Frankfurt am Main

IMG_1624

Keskieuroopassa on satanut viikkoja kaatamalla ja esimerkiksi Pariisissa on Seine-joen vesi noussut kuusi metriä. Vaikka Seine virtaakin aika syvässä uomassa, on tuollaista veden nousua aika vaikea kuvitella. Olemme siis matkalla Saksaan ja aika pian pääsemme toteamaan, miten korkealla Main-joen vesi on tällä hetkellä. Saksassa on jopa ihmisiä kuollut tulviin.

Jokatapauksessa aika hienojen pilvimuodostelmien läpi laskeutuu  Norran operoima, mutta Finnairin logolla varustettu Embraer 190 Frankfurt am Mainin lentokentälle, joka on matkustajamääriltään Euroopan kolmanneksi vilkkain. Shuttlebussi vie meidät terminaali kakkosesta terminaali ykköseen ja vähän menee aikaa lippuautomaatin kans säätäessä, ennenkuin tajutaan, että 20 euron seteli on koneelle liian suuri.

S-bahn tuo meidät alle puolessa tunnissa Cityyn ja majapaikkamme Hotel Cristal City on ihan Hauptbahnhofin vieressä. Aasialaisperäinen herra kirjaa meidät sisään ja antaa sekä vesi että viinipullon tervetuliaislahjaksi, mikä meitä kovasti tietysti ilahdutaa.

Edellisyö majoituttiin Stadin Radisson Blu Plazassa Queenin musiikkia kuunnellen. Jostain ovat saaneet haalittua hotellilleen viisi tähteä, vaikka paikka ansaitsisi korkeintaan kolme. Heti respassa jäi paskanmaku suuhun, kun tärkeilevä eläkeikäinen mies odotutti meitä 15 minuuttia puhelimeen puhuen, ennenkuin suvaitsi ojentaa avaimet. Yrittipä vielä väittää, ettei huonehintaan kuulu aamupalaa mutta olihan mulla varausvahvistus puhelimessa. Jos ovat myyneet minulle huoneen puoleen hintaan normaalista, niin ei se kyllä edellytä että siitä kaikki palvelut karsitaan. Palveluasenteesta päätellen miekkoselta on jäänyt huomaamatta, että Neuvostoliittoa ei enää ole. Eipä kyllä huonekaan viittä tähteä ansaitse likikään. Aamupala oli sensijaan hyvä ja henkilökuntakin enemmän palveluammattiin sopivaa.

Mutta nyt ollaan kuitenkin Saksanmaalla ja heti kun saan telkkarin auki, ruutuun ilmestyy Samu Haberin naama. Kaveri on jossain haastattelussa ja artikuloi sujuvasti saksaa. Sunrise Avenuen biisit soi harvemmin kotimaan radiossa, mutta täällä keskieuroopassa sitäkin useammin. Bändi on kyllä aivan käsittämättömässä suosiossa täällä ja vetää täyteen isoja areenoita. Hyvä Suomi!

Aamulenkkini suuntautui Main-jokivarteen. Aseman ohi kävellessäni yritti useampikin laitapuolenkulkija ottaa minuun kontaktia, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko näin ensimmäisenä ulkomaanaamuna oli sitä luokkaa etten ryhtynyt juttusille joten jäi arvoitukseksi, millaista informaatiota näillä henkilöillä olisi ollut minulle antaa.

IMG_1575IMG_1586IMG_1587IMG_1612IMG_1614IMG_1592IMG_1615

Minut yllätti se törkyisyys, millä tämä Euroopan kapitalismin pääkaupunki ottaa vieraansa vastaan näin kesäkuisena aamuna. Lasinsiruja ja roskia on pitkin katuja. Roskapönttöjä kyllä on, mutta sisällöt niistä on levitetty astian lähistölle. Olisiko asialla kodittomat, joita täällä on hämmästyttävän paljon. Ehkäpä he tyhjiä pulloja tonkiessaan levittävät roskat nurmelle, ja vähän niinkuin mielenosoituksena rahan mahtia vastaan jättävät ympäristön törkyiseen kuntoon. Vai eikö täällä vaan jätehuolto pelaa. Rikkaalla Frankfurtin kaupungilla ei ole varaa riittävään määrään  puhtaanapitohenkilöitä.

IMG_1594IMG_1595IMG_1626

Jopa tässä euromerkillä joka sijaitsee aivan ydinkeskustassa, entisen Euroopan keskuspankin rakennuksen edessä, on viereinen puisto täynnä kodittomia… ja voi sitä roskien määrää.

IMG_1627

Iltapäivällä suuntaamme Main Towerin kattotasanteelle, mistä näkee mukavasti koko kaupungin ja vähän lähiympäristöäkin. Lippu tasanteelle maksaa vaivaiset 6,5 euroa ja mitään ryysistä ei ole. Se on kyllä hieno juttu tässä kaupungissa, ettei täällä ole sellaisia turistimääriä, kuin esimerkiksi Roomassa tai Pariisissa. Vielä kun vähäsen kiinalaiset ja intialaiset vaurastuu, niin noihin kaupunkeihin ei ole enää mitään asiaa. Onneksi on tullut jo molemmissa käytyä useampaan kertaan, niin ei niin väliä. Mutta paikallisten asukkaiden on aika vaikea  elää massiivisten turistilaumojen keskellä.

20160605_14200720160605_14411120160605_14403420160605_143204

Willy Brandt-Plazilta nousemme värikkään Omenaviiniratikan kyytiin. Ratikka on vanha kolmivaunuinen, hauskasti tuunattu ja tekee noin tunnin mittaisen lenkin keskeisimmillä paikoilla. 8 euron hintaiseen lippuun sisältyy pullo omenaviiniä, pientä suolaista purtavaa, opasvihkonen ja mukava kierros kesäisessä kaupungissa ilman että tarvitsee rasittaa jalkoja.

20160605_16084820160605_15012020160605_150633

Jäämme kyydistä Römerbergin aukiolla, missä on tätä perinteikästä saksalaista rakennuskantaa, eli halftimberred houseja. En tiedä, onko tuolle nimelle suomalaista vastinetta. Aukio on reunustettu matkamuistomyymälöin ja terassein, ja yhdelle niistä mekin istahdamme virkistämään oloamme.

20160605_17055320160605_16120220160605_16113220160605_161015

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Saksa Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Frankfurt am Main

  1. Tuo Römerbergin aukiohan on aika hienon näköinen! Olen jotenkin aina ajatellut, että Franfurt on vain tylsä bisneskaupunki, eikä mua ole liiemmin kiinnostanut sinne mennä.

  2. Tapsa sanoo:

    Kyllähän Frankfurtissa voi läpikulkumatkalla päivän, pari viettää, mutta ei tulisi tosiaankaan mieleen yksistään tuonne matkaa varata. Kiitos kommentistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.