Salamanca

2016-01-20 13.33.47

Salamanca

Junan ikkunasta avautuva maisema on vihreä, silmänkantamattomiin jatkuva preeria. Siellä täällä näkyy mustia sarvipäisiä härkiä. Niitä, joiden suuren silhuetin saattaa nähdä kukkulan päällä silloin tällöin Espanjassa matkatessaan. Käytävän toisella puolella istuva venäläispariskunta ottaa huikat viinipullon suusta ja sujauttaa pullon laukkuun konnarin saapuessa tarkistamaan matkalippuja.

Yritän muistella, mitä tiedän kaupungista nimeltä Salamanca. En juurikaan mitään. On siellä yliopisto ja katedraali. Ella Kannisen juontama kielikurssi ohjelma kuvattiin siellä, mistä kai tuon paikan ensimmäisen kerran bongasin. Mielikuvissani yhdistän tuon kauppalan noihin vanhoihin espanjalaisiin kulttuurikaupunkeihin, joihin olen perinjuurin mieltynyt. Toivottavasti mielikuva vastaa todellisuutta.

Varsinaisesti meidät sai tännepäin liikkumaan eräs matkablogi, minkä perusteella varasin myös seuraavan majapaikan pariksi yöksi. Silloin voi bloggaaja röyhistää rintaansa, jos joku lukija valitsee matkakohteensa kyseisen blogin inspiroimana, kuten nyt meidän tapauksessa. En tiedä onko kukaan aktivoitunut liikekannalle luettuaan Matkailua pilke silmäkulmassa-tarinoita. Toivottavasti!

Taksi pudotti meidät Plaza Mayorille, mistä Pension Los Angeles Plaza löytyi vaivattomasti. Ulko-oven avauduttua oli vastassa pitkät, jyrkät ja kapeat portaat, mikä tiesi pientä kuntoilua matkalaukkujen kanssa. Portaiden yläpäässä meitä oli vastassa mieskaksikko, joka oli tulossa meitä vastaan ja sen jälkeen ei laukuista tarvinnut itse huolehtiakkaan.

Alunperin Kuubasta kotoisin olevat veljekset pyörittävät majoituspalveluaan kyllä niin timangipaikalla että aijai… Kavereilla on kyllä palveluasenne kohdallaan. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme  sellaisen informaatiopläjäyksen kaupungista, että nyt oli hyvä ottaa kylä haltuun. Paremmin englantia haastava veljes merkkaili karttaan kaikki suurimmat nähtävyydet, paikallisti parhaat ravintolat ja antoi monenmoista vinkkiä muutenkin. Toinen veljeksistä vei meidät huoneeseemme, mistä avautui hienot näkymät suoraan Plaza Mayorille. Kaveri kertoi näkymän tuovan mieleen kotikonnut Havannan perukoilla. En ole Kuubassa käynyt, mutta saatoin uskoa tuon.

20160119_14482120160119_14491920160119_144907

Tähän paikkaan saattaisimme majoittua vaikka toistekin, jos tie tähän hienoon kaupunkiin joskus vielä tuo. Ei tämä nyt viiden tähden hotelli ole, mutta hinta-laatusuhde kyllä erinomainen.

http://www.pensionlosangeles.com

Pienen huilitauon jälkeen piipahdimme Molly´s cross irkkupubissa  oluella, minkä jälkeen suunnistimme Puente Romano sillalle. Vasemmalle jäi suuri kirkko, jota hetken luulimme jo Salamancan katedraaliksi, mutta sen pitäisi sijaita oikealla puolellamme ja tämä kappeli oli taas kartan mukaan Convent of St.Stephen. Anyway, suuri ja hieno kuitenkin.       Sisälle emme menneet.

2016-01-19 18.00.49

Puente Romano oli jotakuinkin samannäköinen kuin Cordobassakin, olisikohan rakennettu samoihin aikoihin ja asialla ovat saattaneet olla osin samat rakentajatkin. Roomalaisethan ne keksi tuon holvikaaren, millä saa pidettyä kasassa isotkin rakennelmat romahtamatta.

2016-01-20 14.25.24

Joki on nimeltään Tormes, eli ei sama kuin Avilassa, ja nyt näytti olevan tulva-aika. Sillalle näkyi nyt myös katedraalin kupolikin, mitä kohti suunnistimme seuraavaksi. Välille jäi talo, jonka joen puoleinen seinä oli jonkinlaista lasimosaiikkia ja voisi olla pimeällä hienon näköinen. Päätin tehdä uuden visiitin joelle pimeän aikaan.

2016-01-20 14.26.59

Oli erikoista miten katedraali hehkui auringon paisteessa erilaisin värisävyin sen mukaan, mistä ilmansuunnasta kappelia tarkkaili. Kai se ruskea ihan oikeasti on, mutta kunnon auringonpaisteessa se näytti välillä hehkuvan kultaisena.

145526510157520160119_17332020160119_173924

Miguelin suosittelema Bamboo-ravintola oli vielä suljettu, joten etsiskelimme Plaza Mayorilta ravintolaa, missä orastavaa näläntunnetta voisi lievittää. Cafe Novelty oli sen sijaan auki ja lähes täynnä paikallisia, mistä päättelimme sen olevan hyvä mesta ja menimme peremmälle. Kukaan ei näyttänyt syövän, vaan näin alkuillasta näytti olevan Churrojen nauttimisen aika. Mitenhän sitä jaksaa vielä päivällistä nauttia Churroannoksen päälle. Ei alettu kokeilemaan, vaan hypättiin suoraan päivälliseen.

Tietysti Vermutit suoraan tynnyristä piti aperitiiviksi ottaa alle. Se on halpaa ja hyvää. Piti vaan ensin höristää korvia, kun paksupohjasilmälasit päässään oleva tarjoilija kysyi ;pianko o rohho? Päättelin rohhon tarkoittavan rossoa eli punaista ja tilasin ne.

Keittiössä oli kiire ja ruokaa saatiin odottaa jonkin verran, niin oli hyvää aikaa seurata paikallisten illanviettoa. Kahvila oli viimeistä sijaansa myöten täynnä ja valtava puheensorina kaikui holveissa. Paikka oli etupäässä seniorikansalaisten suosiossa ja pikku rollaattoreita ynnä kävelykeppejä oli sikinsokin pöytien välissä. Herrat olivat pukeutuneet pukuun ja rouvat olivat viimeisen päälle tyylikkäitä jakkupuvuissaan, kultakoruissaan ja kampaukset laitettuina. Poskisuudelmia vaihdettiin ja nauru raikasi. Ovesta tunki sisälle porukkaa samantien, kun entistä lähti pois ja aina kun näytti, ettei tulijan omat jalat kanna kunnolla, olivat tarjoilijat auttamassa tulokasta pöytään, ottamassa takkia päältä ja tarjoamassa tuolia. Ja tutut huutelivat tervehdyksiään naapuripöydistä. Niin… jalkojen kantamattomuus johtui kyllä korkeasta iästä, ei korkeasta promillemäärästä veressä.

Kävi pikkuisen kateeksi espanjalaista eläkeläistä. Täällä se ei elämä päätykkään siihen kun viimeisen tilin kuittaa, vaan seuraelämä  näyttää olevan hyvinkin vilkasta näillä vanhuksilla. Enpä ole tämänkaltaiseen kotipuolessa törmännyt. Väistämättä käy mielessä, millaisia ne omat vanhuuden päivät sitten aikanaan ovat, jos sinne asti ikä riittää. Ei oikein houkuttele istua neljän seinän sisällä kylmässä sohjolassa kolotuksine, vaivoineen.

Kukapa meitä pakottaakaan… otetaan siivet alle yhtä aikaa pääskysten kanssa ja tullaan opettelemaan tätä eurooppalaista kahvilakulttuuria vaikka tänne. Vai olisiko Aurinkorannikko parempi? Siellä kuitenkin pääsee Thelman pullapuotiin Costa Rica-kahville jos oikein koti-ikävä yllättää. Pimein talviaika kylmässä saa jokatapauksessa jäädä siinävaiheessa, kun virkatehtävät eivät enää pidättele Suomen maan kamaralla.

Mutta nyt aurinko kerrankin paistaa tätä kirjoittaessa ja kutsuu hanget korkeat nietokset miekkosta ladulle, joten palataanpa Salamancaan vielä toisenkin kerran.

Hasta luego!

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Salamanca

  1. illusia sanoo:

    Tutun näköinen majapaikka, erinomaisella sijainnilla. Meilläkin haaveissa viettää eläkepäivät jossain lämpimässä, mieluummin palmun alla. Pitää vielä hieman harjoitella…

  2. Tapsa sanoo:

    Kerroin kuubalaisveljeksille blogistanne, mikä innoitti meidät varaamaan huoneen tuosta pensionaatista. Tosiaankin ykköspaikalla nuo huoneistot. No joo, vielä joutuu harjoittelemaan aika pitkään, vaikka on sitä jo harjoiteltukin… Kiitos kommentistasi !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.