Mondan linnassa ( Vain elämää )

Kaksi-ja puoliviikkoa rannikolla vietettyämme päätimme lähteä viettämään allekirjoittaneen merkkipäivää johonkin pieneen valkoiseen andalucialaiskylään. Mijas on liian turistinen ja lähellä, Alhaurin el Grandessa on käyty… Coin on riittävän lähellä ja kuvien perusteella muutenkin passeli. Eli Bookingin hotellihakuun Coin…

Kaksi oikein mielenkiintoisen näköistä majapaikkaa, mutta ei kumpikaan Coiniin. Toinen Alhaurin el Grandessa ja toinen kylässä nimeltä Monda. Huikkasin neitokaiselle parvekkeelle, että minkäniminen paikka oli se missä sitä Vain elämää-ohjelmaa kuvattiin viime talvena? “En minä muista, oliko se joku Manta tai Monta”.

No äkkiähän tuo Googlella selvisi, että juuri tuohon linnaan, mikä tässä kyseisessä musiikkiohjelmassa esittäytyy, olisi saatavissa huone alle satasella merkkipäiväksi.

Ekaksi selviteltiin logistiikkapuolta ja parhaaksi tai ainakin kätevimmäksi vaihtoehdoksi Mondan kylään pääsemiseksi valikoitui Fiat 500 suomalaisesta Riderent- vuokraamosta hankittuna. Eli, kun kyyti saatiin varmistettua, varasin myös huoneen yöksi.

Fiatin vuokraus onnistui ilman kaikenlaista vakuutusten myyntihässäkkää ja ilman luottokorttitietojen luovutusta ja kotimaisella kielellä. Ainoastaan ajokortista kuva kännykällä ja kolmekymppiä tiskiin. Lupasin myös lirauttaa polttoainetta kuluttamani tilalle. Ihan mielenkiinnosta muutenkin tuollaisen “viiun” vuokrasin koekäyttöön. Ensi kevään Toscanan kierrokselle tuo automalli olisi ehdoton.

Fiat 600:sta auto poikkeaa eniten siinä, että moottori on edessä ja laukut saa tunkea peräkonttiin. Mittailin konttia silmämääräisesti että kyllä sinne yksi matkalaukku ja lentolaukku mahtuisi, että sen puolesta ehkä pärjättäisiin pari viikkoa Toscanan mutkaisilla kukkulateillä. Ja onhan tuo aika kätevä pistää parkkiin.

Kruisailtiin ensin Fugen rantakatu päästä päähän ja otettiin sitten suunta kohti sisämaata. Tie oli hyväkuntoista ja sitä oli nautinto ajaa hienoissa maisemissa. Ennen Coinin kylää piti poiketa vasemmalle ja olin epähuomiossani ajaa risteyksen ohi. Aika pian alkoi Mondan valkea kylä näkyä ja sen yläpuolella kohoava Mondan linna. Monesti ollaan aateltu, että olisi mukava joskus olla jossain linnahotellissa yötä, ja nytpä tuo unelma realisoituisi.

Pysähdyttiin ensin Cafe bar Lunaan päiväpalalle ja pikku kävelykierros tehtiin siestan hiljentämässä kylässä. Kapeat ja mäkiset kujat risteilivät valkoisten talojen lomitse, jossain haukkui koira. Oikein idyllinen, uinuva andalucialaiskylä!

Kuten jo todettiin, Castillo de Monda sijaitsee kukkulalla, kylän yläpuolella ja sinne johtaa betoninen, jyrkkä ja mutkainen tie. Parempi puoliskoni hirvitteli neulansilmämutkissa ja taisi pitää välillä silmät kiinni, kun taitelin pikkufiiattimme kukkulan huipulle. Ei tuo nyt mun mielestä paha ollut, mutten välttämättä välittäisi olla bussikuski, joka tuo turistilaumoja hotellille, varsinkaan jos vastaan tulee toinen jossakin mutkassa.

Respan senjorita kysyi passimme nähtyään, että tulimmeko sen tv-sarjan takia, tarkoittaen ilmeisesti linnassa kuvattua Vain elämää-ohjelmaa. “Ei nyt varsinaisesti, vaikka asialla tietysti hiukan vaikutusta on”, vastasin.

Nainen käski nousta meidän hissillä viidenteen kerrokseen ja odottaa häntä siellä. Vähän ihmeteltiin moista, miksei vaan antanut avainta ja sanonut huoneen numeroa? Pianhan se tietysti nähdään…

Senjorita tuli ja vei meidät pihan poikki linnan torniin, minne olisikin ollut aika vaikea omatoimisesti osata.

Huone on kohtalaisen pieni, mutta porealtaalla ja hyvillä näköaloilla varustettu. Lisäksi uima-allas, baari ja hotellin gourmet-ravintola ovat käden ulottuvilla.

Päivän kuumin aika oli käsillä, joten uimasille siis.

Altaalta on hyvät näkymät kylään ja ympäristöön ja muistanpa sen hullunkurisesti pukeutuneen räppärin, Nikke Ankaran tässä altaan reunalla laahustaneen edestakaisin ja harjoitelleen jotain biisiä illan lähetykseen.

Kipaisen baarista oluet ja huomaan sen olevan sama tila, missä “Vain elämää-tähdet” nauttivat aina aamiaisen.

Aika pitkään saadaan nauttia poolpartyista ihan kahdestaan, ennenkuin sinne saapuu nuorempi pariskunta lapsen kanssa. En saa heidän puheestaan oikeastaan selvää, mitä kansallisuutta he edustavat.

Porealtaan ja suihkun kautta hotellin ravintolaan, missä kihlattuni on luvannut tarjota allekirjoittaneelle syntymäpäiväillallisen. Ekaa kertaa istutaan tällaisessa gourmetpaikassa. Mielikuvat tämän tasoisista paikoista on, että joku minimaalisen kokoinen kökkö on lautasella parin kastikeviirun kera, tarjoten lähinnä silmänruokaa tuntuvan veloituksen kera.

Ilta on hämärtymässä ja valot syttyvät lähikukkuloille.

Alkupaloiksi valitsemme lohta punajuuripedillä, eikä ennakkoasenteeni ainakaan tällä annoksella muutu.

Pääruoaksi on jotain filettä ja lisukkeeksi paikkakunnan leipää. Kyllähän noilla senverran vatsa täyttyy, ettei tarvitse lähteä lähintä mäkkäriä hakemaan. Viini on laatutavaraa ja jälkiruokakonjakki niin hyvää, etten muista koskaan niin hyvää ennen saaneeni.

Ainoastaan parissa muussa pöydässä on illastajia ja myös uima-altaalla ollut perhe saapuu viereiseen pöytään. Ei taida hotellin täyttöaste lähennellä sataa tänä iltana. Meille tällainen rauhallinen meno sopii kuitenkin oikein hyvin.

Aamulla törmään hississä uima-altaalla ja hotellin ravintolassa olleen perheen äitiin. Nainen kertoo ranskalaisittain murtaen heidän viettävän hotellissa viikon ja nauttivansa kovasti.

Kirjaudumme ulos ja ajamme kallioluolistaan kuulun Ojenin kylän kautta Marbellaan ja tuttua rantatietä takaisin Fugeen. Lirautan Fiiattiin muutaman litran menovettä ja auton palautus onnistuu yhtä helposti kuin vuokraaminenkin.

Taas yksi unohtumaton syntymäpäivä takana!

 

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.