Hieno matkailuvuosi 2017

Jos olisin osannut aavistaa syksyllä 2016, kenet Ameriikan kansa suuressa viisaudessaan seuraavaksi presidentikseen valitsee, olisi vuoden 2017 ensimmäiseksi matkakohteeksi valikoitunut varmastikin jokin muu maa / paikka.

Suorat lennot Helsingistä Miamiin oli kuitenkin saatu sikamaisen halvalla, joten  visiitille uudelle mantereelle lähdettiin helmikuussa. Finnairin lentäjät olivat koulutuksessa uutta konetyyppiä varten, joten tilalle oli bookattu Iberian kone lentäjineen, matkustamohenkilökunnan ollen kuitenkin kotimaista.

Puuduttavan yli 11 tunnin lennon ( minkä aikana katsoin 3 elokuvaa läppäriltä ) jälkeen suorittauduttiin immigrationista aika vaivattomasti reilussa tunnissa. Ensimmäiset maahantulokiellot oli juuri asetettu ja mietittiin vaikuttaako se meihin, vaikka suomipoika ei tuolla listalla ole. Suomen passi on kovaa valuuttaa maailmalla ja mitään ongelmaa ei maahanpääsyn suhteen ollut.

Oli jo myöhäinen ilta ja väsy, niin ei alettu kikkaileen airtrain/bussiyhdistelmällä, vaan otettiin suosiolla taksi alle. Puolen tunnin matka Midbeachille tippeineen maksoi 50 Usd. Matkaväsymyksestä huolimatta hain lähikaupasta Heinekenit, mitkä sihautettiin auki uima-altaan kupeessa pariviikkoisen Floridanmatkan alkamisen kunniaksi.

Seuraavana päivänä todettiin Miami beachin julkinen liikenne varsin toimivaksi, etenkin kun erään vanhan herran neuvosta otimme kopin ja hyppäsimme ilmaiseen trolleybussiin, millä saattoi kulkea Miami beachilla pohjois-eteläsuunnassa.

Miamin downtowniin piti kylläkin matkustaa maksullisella bussilla, mutta kohtuuhintaan sekin onnistui, tosin ruuhkien takia aika hitaasti.

Muutama päivä meni rantaelämän vietossa ja yksi sightseeing-ajelu tehtiin downtownissa ja lähiympäristössä. Viidentenä paivänä haimme lentokentän Alamon vuokraamosta unelmien vankkurin alle, eli Ford Mustang 3,5 Convertiblen, joka oli tietysti lähes uusi ja avomallia.

Eka ajelu tehtiin miellyttävälle Hollywood beachille, parinkymmenen mailin päähän hotellistamme.

Tullessa tietenkin kurvailimme luu ulkona pitkin Rodeo driveä illan jo hämärtyessä.

Viikon vierähdettyä tungimme kapsäkit Mustangin peräkonttiin ja käänsimme nokan kohti pohjoista. Lake Worthissa on huomattava suomalaisyhdyskunta, niin pysähdyimme sinne pariksi päiväksi ihmettelemään, mikä siinä paikassa härmäläistä oikein kiehtoo. No, tietysti ainainen auringonpaiste nyt ainakin.

Donald Trumpin kesämökki sijaitsee meren rannalla seitsemän mailin päässä tästä suomalaiskylästä, niin olihan se paikka pakko käydä bongaamassa, varsinkin kun se on ihan rantatien varressa ja näkyy tielle hyvin.

Yx aamu jatkettiin sitten taas kohti pohjoista ja pakko kyllä myöntää, että on varakkaan näköistä ja hyvin hoidettua tämä Floridan rannikko.

Puolilta päivin tultiin sitten Kennedy Space centeriin, mikä allekirjoittaneelle oli etukäteen ajateltuna reissun kohokohta. Ja eihän ne odotukset pettäneet. Jenkit nääs taitaa tuon viihdepuolen…

Paljon tuli nähtyä sellaista, millaisesta pikkupoikana tuskin osasi edes unelmoida.

Illaksi ajettiin Orlandon lähelle Kissimmeehen. Kaupunki on täynnä hotelleja läheisten Disney World huvipuistojen takia ja täältä saa hyvätasoista majoitusta näin keskellä viikkoa kohtuuhintaan. Meillä tuo viihdepuoli jäi yhteen Capone-gangsterishowhun ajanpuutteen vuoksi. Ja ollaanhan sitä jo Mikkihiiri-iästäkin aika kaukana.

Länsirannikon St.Petersburgiin saavuttiin sateisessa säässä, joka tosin vaihtui auringonpaisteeksi aika pian. Olin varannut Budged Inn-hotellin ja vähän aikaa siinä vaihdettiin hotellin pihalla ajatuksia majoituksen vaihtamisesta, kun huomattiin millaista porukkaa muut hotellin asiakkaat ovat. Hotellin ympäristö oli myös aika ” boheemia”.

Päätimme kuitenkin jäädä ja ei meillä sitten loppujen lopuksi mitään ongelmia ollut, mutta eipä juuri harrastettu sosiaalista kanssakäymistä muiden asukkaiden kanssa.

Länsirannikko on kuuluisa paratiisimaisista rannoistaan ja tulipahan itse todettua rantahiekan puuterimaisuus. Ihmettelimme, miten tuo hieno hiekka ei edes kuumene, vaikka aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Rannikkoa alaspäin ajettiin Naplesiin, eli Ameriikan Napoliin, mikä on profiloitunut rikkaan väen lomakohteeksi ja hinnatkin ovat sitten sen mukaiset. Saatiin kuitenkin hintaansa nähden ihan ok hotelli, mikä oli kuitenkin aika kaukana kaikesta.

Perunajauhoahan se rantahiekka täälläkin on.

Naples oli viimeinen yöpymispaikka tällä reissulla ja Miamiin ajettiin Evergladesin suoalueen halki, missä alligaattorien lisäksi sai varoa myös tielle eksyneitä panttereita. Me ei tosin satuttu näkemään ainuttakaan.

Autonpalautuksesta väsäsin etukameralla kuvatun videon, jos jotakuta kiinostaa:

Pidemmät versiot tuosta Ameriikan valloituksesta löydät täältä:

North Beach, Miami

Cruisailua Hollywood Beachilla

Lake Worth

Kennedy Space Center

Avokilla Meksikonlahdelle

Toukokuun alussa lennettiin Malagaan ja verestettiin meressäuintitaitoja Torremolinoksen rantamatalikossa pari päivää. Tämän jälkeen matkustin takaisin Aeropuerto Pablo Ruiz Picassolle ja hommasin kiesin alle Niza carsin autovuokraamosta. Nyt ei saatu amerikanherkkua alle mutta muuten ihan kelpo, automaattivaihteinen dieselbemari, eikä mittarissa vielä montaa tuhatta kilometriä komeillut.

Rantatietä ajelimme Marbellan läpi ja Puerto Banuksen tienoilla käännyimme sisämaahan ja tie alkoikin heti kohota korkeuksiin.

Ronda on ikivanha, mukava pikkukaupunki, mikä on kuuluisa ennenkaikkea kaupunkia halkovasta Tajo-rotkostaan. On siellä myös Espanjan vanhin härkätaisteluareena. Kaupunki on hyvin suosittu retkikohde ja monet vierailijat käyvätkin rannikolta päiväseltään. Meillä oli varattuna yhden yön majoitus, joten ei tarvinnut säntäillä nähtävyydeltä toiselle, vaan saattoi tutustua paikkoihin kaikessa rauhassa.

Illanhämärissä kaupungin kävelykatu täyttyi paikallisista ja iloinen puheensorina kantautui terassien pöydistä. Tämä kansa se osaa sitten nauttia ulkoilmaelämästä. Tuli sellainen tunne, että tänne vielä palataan uudemman kerran.

Aamulla jatkettiin matkaa pohjoiseen ja tie oli pikkukylien kohdalla niin kapeaa, että pakkia oli otettava, jos vastaan tuli vaikkapa turistibussi.

Setenil de las Bodegasin kylä on kummallisin paikka, minkä olen nähnyt. Vuorten onkaloihin on rakennettu taloja jo ammoisina aikoina ja nykyään niissä on asuntojen lisäksi kauppoja, kahviloita ja jopa hotelleja. Näytti ihan siltä kuin vuoret olisivat paisuneet rakennusten päälle, kuin äitini vaivaama ruisleipätaikina aikoinaan. Kovin moni ei tuosta ihmeellisestä kylästä tiedä ja turisteja onkin vain nimeksi.

Moottoritietä edettiin Sevillan kehätielle ja vasta siinä ajellessa huomasi, kuinka suuresta kaupungista on kyse. Muutama vuosi sitten oltiin muutama päivä kaupungissa, mutta ei sen koko jalkapatikassa auennut.

Manner-Portugali on ollut minulle mustaa aukkoa tähän asti ja nyt tuota aukkoa oltiin menossa täyttämään. Albufeira on toki tuttu paikka seuralaiselleni ja tulisikin toimimaan tukikohtanamme seuraavien päivien ajan. Mitään isompaa ohjelmaa emme Albufeiran päiville kasanneet, vaan etupäässä nautimme rantaelämästä, hyvästä ruoasta ja paikallisista viineistä.

Oltiin kuitenkin niin lähellä Euroopan lounaisinta kolkkaa, että pitihän paikka käydä katsastaan.

Eksyin kuitenkin matkalla ja löysin hienon rannan Lagosin kaupungin kupeesta.

Palattiin Espanjaan ja kaupunkiin jota sanotaan jopa Euroopan vanhimmaksi, eli Cadiziin. Täältä Kolumbus purjehti Amerikanvalloitusretkilleen ja vaikutteita Cadizin arkkitehtuurista voi löytää vaikkapa Kuuban Havannasta.

Pari yötä tuossa hienossa kaupungissa ja palattiinkin lähelle lähtöpistettä Marbellan Puerto Banukseen. Kaikkihan tietää, että tuo huvipursisatama on Euroopan jetsetin temmellyskenttää, mutta pitäähän sitä joskus suoda luksusta itsellekkin.

Olin varannut 100:n neliön huoneiston ylellisestä Vasari Resort hotellista kahdeksi viimeiseksi yöksi. Huoneisto oli marmoripintainen ja kaikki tarvittava löytyi poreallasta myöten. Allasalue oli myös vehreä ja viihtyisä. Olisi huoneistossa tietysti pitempäänkin viihtynyt, mutta tälläkin vedolla varmistin tulevien matkaideoiden läpimenon seuralaiseni tiukassa seulassa.

No Marbellahan miellytti siinä määrin, että syksyllä palattiin maisemiin. Viiden päivän visiitti Marbellan keskustaan rantakadun varrelle huoneistohotelliin. Vein loppuun sen mikä keväällä jäi tekemättä, eli kävelin aamulenkilläni Golden milen päästä päähän. Hienoja huviloita täytyy sanoa…

Pari viikkoa vietettiin Fuengirolassa joka on monelta reissulta niin tuttu paikka, etten viitsinyt siitä enää omaa postausta kirjoittaa. Niitä on jo aiemmilta vuosilta muutamia. Oli Fugefestien aika, joten kaupungissa oli maanmiehiä ihan kiitettävästi.

Syntymäpäivääni vetäydyimme viettämään Vain elämää-ohjelmasta tuttuun Mondan linnaan. Siitä kirjoitan vielä oman juttunsa, kunhan inspiraatio on kohdallaan.

Matkarikasta vuotta 2018 kaikille!

 

Ohessa vielä linkit pidempiin postauksiin em. paikoista:

Rondassa

Hämmästyttävä Setenil de las Bodegas

Euroopan lounaisin kolkka: Cabo Sao Vicente

Cadiz, Euroopan vanhin kaupunki?

Aamulenkki Puerto Banuksessa

Golden Mile, Marbella

 

 

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Espanja, Portugali, USA Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.