinen meistä luuli jo matkan olevan viimeinen.

Merenkäyntiä ei tällä kertaa ollut vaan Kata keinui kuin kehto aikoinaan (tuoreessa muistissa) . Jos vieruskaveri olisi vielä laulanut tupakkirullasta, olisin vaipunut uneen. Edessämme istui pari tytärtä amerikanmaalta ja toinen hyppäsi toiletissa kuin rakkovikainen. Tosi hätä täytyi kyllä olla, sillä saniteettitilojen siisteys ei paljon poikennut keskivertofestareiden bajamajasta. Leikkisästi ristimme tytön kusiluikiksi ja kaverinsa siideripissikseksi.

Kun toivuttiin rasittavasta tunnin laivamatkasta satamassa vilpoisalla terassilla, siihen kurvasi jostain ihan mielettömän kokoinen huvijahti, ja näytti että nyt se teloo rusinoiksi kaikki muut satama-altaassa kelluvat pienemmät alukset. Vaikka siinä nyt oli hienoja ja kalliita aluksia jo ennestään, niin tämä paatti oli kyllä ihan omalla levelillään. Varttitunnin vexlattuaan jahti parkkasi itsensä pieneen taskuun, mikä oli jo aikamoinen taidonnäyte sinänsä. Sen verran kiinnosti tietää, kenellä on varaa tuollaiseen veneeseen että googletin: Alus on rakennettu Giorgio Armanille ja on suurimpia Italiassa rakennettuja huvijahteja. Zorzo on tosin myynyt paatin kyproslaiselle laivanvarustajalle pari vuotta sitten.

2015-09-11 09.28.51BB-loungen terassilta tiirailin rinteelle, missä kuvittelin majapaikkamme sijaitsevan. Taisin paikallistaa mökin ja ounastelin hikistä urakkaa kahden pakaasin kanssa. Suosiolla jätin daamin varjoon istumaan ja lähdin pienemmän laukun kanssa ylös rinnettä. Noin sadan portaan ja yhtä monen hikipisaran jälkeen kättelin Meryl Streepin näköistä, ystävällistä naista Olive Three-apartmentsin terassilla. Nainen toivotti tervetulleeksi emännöimäänsä huoneistoon, ja kysyi, kumpi viini maistuisi mieleisemmälle, punainen vai valkoinen?

20150910_1711542015-09-11 09.28.1120150910_16041520150910_16034020150910_160313

Huoneisto oli pienempi kuin kuvista näyttää eikä ollut keittomahdollisuutta, mutta näkymät terassilta olivat ok. Olisin niin mielelläni yllättänyt rakkaani vaikka kesäkeitolla tänä iltana. Raskaampi laukku + seuralainen odotteli alhaalla satamassa, niin eikun sinne…

Illalla lähdin tosiaan vielä ennen auringonlaskua etsimään sopivaa paikkaa rantapyyhkeelle, jos sitä vaikka huomenissa vietettäisiin rantapäivää. Tämä Hvarin kaupunki on niin mäkisessä maastossa, että lähtipä satamasta minnepäin vaan paitsi merelle, niin aina on portaat vastassa.

2015-09-11 09.30.352015-09-11 09.34.042015-09-11 09.33.37

Kävelin kaupungista poispäin ylärinteeseen, ja kohta polku alkoi viettää alaspäin päätyen suuren hotellin allasalueelle. Hotelli näytti hyvätasoiselta ja kävin kysymässä pyyhkeitä limppaavalta pojalta, pääseekö allasalueelle jos ei asu hotellissa. Kyllä tuntui passaavan 100 kunan maksusuoritusta vastaan. Vieressä oli vielä pyöreäkivinen uimaranta, jonne sopivasti paistaisi aamuaurinko.

20150910_17261320150910_172717

Kävelin vielä rantaa eteenpäin toista kilometriä, muttei yhtä hyvää paikkaa uimisen kannalta löytynyt. Monenlaista kalliorantaa matkanvarrelle jäi, oli kajakkivuokraamoa, venevuokraamoa, suppalautavuokraamoa ja beach-clubia, missä dj:t näyttivät virittelevän vehkeitä after-swim partyja varten. Hyviä kuvia sain kuitenkin matkanvarrelta näpättyä, vai mitä mieltä olette?

20150910_17285820150910_17493820150910_18002920150910_17473820150910_17465420150910_17475520150910_17453420150910_17592320150910_18023920150910_17515720150910_18280720150910_175336

Hyvin nukutun yön jälkeen oli niin virtaa kintaissa, että lähdin aamuseittemältä kapuamaan kaupungin takana kukkulan päälle rakennetulle linnalle.

Meryl Streepin mukaan kukkulalle kapuaa alle puolessa tunnissa, vaikkei pidä kiirettä. Kymmentä vaille 8 olin repimässä linnan ovea auki, vaikka vähän eksyinkin välillä.

2015-09-11 09.32.462015-09-11 09.39.542015-09-11 09.43.582015-09-11 09.47.212015-09-11 09.48.46

Luulin että kapuaminen oli vienyt voimat täysin kun ovi ei auennut, kunnes terästin katsettani ovessa olevaan kylttiin, jossa kerrottiin oven avautuvan klo 8.00 eli 10 minuutin päästä. Niinpä olin sitten eka asiakas tälle aamua ja sain rauhassa tutkia paikkoja jonottamatta.

2015-09-11 10.06.28

Vankityrmään vei kapeat portaat, mutta pitihän sitä sinnekin nokka työntää. Muutoin linnan tärkein nähtävyys oli näköala kaupunkiin ja kaupungin yli merelle.

2015-09-11 10.10.022015-09-11 10.15.062015-09-11 10.11.362015-09-11 10.16.352015-09-11 10.17.04

Kun Canon oli laulanut tarpeeksi, lähdin paluumatkalle ja nyt alkoi muitakin linnabongareita tulla polulla vastaan. Vaikkei tuo nyt vielä kunnon päälle ottanut, niin en voi suositella huonokuntoiselle, huonojalkaiselle enkä krapulaiselle.

2015-09-11 10.19.33

Hei nyt suppaillaan!

Aamupäivästä käveltiin rinteessä Amfora-hotellille. Allasalue oli kyllä houkuttelevan näköinen, mutta suunnattiin kuitenkin alas rantaan. Tuolien vuokraamisen jälkeen pulahdettiin lämpimään, mutta kirkkaaseen veteen. Olin varustautunut uimalasein, joten pystyin seuraamaan vedenalaista elämää. Ei siellä nyt mitään ihmeöttiäisiä ollut , mutta kaloja parvissa sitäkin enemmän.

Rannalla oli suppalautavuokraamo ja kun vuokraamon pitäjä vakuutti suppaamisen onnistuvan ilman sen kummenpaa surfauskokemusta, heitin 100 kunaa tiskiin ja sain laudan tunniksi käyttööni. Ensin meloin kahareisin istuen kauemmaksi rannasta, sitten uskaltauduin jo polvitällille. Olin jo aika kaukana rannasta niemennokan kohdalla niin yritin pystyyn, kun tässä kohtaa ei ollut silminnäkijöitä (vahingoniloisia naureskelijoita) niin paljoa. Yritykseksi jäi, olin heti istullaan kun pikku sivuaalto keikautti lautaa. Meloin polvitällillä eteenpäin niin kauan, että Hvarin satama ja kaupunki tuli näkyviin. Siitä pyöräytin laudan takaisin ja nytpä saikin tehdä hartiavoimin töitä, että pääsi vasta-aallokossa takaisin.

Aikani ähistyäni pääsin takaisin suojaiseen poukamaan ja väänsin itseni vaivalloisesti pystyyn. Noin 10 metriä pystyin tasapainottelemaan ja sitten huomasin olevani pinnan alla. Nyt äkkiä pinnalle… missä lauta on… onko mela kädessä… onko arskat päässä… onko olkihattu päässä… onko tukka hyvin… näkyykö kello… onko tekarit suussa?

Lauta löytyi… mela oli kädessä (ei se mela)… arskat oli päässä… olkihattu oli päässä… tukka oli sekaisin… kello kämpillä ja tekarit vielä hankkimatta. Kun sain jakauksen oikeaan kohtaan, hivutin itseni takaisin laudalle ja muinamiehinä nousin takaisin pystyyn. Keskitin nyt kaiken tarmoni pystyssäpysymiseen ja niinpä kohta meloin kuin vanha tekijä pitkin poukamaa.

Kun ajattelin että tunti on kulunut, palautin laudan ja ilmoitin vuokraajalle ylpeänä että uin vain kerran, mihin miekkonen tokaisi : Great!

20150911_140754

Rantakatua palattiin Hvariin ja tukevan hampurilaisaterian jälkeen noustiin toistasataa porrasta asunnolle.

Lauantaiaamuna kipusin alas nuo toistasataa porrasta ja kävin varaamassa liput maanantaiaamun katamaraaniin. Viereisestä skootterivuokraamosta sain sitten menopelin alle noin 40 euron suoritusta vastaan. Passi piti jättää kaniin, että muistan sitten mopon palauttaa takaisin. Mitään kartantapaista ei pyynnöstäni huolimatta annettu, joten tässä joutui nyt suunnistamaan ihan perstuntumalla.

20150912_131523

Vaikka satamasta oli matkaa asunnollemme noin 300 metriä portaita pitkin, niin mutkaisia teitä pitkin sinne piti ajella noin 5 kilometriä. Surinasussu olikin jo kypärää vaille valmis, niin ei kun potta päähän ja Aprilian keula aurinkoa kohti.

Aivan sairaan hienot postikorttimaisemat avautuivat eteen heti Hvarin kaupungin eteläpuolella. Niitä on vaikea sanoin kuvailla ja ei ne välity edes kuvien kauttakaan. Oli todella lämmin päivä ja ei ollut vilunväristyksistä tietoakaan, vaikka väänsi kahvasta vähän reilumminkin.

20150912_12404520150912_18151620150912_181522

Jelsasta poikettiin hakemaan piknikkitarpeita ja etsittiin kirkasvetinen poukama. Syötiin, uitiin ja paistateltiin päivää. Paluumatkalla poikettiin Stari Gradiin ja ajeltiin pitkin poikin kaupunkia. Vähemmän turistisia paikkoja kuin Hvar.

20150912_13391920150912_133931 (2)20150912_14000720150912_14385120150912_15483520150912_15492520150912_17125720150912_171500

Edellisiltana meillä oli seinänaapureina skottipariskunta, joiden kanssa vaihdettiin ajatuksia matkailusta, vaikka skottiaksentti vähän haasteellista olikin. Nyt oli heidän tilalle ilmestynyt kaksi suomalaispariskuntaa ja tulikin muutama lasi paikallista brandya maisteltua heidän kanssaan. No, sunnuntaina nukuttiin pitkään ja muutenkin muistettiin pyhittää lepopäivä, eli käytiin vain iltapäivällä syömässä ja shoppaamassa kaupungilla.

20150910_15121320150910_151226

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Kroatia Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Hvar, Kroatia

  1. Hei Tapsa,

    Teen Rantapallolle blogikoostetta Palloblogien Kroatia-jutuista, ja nostaisin mielelläni tämän jutun koosteeseen! Tavoittaako sinua esimerkiksi sähköpostitse? Oma osoitteeni on [email protected].

    Terkuin
    Lena/london and beyond

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.