Fugessa

20160929_104542

Myönteiset muistikuvat parilta aiemmalta Andalucian matkalta saivat minut varaamaan lennot jälleen Malagaan. 10 vuotta on tehty erilaisia kiertomatkoja kumppanini kanssa, niin tällä kertaa ajateltiin tehdä extreme-reissu, eli varata koko kahden viikon majoitus samaan paikkaan. Ajatuksena oli testata, kuinka sitä viihtyy 14 vrk samassa paikassa ilman erityisempiä suunnitelmia tekemättä erityisesti mitään. Tietysti horisontissa siintävät eläkepäivät pakottavat testaamaan erilaisia vaihtoehtoja talvikauden viettämistä silmälläpitäen.

Fuengirola on tuttu entuudestaan, eli hyvinkin helppo valinta tukikohdaksi. Kaupunki on suuresta ulkomaalaisväestöstä huolimatta aito espanjalaiskaupunki ja lisäksi sieltä on helppo liikkua muualle rannikolle. Yksi iso pointti on sen kuuluisa pitkä rantabulevardi, mitä pitkin on aamulenkillä mukava tallustella meren kohinaa kuunnellen. Myös paikan hintataso ilahduttaa lompakkoa. Eli kämpän etsintään…

Homeaway…Homelidays…Holidaylettings…Interhome… onhan noita sivustoja. Päätin ottaa sosiaalisen median avuksi asunnon etsintään ja tykkäsin Aurinkorannikon asunnot-profiilista. Sieltä taas löysin Casa Fuengirola-sivuston ja tykkäsin taas. Kriteereinä meillä on aina hyvä sijainti ja wifi, hyvä sänky, mielellään erillinen makkari, parveke tietysti täytyy olla ja vieläpä Fugen tapauksessa aamuauringon puolella ja merinäköala. Siistiä ja viihtyisää täytyy tietysti olla myös, kun kuitenkin pari viikkoa viihdytään. 

Kirsi ja Tommi Remes pyörittävät tuota Casa Fuengirola palvelua Facebookissa ja heidän kuudesta asunnostaan löysimme yhden, joka näytti täydelliseltä meille. Pari sähköpostia, ja asunto oli varattu.

Asunto oli helppo löytää. Ehkä kaupungin suurimmassa rakennuskompleksissa sijaitseva Hotel Palmeras ei näytä kovin houkuttelevalta päällepäin, mutta noin 160 valtavan hotellin huoneista on myyty yksityisille, jotka ovat sitten rempanneet asunnot joko itselleen tai bisnesmielessä. Sijainti ainakin on mitä parhain. Lisäksi hotellin palvelut on suurimmaksi osaksi käytössä vaikka nyt ei varsinaisesti hotellin asiakkaita ollakaan.

Kirsi oli meitä vastassa ja opasti meidät talon tavoille. Kertoili monenmoisia vinkkejä ja oli koonnut tietopaketin, mistä löytyi hyödyllistä tarinaa nähtävyyksistä, bussilinjoista yms. Kertoi myös, että heihin voi ottaa yhteyttä anytime jos mikä tahansa asia mieltä painaa, missä he voisivat olla avuksi. On tietysti helppoa ja miellyttävää varata asunto maanmiehiltä, kielen puolesta ja muutenkin on ehkä paremmin tiedossa, mitä pohjoinen kansa lomaltaan odottaa.

Vaikkapa sellainen pikkujuttu on otettu huomioon, ettei härmäläinen todellakaan latki haaleaa iltapäiväteetä, eikä irvistellen kumoa nukkekodin kupista espressoa kurkkuunsa aamuisin, vaan oikea kahvinkeitin täytyy olla. Asunto on todella hieno ja viihtyisä. Viimeisen päälle rempattu ja kaikinpuolin siisti. Yksi seinä lasia ja lisäksi lasitettu parveke, joka on huomattavasti suurempi, mitä kuvista voi päätellä. Aivan varmasti viihdyttäisiin…

20160927_13265520160927_13264620160927_132736

Ei muuta kuin repusta esille uimakamppeet, mitkä ovat saaneetkin levätä viimesyksyisestä Balkanin reissusta asti ja allaspartyihin.

20160928_084847

Piti laittaa oikein puhelinherätys, ettei missata aamulla auringonnousua. Ja todella hienohan se oli taas pitkästä aikaa. Kahvia hörppiessämme tuo maapallolle elämän antava planeetta kipusi merestä hehkuvana, muutamassa minuutissa.

20160928_08171620160928_081917

Ehdin vielä aamulenkille ennen suuria massoja ja aika rauhassa sai taapertaa hiljaisella rantakadulla. Otin suunnaksi lännen ja ajattelin käydä katsastaan olisiko Sohailin linna auki näin aamusta. Parin kilometrin taivallus  pitkin Paseo Maritimo el Reyta, missä rantaravintolat valmistuivat ottamaan vastaan uutta päivää ja aiuyntamienton väki lakaisi muistoja pois edellisyöstä.

20160928_08552620160928_08551720160928_09193120160928_08545820160928_09340120160928_093247

Mutkikasta polkua nousin linnanmäelle todetakseni, että linna on kiinni pari päivää ja avataan ylihuomenna yleisölle. Pihalta kuului kuitenkin ääniä ja pari jamppaa tupakoi portinpielessä, niin hivuttauduin lähemmäs selvittämään tilannetta. Portista näin linnan pihalla ihmisiä vanhanajan vaatteisiin pukeutuneena ja pitkän puomin päässä istui mies suuren kameran kanssa. Samassa toinen röökinkiskoja tuli ja kertoi linnan olevan yksityiskäytössä seuraavan kaksi päivää elokuvan kuvausten takia. Häkellyksissäni en huomannut kysyä, mitä filmiä siellä kuvattiin, enkä älynnyt tarjota apuani. Olenhan sentään toiminut nuoruudessani teknisenä avustajana eräässä Mikko Niskasen ohjaamassa elokuvassa. Vahvasti teksasilaisittain miekkonen toivotti minut tervetulleeksi linnaan sitten ylihuomenna, kun filmaukset on saatu finaaliin. Murteesta päätellen saattoi kyseessä olla peräti Hollywood-tuotoksesta, mutta mistäpä näistä tietää.

20160928_09380320160928_09420020160928_094238

Laskeuduin alas Paseolle ja menin rantakahvilaan nauttimaan pullon kylmää vettä. Istuin merelle päin kääntyneenä ja annoin auringon hyväillä kasvojani.

Mijaksen valkoinen kylä sijaitsee Fuengirolan pohjoispuolella vuorenrinteessä noin 400 metrin korkeudessa. Paikallislehdestä luimme, että tänään olisi kylässä turismin päivä ja luvassa olisi paikallisten ruokien ja viinien maistelua ja flamenco-esityksiä. Uskaltauduimme paikan päälle vaikka epäilimme kylän hukkuvan ihmistulvaan tänä päivänä. Virgen de la Pena- aukiolla olikin tungosta, kun soluttauduimme viiniä tarjoavan kojun jonoon. Viini oli makeahkoa ja kysyin että onko se Malaga-viiniä? Samanlaista kuulemma, mutta Mijaksen omaa tuotantoa. Kiertelimme aikamme kojujen välissä ja jäimme seuraamaan Flamenco-esitystä.

20160928_122719

Mietin, että kehtaisko sitä toiset pikarilliset hakea tuota mainiota Mijaksen tuotetta. Rohkaisin mieleni ja juuri kun kurotin käteni kohti viinipikareita, työnnettiin mikrofoni suuni eteen ja tumma mieshenkiö tiedusteli englanniksi, antaisinko haastattelun paikalliseen televisioon? Tungoksessa kaikki pakotiet olivat tukossa, joten ei auttanut kuin myöntyä varsinkin, kun kamera näytti jo käyvän. Vaatimattomasta kielitaidostani olisi tuskin haittaa, kun dubbaavat kuitenkin espanjaksi ennen lähetyksen ulostuloa.

Mitä olen mieltä tästä festivaalista? “En oikein vielä mitään, kun juuri saavuimme…” Entäpä Mijaksen kylästä? “Kehuin, että kylä on ehdoton suosikkimme Aurinkorannikolla.” Ja mitäpä pidän flamencosta? “Arvostan niin suuresti tuota taiteenlajia, että olen jopa käynyt vihkiytymässä sen saloihin Sevillan parhaissa flamencopaikoissa.” Haastattelija kiitti ja lähtivät etsimään seuraavaa haastateltavaa, ja minä sain käteeni pikarilliset Mijaksen makeaa viiniä.       En tiedä tuliko tuo pätkä todella ulos tv:stä, mutta päätellen fanipostin määrästä, ei ainakaan prime timenä.

Kierreltiin kylää ja muisteltiin muutaman vuoden takaista visiittiä. Eipä mikään ollut juuri muuttunut. Pakolliset kuvat vuorenrinteestä merelle päin käytiin tietysti ottamassa ja palattiin Virgen de la Penan aukiolle päiväpalalle. Oli alkanut tuulemaan ja tuulenpuuskat lennättivät terassien aurinkovarjoja pitkin plazaa. Pari varjoa kolahti jo niin vaarallisen näköisesti viereisen ravintolan terassille, että tarjoilijamiehet sitoivat lopulta varjot kasaan.

20160928_13274720160928_13270720160928_13290720160928_13272320160928_133840-220160928_133545

Palasimme mutkaista tietä pitkin takaisin rannikolle. Suunnitelmissa oli käydä tänään kastautumassa mereen, mutta kovan tuulen nostattamat aallot olivat sitä luokkaa, että jopa minä, joka en yleensä haasteita kavahda, omaan sen verran itsesuojeluvaistoa, että tyydyin katselemaan rannalta pauhaavaa merta ja sen sylissä taituroivia surffareita. Tosiaan yhtään uimaria ei aalloissa tänään näkynyt.

20160929_15204520160929_15191220160929_15194920160929_151821

Seuraavana aamuna tuuli oli tyyntynyt ja tein pitkän aamulenkin Torreblancaan. Jos haluaa viettää rantapäivää vähän privaateimmissa tunnelmissa, kannattaa suunnata tänne.

20160930_10034220160930_09534820160930_10184020160930_101643

Takaisin kävelin Los Bolichesin kaupunginosan läpi, joka on todella vahvaa suomalaisseutua. Huomasin, että Centrossa on saunapäivä, joten päätin poiketa iltapäivällä löylyissä. Kävin myös Centroasuntojen toimistossa utelemassa, että minkälainen homma on vuokrata asunto pidemmäksi aikaa. Onnistuu kuulemma helposti.

20160929_110943

Saunassa vallitsi puheensorina, mitä harvemmin kuulee suomalaisen uimahallin löylyhuoneessa. Muut vaikuttivat olevan pitkäaikaisia rannikon asukkaita, eli olin ainoa turisti. Ei minullakaan nyt varsinaisesti saunaikävä ollut vielä parissa päivässä alkanut vaivaamaan, ihan mielenkiinnosta lähdin matkaan. Paluumatkalla bongailin suomalaisittain varsin mielenkiintoisia tarjouksia.

20161001_140639

Vastaavanlaisia tarjouksia oli kyllä muuallakin pitkin kaupunkia.

Tommi kävi esittäytymässä ja vaikutti ihan kunnon hemmolle. Toisti Kirsin sanat että voimme ottaa heihin yhteyttä missä tahansa asiassa. Hyvää palvelua, etten sanoisi! Kertoi myös, että lähiaikoina heillä tulee kaksi uutta asuntoa vuokrattavaksi kuuden nykyisen lisäksi, minkä tässä nyt ystävällisenä kutsuna lukijoilleni ilmoitan.

Uusi tangokuningas esiintyisi tänä iltana Iskelmäbaarissa, joten vannoutuneina tangomusiikin ystävinä päätimme suorittaa pakollisen Suomibaarikierroksen tänä iltana.

Ravintola Kukossa oli sopivasti pöytä vielä vapaana, kun illan esiintyjä aloitteli settiään. Istuimme pöytään, teimme ruokatilauksen ja kuuntelimme nuoren naisen tulkintoja Amy Winehousen ja Adelen hiteistä vanhemman miehen säestäessä kitarallaan. Tarja Leskinen ja Jerry Fox McCone oli kokoonpanon nimi.

Naapuripöydässä istui suomalaisseurue, joille brittitytöt kiikuttivat ruoka-annoksia. Vain pöydän päässä istuva vanha herra ei saanut tilaamaansa lihapulla-annosta sitten millään. Hänelle käytiin tarjoamassa milloin mitäkin, ja kaveri sanoi selvällä suomen kielellä tilanneensa lihapullia. Lopulta koko seurue oli aterioinut, mutta kiukusta pihisevä oldman ei ollut vielä annostaan saanut. Meinasi naurattaa, vaikka tilanne vaikutti vakavalta.

Vastikään avattu Tauskin baari sijaitsee Iskelmäbaarin nurkalla ja olihan se must see. Paikka ei ollut supersuosittu ainakaan näin alkuillasta. Lisäksemme baarissa oli ainoastaan kolme asiakasta. Seinillä oli Tauski-aiheista reksvisiittaa, mutta stara itte kuului olevan Suomessa.

20160929_110407

Iskelmäbaari on paljon pienempi mitä oltiin kuviteltu, mutta siitä huolimatta tunnelma ei mitenkään intiimi ollut. Asiakaskunta koostui pääasiassa eläkeikäisistä, joten tässä kerrankin sai tuntea itsensä nuoreksi. Ihmeteltiin, miten kannattaa lonkerotölkki rahdata Suomesta tänne Espanjaan ja myydä ravintolassa 3,5:llä eurolla, kun se Suomen juottoloissa maksaa tuplaten.

Virkaa tekevä tangokuningas Marco Lundberg pisti läppäriltä biisit pyörimään ja lauloi ikäänkuin karaokea. No, pikkusen parempi karaokelaulaja kyllä,  mitä järkiään. Marcon rouva nousi lavalle kuninkaan mentyä vissylle takahuoneeseen ja hyvin oli laulunlahjoja myös rouvalle annettu. Marco kävi vielä heittään toisen setin, mutta väsy alkoi painaa ja lähdettiin valumaan kotia kohti hyvissä ajoin ennen pilkkua.

20160929_213129_001

Asiaa riittää vielä toiseenkin postaukseen, joten pysy kanavalla!

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.