Cruisailua Hollywood Beachilla

Vuonna 2011 katselin Hooverin padolla Arizonan ja Nevadan rajalla, kun nuoripari kruisaili Ferrarin punaisella avomallin Mustangilla patoa pitkin onnellinen hymy huulilllaan. Ihan käypä ajopeli, shampanjan värinen Buick Lacrosse oli  meilläkin käytössä, mutta tuollainen Ford Mustang Convertible se vasta amerikkalaista unelmaa onkin. Päätin, että joskus vielä ajan samanlaisella.

Asia alkoi eskaloitua, kun varasin lennot the Sunshine Stateen, eli tänne Floridaan. Jos jotain asiaa täytyy täällä kehua, niin se on tuo auton vuokrauksen edullisuus ja halpa polttoaine. Samalla hintaa, millä Euroopassa voi vuokrata pienehkön perheauton, saa täällä tuollaisen avomallin herkun, millaisesta ei Suomessa osaa edes unta nähdä. Ja kymmenen päivän sääennuste näyttää sellaisia lukemia, että saadaan ajaa katto alhaalla päivästä toiseen.

Autonvuokrausbisnes on Miamissa liukuhihnatyötä. Kymmenien vuokrausfirmojen kymmenille tiskeille oli jonottamassa satoja ihmisiä, kun menimme noutamaan oriamme Miami airportilta. Yksinomaan Alamon tiskeille joita on toistakymmentä, oli senverran jonoa, että varttitunti meitä seisotettiin. Alamon neitokainen olisi halunnut myydä meille lisävakuutuksia, mutta Autoeuropen kanssa tekemääni sopimukseen kuului täysi kasko nolla omavastuulla, kolme lisäkuljettajaa ja tankillinen polttoainetta. Nopeasti tyttö vilkaisi ajokorttiani ja muutama nimmari piti antaa.

Paperit kourassa siirryimme autohalliin missä mieshenkilö vinkkasi autorivistöön ja kehoitti valitsemaan sopivimman. Nyt oli Mustangia kaikissa sateenkaaren väreissä niin tuli valitsemisen vaikeus. Jätin lopullisen sanan ystävättärelleni, niinkuin teen melkein aina muutenkin. Pyysin vaan tekemään päätöksen äkkiä, tässä nyt alkoi kaasujalkaa kuumottamaan sietämättömästi. Ferrarinpunaisessa oli harmaa sisustus joten ei. Sininen hiukan liian räikeä, no no! Hopeanharmaa kuten mustakin ( jenkki ) meiltä löytyy tallista, joten valkoinen ori mustalla nahkasisustuksella valikoitui allemme.

Kävin läheisellä Alamon toimistolla ilmoittamassa, että olemme löytäneet etsimämme, johon virkailija tuumasi, että avaimet on paikoillaan, alkakaa mennä jo. Ei kysellyt korttia, ei auton papereita, ei auton rekkaria ei mitään. Selvä…ompa todella yksinkertaista.

Hallista ulosajettaessa oli kuitenki checkpoint, missä ajokortti ja vuokrauspaperit tarkistettiin. Mutta mistä tietävät, millä autolla sitä lähdettiin. Täytyy olla niin, että kuva napattiin samalla kun kaveri skannasi korttini koneeseen. Veikkaan, että tulevaisuudessa vielä kaikki autonvuokraussysteemit tapahtuu selfmade-koneilla ja auto haetaan alle visaa vinkauttamalla ja palautetaan samalla periaatteella, ja veloitus menee vuokrausajan mukaan. Automaatista saa sitten valita vakuutukset ja muut lisäpalvelut mitä haluaa.

Koska itselläni on jo kymmenvuotias kottero, aiheutti uuden 5800 mailia ajetun auton tekniikka hiukan päänvaivaa. Perustoiminnat oli hanskassa ja kattokin osattiin pistää kiinni nappia painamalla, mutta ovia en saanut lukkoon.  Aina kun koskin ovenkahvaan ne napsahtivat auki. No, ei siinä kauan tarvinnut pähkäillä, kun hoksattiin että avaimenhaltijalle ovet aukeaa heti, kun kahvaan koskee. Oppia ikä kaikki.

Opasteet Miami beachille ovat hyvät ja nopeasti yritin omaksua nopeatempoisen liikennekulttuurin. Pitää muistaa, että Miamin metropolialuella asuu lähes 6 miljoonaa ihmistä ja autoja on varmaan saman verran. Navigaattoria minulla ei ole edellenkään vaan googlemapsilla mennään. Viisi vuotta sitten länsirannikolla ajeltiin pelkän paperikartan varassa ja hyvin se sujui niinkin. Pistin auton yöpymään rantaparkkiin, missä se saa levähtää aamukahdeksaan ilman veloitusta.

Aamulla hain orin pilttuusta ja suunnattiin kohti pohjoista. Aventura Mallilla käytiin pyörähtämässä kahveilla ja jatkettiin matkaa Hollywood Beachille. Auton sai maksulliseen parkkiin rannan tuntumaan. Hollywood Beach on leppoisan oloinen kylä, jotenkin muistuttaa rantapaikkoja Euroopassa. Lähinnä tulee mieleen Carihuela Beach Costa del Solilla. Rantaa myötäilee kävelykatu, jonka varrella on italialais-, kreikkalais-, argentiinalaisravintolaa, tietysti unohtamatta burgeripaikkoja. Kaikenlaista härvelivuokraamoa kadunvarrelta löytyy myös, joten jos jonkimoista hilavitkutinta on liikkeellä.

Ilma on kuuma ja vesi lämmintä, joten lounaineen meillä vierähtää lähes 4 tuntia ennenkuin lunastan auton parkista. Täytyy sanoa että pikkusen tuntuu mukavalta päästellä luu ulkona nupit kaakossa kohti Miamia ja käydä vielä pakollinen kierros Ocean Drivellä.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): USA Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.