Aamulenkki Puerto Banuksessa

Aamukuudelta herään Vasari Resortin suurehkossa huoneistossa, enkä saa enää unta. Puitteet on sen verran hienot, ettei ole edes järkevää tuhlata viimeistä lomapäivää nukkumalla, joten pomppaan ylös ja päätän lähteä aamulenkille ylelliseen Puerto Banuksen huvipursisatamaan. Ilmoitan petikaverilleni aikeistani, jolloin hän vain kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan.

Vasari Resort sijaitsee noin kilometrin päässä satamasta A7- tien pohjoispuolella ja ehdin rantaan ennen auringonnousua. On aina yhtä mukavaa seurata auringon kipuamista Välimerestä, joten istahdan  nytkin odottamaan tuota tapahtumaa.

Kolmatta kertaa nyt pyörin näissä maisemissa. Muistan kun kohta kymmenen vuotta sitten oltiin täällä ensimmäistä kertaa, niin tuntui olo vähän  kuokkavieraalta urheiluautoja väistellessä ja muskeliveneitä ihmetellessä. Kymmenessä vuodessa on nyt matkailtu sen verran paljon, jopa luksuskohteissakin, ettei tunnu enää missään. Valtaosa täälläkin katujen kuluttajista on kuitenkin meitä tavallisia tallaajia.

Onhan tuossa noita liikkeitä, mihin ei meikäläisen lomabudjetilla ole asiaa, muttei niin ole hinkuakaan omistaa mitään Vuittonin käsiveskaa.

Ja tuollainen Ferrari on kaikkea muuta kuin käytännöllinen.

Kävelen rantakadun toiseen päähän, missä on aallonmurtaja ja “bensa-asema” veneille.

Eka kertaa, kun näillä hoodeilla pyörittiin, koristi joka toisen botskin perää “For sale”-kyltti, ja vielä viimekerrallakin pari vuotta sitten niitä oli muutamia, mutta eipä ole enää. Ajat on nyt paremmat ja raha liikkuu taas. Asuntojen hinnatkin on lähteneet nousuun rannikolla.

Rantaviivaa pitkin jatkan länteen läpi hienojen terassialueiden, joilta siivotaan edellisyön jälkiä pois.

Istahdan juomatauolle Park Plaza Suites-hotellin edustalle ja mietiskelen että siinäpä hieno hotelli mitä parhaalla paikalla. Mutta mahtaa olla kallis…

Äkkiäkös tuo selviää. Googletan ja hämmästyksekseni tuosta rakennuksesta irtoaa 150 neliön sviitti jopa alle satasella per yö ajankohdasta riippuen. Ei huono.

Olen aina hämmästellyt, että mikä on tuo valtava marmorirakennus tuossa rannassa, niin kai se on tuiki tavallinen kerrostalo, mistä voi kämpän hankkia, mikäli on tarpeeksi pätäkkää. Jonkinlainen ylellinen apartementos.

Kurkin Ocean Clubin aidan yli, missä on kovat siivoustalkoot menossa. Lattiaa pestään oikein painepesurilla. Syytäkin on: iltapäivästä lähtien rikkaiden sukujen vesat kokoontuvat tänne bilettämään ostellen 300 euron arvoisia shamppanjapulloja, kaadellakseen niitä toistensa päälle. Mahtaa olla lattia aika tahmea jo loppuillasta.

Palaan rantakatua takaisin sataman itäpäähän, missä kävelen vielä rantaa pitkin pikku joen ylittävälle kävelysillalle. Aurinko porottaa jo siihen malliin, että paita alkaa liimautua ihoon kiinni. Lokakuussa tullaan taas muutamaksi yöksi Marbellan vanhan kaupungin kupeeseen, niin päätän kävellä sitten tuon Golden Mailin rantabulevardin tästä sillalta Marbellan keskustaan.

Nyt on sitten loivaa ylämäkinousua kilometrin verran Vasari Resortille. Hienot meillä on puitteet sielläkin: lähes sataneliöinen marmoripintainen huoneisto. Tosin äänieristyksessä olisi toivomisen varaa. Edellispäivänä saapui parikymmenhenkinen brittiläinen polttarinaisporukka, josta lähti kyllä kiitettävästi ääntä myöhään yöhön.


Huvittuneina seurattiin pinkkibodyporukan saapumista hotelliin ja allasalueelle. Puoli tuntia oli vielä aika rauhallista, mutta kun ensimmäiset sangriakannut oli kumottu, alkoi valtava älämölö, mitä kesti ja kesti. Ensin altaalta katosivat lapsiperheet ja pikkuhiljaa kaikki muutkin. Illalla altaalla oli enää morsian kaasoineen, anoppeineen, äitineen ja sisarineen. Ulvominen ja uikutus oli sitä luokkaa, että kerran piti käydä tarkistamassa, ettei siellä mikään hätä ole.

Mutta se oli eilen se… nyt aamupalalle!

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä
Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.