Aurinkorannikko skootterin selästä

20161007_134705-2

Ystävämme Heli, Terhi ja Tony olivat kyllästyneet lama-Suomen leikkauksiin ja yt-neuvotteluihin. Omaisuus myyntiin, asuntoauto alle, ja kohti valoisampia näkymiä ja maisemia. Mistään kotiinpaluusta oli edes turha puhua näiden kavereiden kanssa. Tulevaisuus oli nyt muualla, kuin räntäsateen ja loskan seassa.

Yhden hauskan illan vietimme Fugen satamassa merellisten ruokien äärellä ja saimme kutsun tulla tutustumaan heidän uuteen kotikyläänsä Suomivillageen, joka sijaitsee jossain kukkuloilla lähellä Mijasta. Päätimmekin vuokrata skootterin joku päivä ja kierrellä samalla muutenkin lähiseutuja.

20161006_205049_001

Sitä ennen kuitenkin kierreltiin lähistöllä muilla tavoilla: Los Pacosin suomalaiskylään kävelin yhtenä helteisenä aamuna todetakseni, että jos Los Bolichesissa oli kyltit ensin espanjaksi ja sitten suomeksi, niin Los Pacosissa asiat on päin vastoin. Kylässä on myös suomalainen koulu, missä käsittääkseni saa opetusta kotimaisella kielellä ala-asteelta lukioon saakka.

20161002_11275720161002_113257

Torremolinosiin matkattiin junalla päivänä eräänä. Vaikka rannikolla on liikuttu jonkin verran, niin tuo kylä on jäänyt näkemättä. Juna-asemalta nousi portaat suoraan keskusaukiolle, missä oli bileet käynnissä. En tiedä, mistä oli kysymys, mutta aukio oli porukkaa täynnä ja paikalle pystytetyssä telttakatoksessa joku paikallinen laulu- ja soitinorkesteri tulkitsi vuoroonsa latinohittejä ja kansainvälisempää poppia.

Kun aukiolta käveli muutaman kymmenen metriä merta kohti, niin toisella plazalla oli tarjolla ruoka-annoksia sekä viiniä ja olutta. Ja kaikki euron hintaan. Flamencoa myös tanssittiin keskellä katua. Jotkin festarit täällä oli meneillään keskellä pyhäpäivää.

Meillä oli suunnitelmana kävellä Torresta rantaa pitkin Benalmadenan satamaan, joten lähdettiin hakemaan pääsyä rannalle. Torre on aika mäkistä maastoa ja aika kauan haettiin, ennekuin päästiin kapuamaan La Carihuela-nimiselle beachille. Rantaa myötäilevä laatoitettu kävelykatu jatkui kilometrejä kohti Benskua ja palveluja kyllä riitti. Ei päässyt nälkä eikä jano yllättämään tällä reitillä. Turismiin oli kyllä panostettu tällä alueella. Tosi hieno kävelykadun pätkä.

20161002_16305320161002_18565820161002_185731

Toinen pistokeikka tehtiin bussin välityksellä Marbellaan. Bussiin saattoi nousta Fuengirolan bussiasemalta ja reilun kolmen euron kyyti pysähteli kaikilla pysäkeillä ja maitolaitureilla, mitä tuossa matkalla oli. Matka kesti siitä huolimatta vain “siedettävät” tunnin ja kymmenen minuuttia.

20161005_132858

Lounas syötiin pääkadun varrella ja siirryttiin sen jälkeen rantakadulle. La Carihuelan tapaan rantakatu oli pyhitetty kevyelle liikenteelle ja polkupyörää suurempaa menopeliä siellä ei vastaan tullut. Olin lukenut, että Marbellasta olisi katukauppiaat häädetty, mutta todella väärää informaatiota olin saanut. Satamasta kun lähti suunnistamaan Puerto Banusta kohti, niin parinsadan metrin ajan piti hyppiä “Vuittonin” laukkujen ja “Niken” lenkkareiden yli. Täällähän noita tummia kauppamiehiä vasta olikin.

En käsitä, miten esimerkiksi paikalliset yrittäjät sietävät tätä bisnestä, että paperittomat siirtolaiset tulevat syömään heidän leipäänsä.

Oma teoriani on, että tämä on täysin mafian organisoimaa toimintaa, missä “kummisedät” voitelevat kaupungin virkamiehet ja ehkä poliisinkin ja näin saavat vapaasti pyörittää tuota laitonta toimintaa. Poliisipartion saapuessa paikalle nämä kauppiaat kyllä keräävät kamppeensa ja laahustavat nurkan taa tupakille, mutta muutamassa minuutissa ovat takaisin asemapaikallaan. Eli puhdasta teatteriahan tuo on.

Pahimmillaan kai tuo homma on Italiassa. Muistan, kun ehkä 6-7 vuotta sitten olin jälkikasvuni kanssa Bergamossa yhden kokonaisen päivän. Meni pari kolme vuotta ja dallailtiin samoilla hoodeilla, niin olipa meininki muuttunut. Välimeren vastarannalta oli saapunut siirtolaisia sankoin joukoin ja pyörittivät nyt huumekauppaa ja prostituutiota aseman kupeessa keskellä päivää. Napolista en viitsi edes kertoa, siellä voi jokainen käydä paikan päällä toteamassa tilanteen halutessaan.

Ajattelin, että tässä Golden mailin kupeessa olisi hintataso sen mukainen, kuin Marbellan imago luksuskohteena edellyttää. Eipä pari valkkarilasia silti juuri kukkaroa keventäneet ja rantatuolinkin olisi saanut vain euroa kalliimmalla kuin Fugessa.

Hyvin tietoisina siitä, että tuossa aidan takana on monituhatneliöisiä “huviloita”, joiden hinta liikkuu kymmenissä miljoonissa, käveltiin rantaa pitkin pitkälle laiturille saakka ja palailtiin samaa reittiä takaisin. Tuumailtiin, että voisi sitä täälläkin viikon pari joskus viettää.

20161005_18355520161005_16241820161005_16215620161005_164220

Fugen satamassa on skootterivuokraamo, jonka kovasti ranskalaisittain englantia mongertava virkailija veloitti luottokorttiani peräti 535 euroa vuorokauden vuokrasta. Toki aikoi palauttaa 500 euroa, mikäli minä toisin uutuuttaan kiiltävän menopelin naarmuttomana viimeistään huomenna tällä kellon lyömällä. Lupasin harkita asiaa.

Ensin tehtiin nostalgiakierros, eli hurautin Torreblancaan huvilan pihalle, missä pari vuotta sitten budjasimme viikon. Sama toistettiin Torremuellessa, missä vietettiin synttäreitäni 6 vuotta sitten. Huvilan omisti tuolloin vanha brittipariskunta, joka oli jo pistänyt tönön myyntiin ja aikoi viettää viimeiset vuotensa saarivaltion kamaralla. Tarkistin asian tuolloin netistä, ja sieltähän tuo Casa Blanca löytyi 790 000 euron hintaan. Meille vuokrasivat tuolloin huvilan alakerran uima-altaalla, jonka vesi oli lokakuun lopussa niin kylmää, että uiminen jäi pariin kertaan viikon aikana. Talossa oli tehty sittemmin remonttia,  eli ilmeisesti kaupat on tehty.

Kun vanhojen muistelusta aiheutuneet liikutuksen kyyneleet oli pyyhitty, siirryttiin menneisyydestä visioimaan tulevaisuutta, eli ajettiin muutama kilometri kohti Benalmadenaa.

Ensi keväänä on tarkoitus kierrellä vuokra-autolla Andaluciaa ja etelä-Portugalia ja ensimmäinen majoitus on varattu Benalmadenan Flat-hotelliin, joka sijaitsee muutaman kilometrin Benskun satamasta länteen. Parkkasin skootterin hotellin eteen ja muina henkilöinä käveltiin allasalueelle ja tilattiin kahvi ja olut. Hotellin aulassa pyörähdettiin lähtiessä ja tuumittin, että kyllähän tässä voi pari yötä majoittua ohimennen.

Seuraavaksi kurvailtiin Arroyo de la Mieliin, missä varovaisesti tiedustelin takapenkkiläiseltä, tekisikö tällä mieli nousta kaapelihissillä vuorelle. Ei kuulemma tehnyt, vaikka koitin vakuuttaa sen olevan peace of cake.

Benalmadena Pueblon jälkeen oli vasemmalla joku suuri valkoinen kultahuippuinen rakennus, mitä pysähdyimme ihmettelemään. Luulin rakennelmaa aluksi moskeijaksi, mutta se paljastuikin Buddhan temppeliksi. Ekaa kertaa oltiin nyt tällaisessa lafkassa, nuo Aasian maat kun on vielä kiertämättä. Temppelin pihalta on myös erinomaiset näköalat rannikolle. Temppelin näkee myös moottoritieltä, jos osaa oikeassa kohden tien sivuun vilkaista.

20161007_13463320161007_134753_00120161007_13510320161007_134705-2

Mijakseen ajettiin kuoppaista ja mutkaista tietä, eikä se ainakaan paremmaksi muuttunut kylän jälkeenkään. Ennen Alhaurin del Granden kylää oli risteys mistä oli suorin kulku Fugeen ja nyt tiekin parani merkittävästi, mutta päätettiin katsastaa Alhaurin del Grande, kun kerran tänne asti oltiin tultu. Lounastakin voisi jo nauttia.

Kylän keskustassa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla, ja syynä oli tietysti juuri alkanut siesta. Kylä näytti samalta kuin Mijas, mutta ilman kaikkialla vellovia turistilaumoja ja rihkamaliikkeitä. Eli nyt oltiin siis aidossa Andalucialaiskylässä.

Aikamme kun suhailimme pitkin pikkukujia, niin tulimme pienelle aukiolle, minkä varrella voisi nälkää siirtää tuonnemmaksi. Pil Pil Pranwnsilla ja Ceasarsalaatilla pärjäisi pitkälle iltapäivään.

Takaisin rannikolle tultiin parempaa tietä, eikä alamäkeen tarvinnut kuin jarrutella. Eilisiltana oli käynnistyneet Fuengirolan feriat, joita vietetään kaupungin suojelupyhimyksen, Virgen del Rosarion kunniaksi. Nyt kaupungissa on monenmoista ohjelmaa ja väärälle päivälle tuli nyt skootteri vuokrattua. Katujen varsilla parveili flamencoasuihin pukeutuneita senjoritoja ja flamenco soi. Caballerot ratsastivat valkeilla ratsuillaan huoliteltuina pitkin katuja ja joillakin oli vielä Carmen selkää vasten. No, ehkäpä nämä karkelot jatkuvat vielä huomenna, niin päästään menoon mukaan, vaikka meillä ei oikein asiaankuuluvaa vaatepartta mukana olekaan.

20161009_131642

Pikaisesti opettelin Google Earthista reitin ulkoa ja käännettiin skootterin nokka kohti Suomivillagea. Sen verran mutkien takana tuo paikka on, ettei sitä kyllä muuten olisi löydetty. Värikäs metalliportti oli tiukasti suljettu, eli tähän yhteisöön ei ollut ulkopuolisella asiaa ilman kontaktia portin sisäpuolelle.

20161007_172146

Heli tuli avaamaan meille portin ja esitteli paikkoja samalla. Alueelta löytyi pieni kahvila, uima-allas ja jopa suomalainen sauna. Niinpä alueen asukkaatkin ovat etupäässä suomalaisia, kuten paikan nimestä voi päätellä. Ikäjakauma on vauvasta vaariin, tosin suurin osa taitaa olla eläkeläisiä. Rutusakiksi itseään kutsuva porukka on viihtynyt hyvin alueella, osa jopa yli kymmenen vuotta. Täällä kaikki tuntevat toisensa ja yhteishenki on vahva.

Heli esitteli ensin vuokraamansa ”omakotitalon”, minkä jälkeen kyläiltiin Terhin ja Tonyn luona. T & T olivat siis ajaneet Suomesta asuntoautolla,   koska    heillä on    pari    ”pientä” lemmikkiä, joita olisi aika haasteellista muulla tavoin kuljettaa. Manteli ja Rusina nimiset hauvelit ovat Cane Corso-rotua ja pitävät ulkoilmaelämästä siinä kuin isäntänsäkin. Senpä takia isäntäväki olikin alkanut rakentaa pihalleen aitaa bambuista ja muusta lähistöltä löytyneestä materiaalista. Terassi oli rakennettu valkoisiksi maalatuista trukkilavoista, ja täytyy sanoa, että aika hienoa jälkeä saa aikaan, kun on mielikuvitusta ja kädentaitoa. Tässäpä on Mantelin ja Rusinan mukava viettää koiran elämää vapaana kahleista.

Feriasysteemit alkoi kutkuttaa mielessä niin hyvästelimme ”rutusakin” ja palautimme mopon ennen pimeää, mutta pitihän se rantakatu kruisailla päästä päähän ennen sitä.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.