Lake Worth

En muista että silmään olisi koskaan osunut blogia Lake Worthista, vaikka varmasti niitäkin kuitenkin on. Tässä on kuitenkin yksi lisää harvalukuiseen joukkoon.

Checkattiin ulos Sorrento Villasista ja pihalla koko viikon tupakoinut herra kyseli matkasuunnitelmistamme. Käsitin miekkosen olevan tämän paikan omistaja. Aika leppoiset hommat kaverilla. Kehui erityisesti Naplesia, missä viivymme viimeisen yön. Kertoi olevan extreemely beautiful place. Niin olen saanut ymmärtää jo ennen tätä. Ja hotellihinnat sen mukaiset.

Hiljalleen Mustang nieli maileja ja ohitettiin eilen nähty Hollywood beach. Tarkoituksella ajeltiin rantatietä, koska kiirettä ei ollut. Fort Lauderdalessa, mikä ei ole pikkukylä sekään, pysähdyttiin päiväkahveille ja näin ensimmäisen valkoihoisen duunarin. Pikku yksityiskohta Ft. Lauderdalesta: Koska rantatie vei suoraan US Navy tukikohtaan, olimme pakotettuja siirtymään sisämaahan isommille baanoille. Ennen tuota yllämainittua kylää motari menee aika vilkkaasti liikennöidyn lentokentän kiitoradan alta ja juuri kun olimme kohdalla, kiitoradalta nousi kone aivan silmiemme edestä. Voitte uskoa, että meteli oli melkoinen. Huomasin onneksi tilanteen jo aiemmin, muuten olisi saattanut tulla lusikallinen housuihin. Kuitenkin tilanne eskaloitui niin äkkiä, että kuvaa, saati videota ei ehditty ottamaan.

Ft.Lauderdalessa siirryttiin taas rannan tuntumaan ja kuten ratiomies Murosen Kari sanoisi, aa että, aa että oli hienoja paikkoja rannan tuntumassa. Niin mielettömän suuria villoja huvijahteineen, ettei tuollaisia uskoisi edes olevan olemassa, ellei niitä omin silmin täällä näkisi. Lisäksi nuo kesämökit senkuin suurenivat, mitä pohjoisemmaksi mentiin. Ollaan kyllä nähty maailman kallein huvila Villa Leopold Ranskan Rivieralla, eivätkä nämä villat häpeä sen rinnalla yhtään. Täytyy olla, että Ameriikan miljardöörit käy viikonloppuisin täällä huviloillaan. Niin kalliin näköisiä pytinkejä nuo ovat, ettei niissä tavallisilla miljonääreillä ole varaa asua.

Lake Worth on kaupunki, missä suomalaisella kermallakin on loma-asuntoja ja asuupa siellä moni härmän eläkeläinenkin. Muistan, kun 80-luvulla kotikyläni menestyvä huonekalukauppias kertoi stetsoni päässään mitä ihmeellisimpiä tarinoita suuresta lännestä ja hienosta huvilastaan Lake Worth-nimisessä kaupungissa. Nytpä meillä oli kaksi yötä varattuna tästä kylästä, niin päästään hiukan osalliseksi tästä ihanuudesta.

Heti sillan ylitettyämme olimme Lantanan puolella ja yli 1000 neliön loma-asunnot vaihtuivat mataliksi pikkutaloiksi, eikä alue enää näyttänyt miltään luksusparatiisilta. No, näissä kuvissa on nyt tietysti hienoimmat talot tuolta alueelta.

Myöskään Scandia Lodges & Suites ei näyttänyt 5 tähden majapaikalta ja sama ummehtuneisuuden haju meihin törmäsi huoneen ovella, kuin Sorrento Villasissakin. Ovi selälleen ja ilmastointi päälle, niin sillä asia korjaantui. Uima-allas oli sen verran epäsiistin näköinen, että vieläkään ei sitten altaassa päästy kastautumaan. Altaan vierellä istui pöydässä masentuneen oloinen, ketjussa tupakoiva lihava nuori mies, joka välillä kävi kiivasta sananvaihtoa hotellin henkilökunnan kanssa. Käsitin kaverin kuuluvan kalustoon ja sen sijaan että hän näppäili äläriään ja sytytti Winstonin toisensa jälkeen, niin olisi voinut vaikka haavilla pyydystää lehdet uima-altaan pinnalta.

Olisipahan kertaheitolla pointsit hieman nousseet tämän majoituksen osalta, uima-altaassa kun ei sinänsä muuta vikaa ollut. Enivei, laukut huoneeseen, uimakamppeet esille ja piitsille mars!

Vaikka ranta näytti kartan mukaan olevan lähellä, sai sinne kuitenkin autolla kaasutella 10 minuuttia. Heti rannalle päästyämme törmäsimme kahteen suomalaispariskuntaan. Matkaan maanmiehet olivat lähteneet Kempeleestä ja aikoivat viihtyä 3 viikkoa osin samoissa maisemissa meidän kanssa. Kertoivat vierailleensa Floridassa kymmenkunta kertaa ja vielä oli kuulemma paljon näkemättä.

Vietimme seuraavan parituntisen Lake Worth Pierin kupeessa. Aallokkoa oli vähän enemmän kuin tähän asti, mutta meri oli uimakelpoinen edelleen. Sillan alkupäässä oli Benny´s niminen ravintola, minkä terassilla oli menossa karaokebileet. Joku mies lauloi Doors-yhtyeen biisejä niin Jim Morrisonin äänellä, että teki mieli mennä katsomaan, minkä näköinen kaveri oli kyseessä. Laiskuus ja mukavuudenhalu kuitenkin voittivat ja tyydyin kuvittelemaan mielessäni Jim Morrisonin mikin varteen nahkahousuissaan, sekaisessa hiuspehkossaan, harittavin silmin ja päällään paita jollaisen muistin olleen päällä myös siskollani ja serkullani Sinikalla 60-luvun lopussa, kun olivat lähdössä Kalajoelle juhannuksen viettoon. En silloin voinut ymmärtää, mikseivät huolineet minua mukaan, olinhan jo mielestäni iso poika… 8 vuotias.

Jim Morrisonilta kuulostava mies kyseli tietä lähimpään viskibaariin ja lauloi Alabaman kuusta. Isot aplodit kaveri sai. Nyt alkoi Janis Joplin käheästi hyräillä Me and Bobby McGee-biisiä, että aloin jo oikeasti epäillä siirtyneeni ajassa taaksepäin ja vääntäydyin hietikosta pystyyn ja menin tarkistamaan asian. Vaikka minulla onkin kovin nostalgisia muistikuvia 60-luvusta ( kenelläpä ei omasta lapsuudesta ), niin silti huokaisin helpotuksesta kun laulaja ei tippaakaan näyttänyt Janis Joplinilta, vaikka täsmälleen kuulosti siltä. Tosi taitavaa porukkaa täällä. En viitsinyt mennä kyselemään, löytyisikö Rauli Badding Somerjokea listoilta. Todennäköisesti olisi löytynyt. Vaikuttaahan alueella suuri suomalaissiirtokunta.

Scandia Lodgesin uima-altaalla lihava meksikolaispoika oli vaihtunut harmaantuneeseen mieheen, joka oli kännissä kuin käki. Olikohan siinä meidän uimavalvojamme? No, valvottavaa ei tälläkään kertaa ollut. Kaveri lähti hakemaan lisää juotavaa termosmukiinsa ja oli suistua itse altaaseen. Olisin joutunut pelastamaan hengenpelastajan hengen.

Illalla kuului suomenkielistä puhetta ovemme takaa. Olimme saamassa maanmiehiä naapureiksemme. Olikohan kyseessä sama Kempeleen retkikunta, mihin jo törmäsimme paivallä? No tuskin nyt niin iso sattuma olisi, että olisivat valinneet alueen kymmenistä hotelleista juuri saman murjun, jossa itse yövyimme. Kyllähän täällä muutenkin suomalaisia pyörii.

Aamulla sama harmaantunut mies istui paikallaan uima-altaan äärellä. Huikkasin hänelle hyvät huomenet jolloin hän vilkaisi minua harittavin silmin: “Good mor… have a nice day”. Kun kokeilin respan ovea, mies ilmoitti sen avautuvan vasta tunnin kuluttua.

Suomalaisesta sensaatiolehdestä olimme edellisellä viikolla lukeneet Eino Grönin kantakahvilasta Lantanassa ja suuntasimmekin sinne seuraavaksi. Pikkuisessa Palm Beach Bakery-kahvilassa hääräilivät pari pohjanmaalta kotoisin olevaa keski-ikäistä naista. Taiottuaan lohivoileivät ja kahvit eteemme, he malttoivat istahtaa seuraamme ja kertoilla suomalaisten elämästä täällä. Yhteisiä tuttujakin löytyi ja vitsailimme olevamme kohta sukua, kun tarkemmin tutustutaan. Kahvilan seinällä oli ilmoitus jonka mukaan eduskunnan puhemies Maria Lohela on tulossa ylihuomenna käymään paikallisella Suomihaalilla. Valtuuskunnassa on mukana mm. Tytti Tuppurainen ja Eero Lehti. Täällä kuulemma vierailee usein kansanedustajia tutustumassa suomalaisten oloihin rapakon takana. Mikäs siinä on meidän veronmaksajien rahoilla… Ykkösluokassa saa penkit makuuasentoon ja tuskin tarvitsee Scandia Lodgesissa yöpyä. Siitä, mitä hyötyä meille äänestäjille on näistä reissuista, voidaankin olla monta mieltä.

Tehtiin pikku sightseeing näillä suomalaisten suosimilla asuinseuduilla. Ei tämä nyt kovin loistokkaalta näyttänyt. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, talot olivat hyvin kevytrakenteisia, osa jopa muistutti parakkia. Eri asia tuolla rannan tuntumassa. Siellä huomasin luksusvillojen keskellä olevan tontin myynnissä: hinta 695 000 dollaria. Että, jos suunnittelet asunnon ostoa täältä, niin tulehan paikan päälle vähän tutustumaan oloihin. Täältähän saattaa saada katon päänsä päälle jopa alle 30 000 euron, mutta millaiselta alueelta? Se onkin toinen juttu se…

Koska Donald Trumpin kartano Mar a Lago sijaitsee vain 7 mailin päässä, pitää kai sekin käydä katsastaan. Trump Towerissa tuli käytyä jo silloin kun Tonttu veti vielä Diili-ohjelmaa. En viitsi tässä kertoa, mitä mieltä olen itse miehestä… noo, senverran että yhdyn veteraanipoliitikko ja psykiatri Claes Andersonin käsitykseen.

Tonttu oli isännöinyt Japanin pääministerin vierailua kartanollaan edellisviikonloppuna ja oli taas tulevana viikonloppuna tulossa tiluksilleen, mutta nyt viikolla ei mitään turvamieshässäkkää ollut tiedossa. Kartanoon kuuluu myös golfclubi, johon pääsee 200 000 dollarin vuosimaksulla jäseneksi ja voi sitten hyvällä tuurilla päästä vaihtamaan presidentin kanssa ajatuksia vaikka aamukahvipöydässä.

Rantatie Palm Beachiin on silmiinpistävän varakkaan näköistä seutua ja Mar a Lago näkyy kyllä tielle hämmästyttävän hyvin. Portti oli auki, joten olisin voinut kääntää Mustangin suoraan pihalle. Ei ollut kuitenkaan tarvetta, joten pyörähdimme West Palm Beachin keskustassa ja ajoimme DT:n kesämökin ohi toistamiseen. Televisiotietojen mukaan Trumpin perhe viettää viikonloput täällä, ellei heillä ole muuta virallista ohjelmaa. Kartanon takana on Palm Beachin lentokenttä, joten tänne pöräyttää Valkoisesta talosta reilussa parissa tunnissa.

Presidentin jokaista askelta seurataan etenkin Foxnews kanavalla 24/7, ja koko ajan ruoditaan hänen puheitaan asiantuntijavoimin. Sääliksi käy noita Valkoisen talon tiedottajia, jotka posket punoittaen koittavat selitellä Trumpin sanomisia.

Hotellille tullessa meitä oli vastassa tuttu Kempeleläisnelikko, joihin törmäsimme edellispäivänä rannalla. Olivat kohta viikon jo asuneet tässä “hotellissa”, ja viettäneet päivän Pompano Beachin golfkentällä. Huomenna aikoivat suunnata länteen Meksikonlahdelle ja meillä on taas suuntana pohjoinen.

 

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Uncategorized, USA Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.