Päiväkaljalla Monacossa

20160614_132616

Päivän plan oli seuraava: Hankkiutua paikallisbussilla Place Massenan tienoille, etsiä pysäkki jolta lähtee bussi kohti Ezen kukkulakylää, tehdä pieni visiitti Ezeen ja jatkaa sitten Monacoon loppupäiväksi. Kuulostaa ihan toteuttamiskelpoiselta idealta, eikö totta? Mutta eipä taaskaan mennyt kuin Strömsössä…

Googlemaps näyttää, että asuntomme edessä rue Fredric Passylla on bussipysäkki, mistä pääsee Nizzan keskustaan pari kertaa tunnissa. Aikamme odottelimme bussia ja aikataulun mukaan jo parikin bussia olisi pitänyt mennä ohi, mutta ainuttakaan ei näkynyt. Eipä voi näköjään luottaa Nizzan kaupungin liikennelaitokseen.

Turhautuneina päätettiin skipata Eze ja matkata junalla suoraan Monacon ruhtinaskuntaan, varsinkin kun kello tikitti vääjäämättömästi eteenpäin. Kartan mukaan Gare de Nice näytti olevan lähellä, mutta todellisuudessa matkaa oli eräänkin korttelin verran.

Isis oli julistanut, että jalkapallon EM-kisat tulevat olemaan yhtä veristä sotatannerta ja olimmekin jo panneet merkille kaupungilla partioineet, konetuliasein ja luotiliivein varustautuneet poliisiryhmät. Täällä asemanseudulla oli vielä maastopukuisia sotilaita lisäksi ottamassa islamistiradikaaleja vastaan. En tiedä, lisäsikö tuo näky turvallisuuden tunnetta vai oliko vaikutus päinvastainen.

Asemalla tungos oli melkoinen ja teimme tilaa eräälle kyynärsauvojen kanssa kamppailevalle naiselle. Onneksemme nainen tuli samalle lippuautomaatille kanssamme ja tarjoutui auttamaan meitä lippujen hankinnassa. Vaikka jo olimmekin Pariisissa oppineet käyttämään tuota lipunmyyntihärveliä, oli se taito parissa vuodessa unohtunut, eikä tehnyt mieli alkaa sen saloja muistelemaan, etenkään kun selän taakse alkoi muodostua jonoa. Olisin pikku tipin antanut ranskattarelle, mutta ei ottanut vastaan. Vastasi vain ystävällisyyteen samalla mitalla.

Mentoniin matkalla olevan paikallisjunan penkit täyttyivät nopeasti, ja käytävilläkin seisoi porukkaa. Vastapäätä meitä istui nuori arabimiehen näköinen kaveri joka vaikutti aika hermostuneelta. Välillä oli oikea käsi poskella, välillä vasen… katse harhaili, eikä miekkonen oikein sopivan rentoa asentoakaan löytänyt. Mieleen hiipi Pariisin ja Brysselin terrori-iskut, ja sen kun yhdisti vielä Isisin esittämään uhkaukseen ja äsken asemalla partioineiseen sotilaisiin, niin mielikuvitus lähti laukalle. Kukaan muu ei näyttänyt kiinnittävän kaveriin mitään huomiota. Sanoin seuralaiselle, että jos tuo nuorimies työntää kätensä sylissään olevaan reppuun, niin silloin tämä poika toimii…

Muistui mieleen vuosi 2006 ja Lontoon metro… Oli mennyt jo jonkun aikaa Lontoon pommi-iskuista, joissa sai surmansa kymmeniä ihmisiä. Seisoimme Victorian asemalla, matkalla Covent Gardeniin. Junaa odotellessa kuulutettiin toistuvasti pitämään huolen tavaroista, eikä varsinkaan jättämään laukkua mihinkään. Juna tuli, ja parin pysäkin päästä kuulutettiin jotain, mistä en saanut selvää. Seuraavalla asemalla juna kuitenki tyhjeni täysin, ja älysin minäkin nousta laiturille. Jälleen tuli kuulutuksia, joissa kehoitettiin pitämään huolta tavaroistaan ja juna, josta äsken noustiin lähti pakittamaan tulosuuntaan. En tiennyt, mistä kaikesta tässä oli kyse, mutta ihmiset laiturilla vaikuttivat hermostuneilta. Varttitunnin kuluttua saapui metro, mihin laiturillaolijat pakkautuvat. Juna kiihdytti tunneliin ja vieressäni seisova tumma mieshenkilö alkoi kaivella reppuaan.

Kaveri veti valkoista johtoa repun syövereistä ja juuri kun olin tarraamassa häntä ranteista, putkahti hopeanvärinen mp-3 soitin näkösälle ja heppu pisti tyynesti napit korvaansa, eikä onneksi huomannut panikoitumistani…

Tämä vähältäpitiylilyönti kävi nyt mielessäni, kun arabinuorukainen alkoi kaivella reppuaan Monacoa edeltävässä tunnelissa. Käsi kävi repussa nopeasti ja tuli esille… tyhjänä.

En uskaltanut herpaantua hetkeksikään, vaan seurasin tiukasti nuoren miehen liikkeitä ja eleitä, kunnes juna pysähtyi Monte Carlon asemalle ja jäimme kyydistä. Kylläpä siinä maalaispojan ajatukset kävivät taas ylikierroksilla täällä suuressa monikulttuurisessa maailmassa. Onneksi en sentään munannut itseäni ja seuralaistani.

Tuon ylläolevan kirjoitin 11.7 ja nyt tätä kirjoittaessa 17.7 hermoiluni Mentonin junassa tuntuu taas hyvinkin perustellulta.

Kasinon aukio oli aidattu ympäriinsä ja meteli melkoinen. Hotel de Paris oli remontissa ja sitä taidettiin myös laajentaa. Katuporat, piikkauskoneet ja nosturit yhdistettynä ruuhkaiseen liikenteeseen muodostivat sellaisen äänien sekamelskan, että teki mieli laittaa kädet korville. Jotenkin onnistuimme luovimaan itsemme kasinon taakse, hotelli Fairmontin katolla sijatsevaan puutarhaan. Sieltä pystyi ikuistamaan muistikortille tuon pienen valtion lähes kokonaan.

20160614_13335820160614_13335120160614_13382620160614_13435220160614_133611

Formulakisoista kuulun neulansilmämutkan ikuistettuamme nousimme kasinonaukion ihmistungokseen. Janotti jo siihen malliin, että päätimme tehdä once in the lifetime experiencen ja istahdettiin Euroopan kalleimmaksi mainitun kahvilan terassille. Terassi oli ääriään myöten täynnä ja kissimirrikaulaiset tarjoilijat kiikuttivat juosten tilauksia pöytiin. Viiteen minuuttiin yksikään ei ehtinyt pysähtymään kohdallamme ja kun edellisiltä asiakkailta pöytäämme jääneestä kuitista luin pienen oluen maksavan 18,4 euroa, huomasimme paikan olevan aivan liian rauhaton meille.

20160614_13470620160614_13454620160614_135214

Mäkeä alas parisataa metriä, niin satamasta löytyi rauhallisempi terassi, josta vapautui valkoinen sohva juuri parahiksi. Tässä oli mukava paikka lepuuttaa jalkojaan ohikulkevia loistoautoja ihastellen. F1-kisojen aikana tämä baari on kyllä kaikkea muuta kuin rauhallinen: Satamaan tullessaan F1- autot menevät suoraan terassin editse ja kasinon kurville noustessaan kaasuttelevat tämän Botticelli snackbaarin katon kautta.

20160614_14024520160614_140156

Baarimikko kertoi, ettei heillä ole kuohuviiniä myynnissä, ainoastaan shamppanjaa ja sekin kallista. Ajattelin, että vähintään kolmekymppiä lasi, mutta kalleuskin on näköjään suhteellista. 8 euroa veloitti per pikari, niin minusta sen on halpaa, kun ollaan sentään Monacon huvipursisatamassa.

20160614_15254120160614_15254920160614_152634

Muutaman kymmenen metrin päässä oli tien päällä Pirellin mainos ja muisteltiin, että niiltä huitteilta noustiin Nizzan bussiin muutama vuosi takaperin. Käveltiin pysäkille ja bussiin päästiin saman tien. Seisomapaikoilta ihasteltiin rantamaisemia sen minkä pystyi. Bussin päätepysäkki oli Nizzan satamassa ja siitä oli vielä kävelymatkaa Place Massenalle, mistä otettiinkin riksakyyti lähemmäs kotikontuja. Yhtään bussia ei näkynyt ja ratikat eivät liikkuneet. Taitaa olla lakko päällä. Pyörä teki ensin kierroksen vanhassa kaupungissa, ja vei meidät sitten Boulevard Gambettan alkupäähän Promenade des Anglaisia pitkin.

Aurinko paistoi lämpimästi, katu oli täynnä iloisia ihmisiä ja ei käynyt mielessäkään mahdollisuus, että vain kuukauden päästä kadulla makaisi kymmeniä ruumiita terrori-iskun jäljiltä.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Monaco Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Päiväkaljalla Monacossa

  1. Susanna sanoo:

    Hyvät kuvat. Joskus on parempi olla varuillaan, eikä olla niin ettei huomaisi mitään..
    Olin viime kesänä Wienissä ja viereeni avattiin pakolaisleiri urheiluhalliin. Luulin että uudet tulokkaat tarkastettiin kunnolla, sillä vieressä oli myös viisi poliisiautoa yms. mutta oikeasti ketään ei tarkastettu, näin luin vasta jälkeenpäin uutisista. Harmi ettei matkustelu ole enää niin rentoa kuin ennen

    • Wanita sanoo:

      Kalyan K Lahiri Sir, my fb is blocked for 30 days from 28.09.12. due to excessive friend making. i am 70 years old. i would request you to open it and kindly let me know how many friends i can approach per dan.nhaykiTg you. with kind regards. kalyan k lahiri

    • http://www./ sanoo:

      i love those kinds of special pieces passed down with memories already intact! awe, and it's so sweet how your mom reminisced when she saw you in it, must have made her day. you look gorgeous! green is such a fab color on you. ♥

  2. Tapsa sanoo:

    Kyllä sitä väkisinkin alkaa vilkuilla enemmän ympärilleen. Tuo Munchenin isku oli jo kolmas, joka osui tuolle meidän alkukesän matkareitille. Nythän tulee jo matkakohdetta valitessa otettua huomioon tuo mahdollinen terroristiaspekti. Uskon kuitenkin, että nyt on menossa jonkunlainen boomi noissa iskuissa ja se laantuu kyllä jollakin aikavälillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.