Eze, kylä kukkulan laella

 

20160616_105110

Es…Es… höpötti harmaantunut ranskalaismies, ja osoitti sormellaan kukkulan päällä olevaa muutaman talon rykelmää. Kaveri oli noussut bussiin metelöivän nuorisojoukon kera, ja toimi jonkinlaisena matkanjohtajana tuolle poppoolle. Eli Eze siis lausutaan Es ja Nice Nis, oikeaoppisesti.

Oli siis menossa viimeinen lomapäivä, alkuillasta tulisi Lufthansan kone noukkimaan meidät kyytiinsä. Eilinen päivä oli ollut sateinen ja olimme viettäneet sen hienon asuntomme sisätiloissa sushi-illallista lukuunottamatta. Aurinko pilkisteli nyt tänä aamuna pilveraoista siihen malliin, että oli aika ottaa haltuun tuo viimeinen bucketlistalla oleva paikka Nizzan läheisyydestä, ennen iltapäiväksi ennustettua vesisadetta ja kotimatkaa.

Julkinen liikenne tuntui taas toimivan ja köröttelin pikkubussilla parin kilometrin matkan Garibaldin aukiolle. Aukion vieressä oli pitkähkö rakennus, mistä bussit lähtivät vielä muutama vuosi sitten eri suuntiin, mutta nyt sen kellarin suuaukko oli kyllä hiljainen. Rakennuksen päälle oli vielä timperöity jonkinlainen kulttuurikeskus, joten Nizzan matkahuolto on tainnut muuttaa muualle.

Aikani Place Garibaldilla pyörittyäni tulin siihen tulokseen, että ei tästä aukiolta kyllä busseja Monacon suuntaan lähde. Tutkiskelin karttaa puhelimen näytöltä päätellen, että korttelin päässä sijaitsevalta rue Barlalta saattaisin löytää oikean bussipysäkin. Kävelin rue Barlaa, kunnes tulin pysäkille, missä joukko aasialaisnuorukaisia näpläsi älypuhelimiaan. Tästähän sitä pääsisi Ezeen joko bussilla 82, tai bussilla 112, mikä jatkaisi matkaansa vielä Monacoon. Kumpi vaan kelpaisi, jos tilaa on. Bussi 82 tuli kymmenessä minuutissa ja onnistuin saamaan istumapaikan.

Puolen tunnin kuluttua olimme päätepysäkillä Eze Villagessa. Pysäkiltä oli vielä kiipeämistä itse kylään, joka sijaitsee noin 100 metriä pysäkin yläpuolella. Nykäisin pienen kaulan muihin bussissa olleisiin, jotka jäivät ihmettelemään pysäkille, että minne sitä on oikein tultu. Sai sitten rauhassa kävellä jonottamatta aika helppokulkuista polkua ylöspäin. Viittoja seuraillen löysin Jardin Botaniquen portille, missä piti kaivaa lompakko esille. Kuuden euron pääsymaksua vastaan luvattiin monien eksoottisten kasvien ihmettelyn lisäksi Rivieran kaunein maisema, joten maksoin maksun hyvillä mielin.

20160616_11182720160616_105758

Vielä muutamakymmenen metriä ylöspäin kapuamista kaktusten reunustamalla polulla ja tulin jonkin vanhan linnan raunioille rakennetulle näköalaterassille. Olin saavuttanut kukkulan korkeimman kohdan. Ja maisemathan olivat luvatun kauniit…

20160616_10443220160616_10452920160616_10450920160616_10474220160616_10493720160616_10461020160616_10510220160616_10514520160616_105123

Ilma oli senverran utuinen, ettei nyt ihan Korsikalle nähnyt, mutta Nizzan lentokenttä näkyi oikealla ja Italian puolelle oli toiseen suuntaan näköyhteys. Cap Ferratin niemelle rakennetun Villa Ephrussin saattoi erottaa paljaalla silmällä. Tuo hieno huvila tuli katsastettua silloin edellisellä Rivieran visiitillä.

Saattoi hyvin kuvitella, että kylä tänne kukkulan laelle on rakennettu alunperin nimenomaan puolustuksellisista syistä. Kylä sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla Italian ja Ranskan rajalla. Rinteen jyrkkyyden takia kylää on ollut liki mahdoton vallata ja linnakkeelta on parilla tykillä voinut hallita koko lahtea.

Aikoinaan itse Julius Caesar on johdattanut sotajoukkojaan kylän editse Gallian valloitusretkilleen. Tuskinpa on paljon kiinnittänyt huomiotaan kyläpahaseen , vaan mielessä on ollut hieman tärkeämmät kohteet, kuten vaikkapa Massina (Marseille) ja Lutetia (Pariisi).

20160616_110430

Palasin kylän kapeille kaduille. Hikiset turistilaumat kapusivat ylämäkeen kamerat kaulassaan. Käsityöliikkeet ja galleriat vuorottelivat pikku kujien varrella. Muistelin, että joku suomalaisnainenkin asuu kylässä ja pitää jokinlaista galleriaa täällä. Olisi aika mahdoton tehtävä löytää se näiden kymmenien joukosta, kun nimikin on unohtunut.

20160616_10402820160616_10382720160616_10381920160616_10392520160616_103901

Teki mieli istahtaa kupposelle johonkin pikku kahvilaan, mutta jalat veivät vaan alamäkeen, ja kohta olin bussin lähtöpaikalla. Tolpassa olevan aikataulun mukaan seuraava bussi Nizzaan lähtisi tunnin ja vartin kuluttua. En uskonut, että näin harvakseltaan busseja liikkuisi tällä välillä. Kipaisin jäätelön lähikahvilasta ja palasin pysäkille. Kyllä siinä takalisto ehti puutua kiviaidan päällä istuskellessa. Bussi tosiaan liikkui aikataulun mukaan.

Tie Nizzaan kulkee vuorenrinteessä korkealla meren yläpuolella. Villefrance sur Merissa yritin kaula pitkällä tähyillä alarinteeseen, josko onnistuisin paikallistamaan maailman kalleimman huvilan, venäläismiljardöörin omistaman Villa Leopoldin. Kaveri maksoi joku vuosi sitten kesämökistään huikeat 500 miljoonaa euroa. Taisin onnistua vilauksen näkemään tuosta Belgian kuninkaan rakennuttamasta residenssistä.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Ranska Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Eze, kylä kukkulan laella

  1. Onpa tunnelmallisen näköinen paikka! Harmi, etten itse taannoisella Nizzan vierailullani tajunnut käväistä tuolla. Tosin sehän tarkoittaa vain, että on syy joskus palatakin…;)

  2. Pekka sanoo:

    Kiva kylä on tuo. Siinä rannalla Èze-sur-Mer:ssä on myös muuan Bonon huvila.

    • Tapsa sanoo:

      Ahaa, tuota en tiennytkään. En tiedä onko tuollapäin seightseeing toureja kuuluisuuksien huviloiden portteja ihmettelemään Hollywoodin tapaan. En ainakaan ole törmännyt .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.