Kotorinlahti, Montenegro

2015-09-15 17.42.17

Slaavipoppia kuunnellen, hitaasti ja naatiskellen ajelimme Mostarista etelää kohden. Välillä kiivettiin ylös vuorelle, missä ei kasvanut kuin käkkyrämäntyjä ja kohta tultiin alas korvat paukkuen.

2015-09-15 13.56.512015-09-15 14.26.142015-09-15 13.59.20Hautausmaita oli tiheään pikkukylien liepeillä ja Ljubinjen kylässä pysähdyttiin erään kalmiston parkkipaikalle. Sibenik jäi vahtimaan Audia ja tavaroita, ja minä kävelin järkkäri kaulassa portista sisään. Kuten oltiin otaksuttukin, iso osa vainajista oli kuollut 90-luvun alussa. Eli sankarivainaita, kuten meilläpäin on tapana sanoa. Hautakivissä oli oikein kasvokuvat kaiverrettuina, nimen ja vuosilukujen lisäksi.

2015-09-15 14.31.382015-09-15 14.31.472015-09-15 14.32.42 2015-09-15 14.33.13 2015-09-15 14.34.02 2015-09-15 14.35.30Hautausmaalla olevaa kappelia remontoitiin ja kun menin siihen torhistelemaan, yksi miehistä esitteli itsensä historian opettajaksi ja tarjoutui esittelemään paikkoja. Kierreltiin siinä hautoja ja kaveri kertoili paikkakunnan historiasta, joka oli ollut kyllä hyvin verinen. Etupäässä kroaatit olivat tehneet hirmutöitä täällä ja tappaneet paikkakuntalaisia kasapäin. Miekkonen valotti myös, mistä tuo 90-luvun sota johtui ja hänen kannaltaan serbejä on vainottu Balkanilla vuosisatoja ja siksi olisivat halunneet kaikki serbit yhteen maahan eli suur-Serbiaan.

Länsimaissa nimenomaan Serbia leimattiin syylliseksi koko sotaan, mutta kyllä siinä myös muilla kansallisuuksilla osansa on ollut ja hirmutekoja on kyllä kaikki täällä tehneet, vaikka yksistään serbikomentajat ovat tainneet saada tuomiot Haagissa.

Suomalaisuus ei välttämättä ole valttia näillä serbialueilla: On paljolti Martti Ahtisaaren ja Elisabet Rehnin ansiota, ettei suur-Serbiaa päässyt muodostumaan. Muistan hyvin, kuinka nuori serbialaisnainen kävi Helsingissä voittamassa Euroviisut haukkuen Suomen paskaksi maaksi, mihin ei aikonut koskaan palata, arvatenkin em. syistä. Mutta se siitä politiikasta.

Kaveri vei minut myös remontoitavaan kappeliin, mistä oli lattia revitty auki. Lattian alta oli löytynyt vanhoja kammioita ja hautoja keskiajalta ja jopa Rooman valtakunnan ajoilta. Myös jotakin esineitä ja rahaa noilta ajoilta. Eli, olin nyt todistamassa jotakin ainutlaatuista: miekkoset vahvistivat, että noita raunioita ei ole nähnyt ennen minua yksikään turisti, ainoastaan joukko kyläläisiä. Tässähän iskee ihan tutkimusmatkailijafiilis päälle!

2015-09-15 14.40.14Kaksi miehistä oli jostain museosta ja yksi sanoi olevansa pappi. Miehet heittivät mustaa huumoria, kuinka pappi tapetaan aina kylästä ensimmäisenä sodan syttyessä ja opettajat vasta sitten. Kaikesta en saanut selvää mitä ukot selitti, mutta kovasti meitä nauratti.

2015-09-15 14.44.272015-09-15 14.44.15Ennen Montenegron rajaa oli huikeat maisemat, mitä pysähdyttiin kuvaamaan. Raja oli tietysti vuoren korkeimmalla kohdalla, ja passit leimattiin ja auton paperit tutkittiin pariin kertaan.

Rajan takana pysähdyttiin tankille ja mehutauolle. Kahvilassa oli muutamia paikallisia ja poliisi istui nurkkapöydässä iso tuoppi kourassa. Englantia ei täällä osattu, mutta asiat saatiin kyllä hoidettua. Poliisikin sai kaljansa juotua ja hyppäsi maasturiin partioimaan liikennettä .

2015-09-15 15.43.092015-09-15 16.09.132015-09-15 16.16.042015-09-15 16.37.4620150915_14304320150915_1440282015-09-15 16.37.10 (2)Tie parani tällä puolen rajaa ja melkein vapaalla sai lasketella muutamat kymmenet kilometrit Kotorin lahdelle. Olen jostain lukenut, että lahti on yksi kauneimmista maailmassa, ja paha on väittää vastaan…

2015-09-15 17.20.222015-09-15 17.43.102015-09-15 17.42.072015-09-15 18.05.242015-09-15 18.02.012015-09-15 18.12.072015-09-15 18.18.50Oli tarkoitus ajella tänään Budvan maisemissa ja käydä kuululla Jaz-beachilla. Eilen kuitenkin istuttiin 5 tuntia autossa, niin ei napannut yhtään lähteä tänään ajeleen minnekään. ( Ei, tuosta ei puutu tsetaa, vaan se on tosiaankin Jaz-beach ).

Niinpä nousin 7:n aikaan ja pistin vettä ja kuvauskalustoa reppuun ja lähdin nousemaan vuorelle. Taannoinen Hvarin linnaan nousu oli pientä esilämmittelyä tähän verrattuna. Tuosta meidän kämpän terassilta kun eilen tuonne ylöspäin kattelin, niin reitti näytti kyllä aika haasteelliselle. Päätin, että nousen sinne saakka, minne nää jalat kohtuudella kantaa.

2015-09-16 11.24.062015-09-15 18.43.52Lukemani mukaan tuossa lähes pystysuorassa seinässä on yli 1300 porrasta ennen kuin saavuttaa päällä olevan linnan. Muurin vierustaa meni portaat ja portaiden vierellä vielä louhikkoinen luiska. Vuoronperään kumpaakin taivalsin ylöspäin ja noin puolimatkassa olevan kappelin saavutin alle puolessa tunnissa.

2015-09-16 09.11.142015-09-16 09.13.382015-09-16 09.16.112015-09-16 09.11.222015-09-16 09.21.002015-09-16 09.27.022015-09-16 09.26.542015-09-16 09.29.1520150916_081902Vielä ei pahemmin väsyttänyt eikä jäseniä pakottanut, niin jatkoin matkaa. Pikku juoma- ja kuvaustaukoja välillä pitäen matka jatkui ihan mukavasti. Huipulle ei ollut enää pitkästi, kun valitsin väärän reitin ja tein aika raskaan turhan mutkan jyrkissä portaissa.

2015-09-16 09.29.342015-09-16 09.36.522015-09-16 09.38.09Tietenkään en ollut mitään pyyhettä mukaan ottanut, niin silmäkuopat oli hikeä täynnä, kun haparoin viimeiset askeleet huipulle. Nyt piti kaikki ylimääräinen riisua päältä ja tuuletella jonkin aikaa, ennen kuin kykeni taas hymyilemään selfieissä.

2015-09-16 09.48.292015-09-16 09.54.132015-09-16 09.54.222015-09-16 10.01.142015-09-16 10.06.292015-09-16 10.06.2420150916_083527Alaspäin kapuaminen ei ollut niin hikistä puuhaa, mutta polviin otti kyllä enemmän. Lisäksi nyt näki koko ajan, että kuin korkealla sitä ollaan ja piti vähän askelia sovittaa tarkemmin. Tunti siinä meni alaspäin tullessakin. Oli vähän kevyempi reissu mitä luulin, mutta saapa nähä, kävelläänkö sitä huomenna. . .

2015-09-16 09.49.5120150916_08150620150916_08112820150916_083035Kotorin pienellä uimarannalla vietettiin puoltapäivää ja nyt olis tarkoitus viettää iltaa vanhassa kaupungissa. Huomenissa ajellaan sitten taas Kroatian puolelle Dubrovnikiin.

20150916_13592420150916_13581120150916_13580220150916_134236Kätevä se on tuo Booking. comin puhelin sovellus. Olen nyt varannut aina edellisen iltana tai lähtöpäivän aamuna seuraavan majoituksen ja se käy aina erittäin näppärästi. Syötän vain kohteen ja päivämäärän, valitsen majoituksen ja sitten menee enää pari sekuntia varaukseen, kun kaikki mun tiedot on sovelluksessa valmiina.

Sittenpä sitä informaatiota alkaakin tulla puhelimeen… on varausvahvistusta, reittiohjeet perille, paikan säätiedot, tietoa nähtävyyksistä ja vieläpä offline-tilassa toimivan matkaoppaan voi ladata kännyyn. Ykköskriteerinä majapaikan valinnassa on aina sijainti. Sen jälkeen katellaan, että löytyy ilmastointi, auton parkki, ilmainen wi-fi, oma kylppäri, jääkaappi yms. Erillinen makkari, parveke merinäköalalla ja keittomahdollisuus ovat mukava lisä, muttei pakollisia.

Sitten tietysti hinta pitää olla kohillaan. Tällä reissulla halvin majoitus on 21€ ja kallein 70€. Keskimääräinen noin viisikymppiä. Jos olisin halunnut oikein sniiduilla, niin tuohon kahenkympin pintaan olisi kyllä majapaikka irronnut joka kylästä. Mutta parasta hinta-laatusuhdetta tässä on haeskeltu ja toistaiseksi on oltu kyllä tyytyväisiä.

Tietysti paikan saamat arvostelut vaikuttavat asiaan ja nyt tämä Kotorin kämppä on ensimmäinen , joka on Bookingissa saanut hieman alle ysin arvosanan, mutta kyllä tämäkin ihan hyvä silti on.

2015-09-15 18.42.522015-09-15 18.43.05 Tämä Booking. com taitaa olla maailman suurin hotellivarauksiin erikoistunut sivusto, ja tähän asti on kaikkien majapaikkojen näkyvillä paikoilla ollut Bookingissa sivuston kautta saama arvosana. Me ollaan käytetty tätä sivustoa kohta 10 vuotta ilman ongelmia.

2015-09-16 21.01.502015-09-16 21.07.402015-09-16 21.07.472015-09-16 21.35.452015-09-15 21.56.33

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Montenegro Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.