Dubrovnik, Kroatia

20150917_192715
Ei viitsitty lähteä Kotorinlahtea tulosuuntaan kiertämään, vaan ajettiin Tivatin ohi lauttasatamaan, mistä kyyti vastarannalle järjestyi 4,5 eurolla. Tie Tivatiin oli todella kapea ja kieli keskellä suuta piti sompailla, ettei tullut kontaktia vastaantuleviin, eikä toisella puolella olevaan kiviaitaan. Pitkiä pätkiä oli myös täysin ilman minkäänlaista aitaa, eli yhdestä virhelikkeestä pikku Audi olis kipannut tyylikkäästi mereen.

2015-09-17 13.00.182015-09-17 12.58.032015-09-17 13.01.11

Lautta saapui satamaan yhtä aikaa meidän kanssa, ja juuri ja juuri ehdin liput ostamaan, kun autoja alettiin päästämään lautalle. Bussit ja kuorma-autot päästettiin omaa kaistaansa ensin, ja sitten kaikki muut yhtä aikaa. Lautta oli sen verran pieni, ettei sinne kaikki paikalla olevat autot mahtuisi, niin olo oli kuin formula-autojen lähtöruuduissa. Siinä ei paljon jonotusjärjestystä kunnioitettu, kun jokainen koitti kiilailla parhaansa mukaan. Sain minäkin pikku Audin solutettua kolaroimatta kyytiin. Kapeassa salmessa lauttamatka kesti vain noin 10 minuuttia, ja heti kun keulaportti lävähti laiturille, painettiin kaasu taas pohjaan.

20150917_112740

Herzeg Novissa tie kääntyi sisämaahan ja sypressilehtojen ympäröimissä hienoissa maisemissa ajeltiin rajalle. Taas piti passit ja auton paperit esittää Montenegrosta poistuessa ja Kroatiaan saavuttaessa. Kupari nimisessä kaupungissa kahvihammasta kolotti jo niin, että piti pysähtyä kauniin lahden rannalla olevaan pizzeriaan kahville. Terassille päästyämme oviaukkoon ilmestyi kierosilmäinen ladonoven kokoinen mies, joka katsoi meitä toisella silmällään sen näköisenä, että oliko pakko pysähtyä just tänne. Toinen silmä katteli jonnekkin vuoren kupeeseen. Uskaltauduin kysymään, että saisiko täältä myös kahvia, vaikka pizzeriassa oltiinkin. ” Shure ” karju mölähti ja vinkkasi sisälle. Valitsimme pöydän kattotuulettimen alta ja tilasimme cafe americanot ja jäätelöannokset. Yrmeä ilme naamallaan tuo jättikokoinen “pikkupoika” täytti toiveemme.

33,5 astetta näytti Audin mittari ja varttitunnin kahvipaussin aikana oli auton sisätilat kuumentuneet siihen malliin, ettei enää puuttunut kuin löylyvesi ja saunavihta.
Liikennevaloissa ennen Dubrovnikia matkakumppani huomasi nuo tuttuakin tutummat H&M-kirjaimet erään ostarin kyljessä, niin ei auttanut kuin kammeta auto jonosta vasemmalle. Reissu ei ollut turha, sillä ostarissa oli myös ruokakauppa, mistä saimme täydennettyä aamupalatarpeistoa sen lisäksi, että tuosta ruotsalaisesta vaateketjusta pikku pussukka lähti matkaan.

2015-09-17 16.11.54

Kämpän olin varannut Lapadin niemeltä läheltä Dubrovnikia, ja jonkun aikaa piti Audia pyöritellä ruuhkaisessa Dubissa välillä googlemapsia tutkien, ennenkuin asunto löytyi erään syrjäisen mäen päältä. Mitään kylttejä ei talossa ollut, mutta mapsi osoitti meidän olevan oikeassa paikassa, joten kiersin sisäpihalle missä nuori nainen oli lakanapyykillä ja vahvisti, että oikeassa paikassa oltiin. Halusi nähdä passit ja veloitti vuokran käteisellä. Ihan itte sain päättää, maksanko euroissa vai kunissa. Valitsin eka vaihtoehdon.

Nainen johdatti minut ullakkohuoneistoon, missä ei ollut parveketta. Kyselin, että löytyisiköhän parvekkeellista huoneistoa? “Juu kyllä löytyisi, mutta ovat kaikki varattuja”. Itse olin kuulemma varannut viimeisen vapaan huoneiston, joka sattui olemaan juuri tämä ullakkohuoneisto. No, kai se menettelee… On kuitenkin hyvin varusteltu ja hienoksi rempattu ja mikä tärkeintä: ilmastointi löytyy. Hain vielä toisen (suuremman) matkalaukun ja kun sain sen viimein kämppään 77 portaan jälkeen, olin niin hiestä märkä että piti ottaa suihku saman tien.

2015-09-18 12.34.232015-09-18 12.36.23
Noin sadan metrin päässä kämpästä sijaitsee bussipysäkki, mistä pääsee kätevästi Dubin vanhaan kaupunkiin 15 kunalla. Vanha kaupunki sijaitsee meren rannalla muurien sisällä ja on täysin autoton alue, kuten kaikki nämä vanhat kaupungit täällä päin. Ja niin täynnä turisteja, että huhhuh… Koska päivällä syöty jäätelöannos ei enää paljon lämmittänyt, oli äkkiä saatava murua rintaan. Valitsimme umpimähkään eräältä pikkukujalta syömäpaikan, missä ei istunut vielä muita. Hyviä houkutuslintuja oltiin, kun kohta sinne tuli muita ja paikka oli vähän ajan päästä puolillaan. Minä otin alkuun ceasarsalaatin ja pääruuaksi simpukkapastan. Seuralaisella oli joku porsaanlihapihvi. Olutta oli ruokajuomana, ja otin jäkkäriksi vielä espresson ja paikallista brandya, mitä tarjoilijatyttö mainosti tuimaksi. Sitä se kyllä olikin, mieleen tuli ihan absintti.

20150917_17575920150917_18120920150917_185323

Jonkin aikaa pyörittiin Stari Gradissa tuhansien muitten matkalaisten joukossa ja illan tummetessa poikettiin vielä rose- ja valkoviinilasillisille ennen bussimatkaa apartementos Villa Mimmaan.

20150917_19025420150917_19102520150917_19113420150917_19275420150917_19301520150917_19483220150917_20104620150917_201557

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Kroatia, Montenegro Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.