Innsbruck

IMG_1949

Fussenissa satoi yöllä, Fussenissa satoi aamulla ja Fussenissa satoi päivällä. Kaupungin keskustassa tuli vettä niin kaatamalla, ettei puhettakaan että olisi viitsinyt autosta nousta.

Schwangaussa tuli vettä vähän lievemmin, mutta puolen tunnin pysähdyksen jälkeen oltiin sateenvarjoista huolimatta läpimärkiä. Turisteja silti riitti sateesta huolimatta. Onneksi tuli eilen jo otettua noista linnoista kuvia, ettei Fussenin reissu ihan turha ollut.

Garmisch-Partenkirchen on senverran tutun kuuluinen nimi, että päätimme poiketa kylässä kun kerra hoodeilla ollaan. Saksan korkein vuori Zugspitze oli suoraan edessämme, mutta lymysi enimmäkseen pilvien takana, eikä vaivautunut näyttäytymään koko komeudessaan Ehrwaldin kylän kohdalla.

IMG_1926

Garmisch ei ollutkaan mikään pieni alppikylä, vaan oikea kaupunki. Pysähdyttiin keskustaan leivoskahville ja sen verran vilutti, kun edellispäivien 28 asteinen auringonpaiste oli vaihtunut yhtäkkiä 11 asteen vesisateeksi, että piti C&A-putiikista hakea pitkähihaista päälle.

Seefeld in Tirol näkyi kaukana alhaalla laaksossa, kun kaasuttelimme alamäkeen, joka oli jyrkin mitä on tullut ajeltua. Eli tien kaltevuus on 16 %. Seefeldistä tulee tietysti mieleen lapsuuden sankarini Eero Mäntyranta.

IMG_1940

Innsbruckiin päästyämme sade loppuukin sitten kokonaan, ja kaupunkia ympäröivät vuoret alkavat kuoriutua pilviverhoistaan. Heimgartl-hotellin ystävällinen omistaja-johtaja kertoi kaikki keskusta-alueen nähtävyydet, mitkä ovat kävellen saavutettavissa ja kantoi laukkumme hulppeaan huoneistoon, mistä on hyvät nakymät Inn-joelle ja kaupunkiin. Hetken huilattuamme suuntasimmekin keskustan nähtävyyksille ja iltapalalle.

Heimgartl-hotelli

Heimgartl-hotelli

Keisarin palatsi, joka on samantyyppinen kuin Wienissä, mutta kovasti pienempi… kultakattoinen parveke… Kaupungin rakennukset on aika koristeellisia ja niissä on pajon pieniä yksityiskohtia.

IMG_1955IMG_195620160609_19002220160609_19043620160609_190902IMG_197020160609_19132320160609_191359

Ei ollut aiemmin oikein mitään mielikuvaa kaupungista, eikä mitään suurta intoa edes käydä täällä, mutta paikka onkin positiivinen yllätys.  Ja nämä maisemat täällä…

Osaavatkohan nuo paikalliset arvostaa sitä, kuinka hienoissa puitteissa saavat asua ja työskennellä. Hafelekarspitzen huippu vilahtelee pilvien lomasta kun kävelemme Inn- joen vartta takaisin hotellille.

Aamulla lähden jo kahdeksan aikoihin kävelemään kohti Gongress-palatsia, missä on Nordkettenbahnin lähtöasema. Pettymyksekseni juuri se puoli vuoristosta, eli Hafelekarspitze on paksun pilviverhon peitossa, jonne olisin halunnut nousta maisemia ihailemaan. Päätän käveleskellä keskustassa aikaa kuluttaen, jos pilviverho alkaisi rakoilla sillä aikaa.

Reilun tunnin kuluttua näyttäisi pilviin tulevan jo senverran aukkoja, että päätän ottaa pikku riskin ja nousta vuorelle. Hyvällä tuurilla saan hyvät näkymät alas laaksoon… muussa tapauksessa katselen sitten pilviä lähietäisyydeltä.

Lippu Seegrubelle maksaa yli 28 euroa, ettei nyt ihan halpaa lystiä ole. Seegube sijaitsee yli 1900 metrin korkeudessa ja Hafelekarspitzen huippu tästä vielä 400 metriä ylempänä, mutta arvelen tuon ekavaihtoehdon riittävän mulle tänä paiväna, vaikka lippu huipulle ei juuri sen enempää matkakassaa verottaisikaan.

Eka legi mennään junalla, joka jännästi porrastuu jyrkässä rinteessä. Juna pysähtyy Alpenzoo- pysäkillä ja metelöivät lapsilaumat purkautuvat ulkoilmaan. Päätepysäkiltä on jo aika hulppeat näkymät, mutta harpon silti suoraan gondolihissille, kun se nyt näyttää tuossa parkissa olevan.

Hissi täyttyy puolilleen ja aloittaa matkansa kohti pilvipatjaa. Alhaalla risteilee paljon polkuja ja nilllä ihmisiä kävelysauvoineen matkalla kohti huippua. Olisi varmasti aika mukava kokemus kävellä tuo matka ajan kanssa, eväät repussa ja pysähtyä aina tankkaamaan hyville näköalapaikoille, mutta nivelet on jo tässä iässä päässeet siihen kuntoon, että kipu veisi hauskuuden tuosta patikkaretkestä.

IMG_2001IMG_1986IMG_1984IMG_1987IMG_1991IMG_1993IMG_1995IMG_1996

Muutama minuutti mennään pilvessä ja sitten ollaankin jo Seegruben asemalla ja pilvien yläpuolella. Miten on pilvet osanneetkin asettua sille tasolle, että täällä ylhäällä on näköyhteys pilven yläpuoliseen maailmaan.

Osa jatkaa matkaa toisella hissillä Hafelekarspitzelle, minä teen pienen kävelykierroksen ja istun tovin ravintolan terassilla maisemia ihaillen. Silloin tällöin tulee pilvipatjaan senverran rakoa, että ehtii nähdä silmänräpäyksen ajan alas Innsbruckiin.

IMG_1999IMG_2000IMG_2004IMG_2005IMG_2007IMG_2009

Nousen samaan gondoliin millä tulinkin ja kyytiin nousee myös joku huoltomies, jolla on haalarien lisäksi turvavaljaat päällä. Kaveri alkaa heti viritellä portaita gondolin katolle ja jonkun matkaa alarinteeseen ehdittyämme nousee katolle ja siitä vaijerinkannatustolppaan. Mies huikkaa Auf Wiedersenit ja meillä matka jatkuu.

IMG_2014

Vieressän venyttelee maratoonarin näköinen heppu, joka on iältään arviolta 70-80 vuotias, hyvin ruskettunut ja kovasti terveen oloinen kaveri. Kohteliaasti tiedustelen, puhuuko hän kenties englantia, johon mies vastaa että vähän. Kertoo nousseensa juna-asemalta kävellen huipulle parissa tunnissa ja tekevänsä samanlaista lenkkiä pari kertaa viikossa. Nuorempana on kuulemma reitti taittunut puoleentoistatuntiin, mutta ikälisät on tahtia hiukan hidastaneet. Melkoinen teräsvaari kyllä…

Juna-asemalta on sitten tosi hyvät näköalat ja nappaan muutaman panoraamakuvan ennen laskeutumistani kaupunkiin.

IMG_2020IMG_2022IMG_2024IMG_2027

Tasan kello 11 reikäleipä hotellin omistaja kantaa laukkumme auton viereen, ojentaa frauleinille muistoksi lahjapaketin aprikoosihilloa ja toivottaa meille miellyttävää loman jatkoa. Viiden tähden palvelua, sanoisin…

Meillä matka jatkuu kohti Liechtensteiniä ja Zugspitzekin näyttäytyy tällä kertaa koko komeudessaan.

IMG_2035

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Itävalta, Saksa Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.