Autonvuokraushäslinki Teneriffalla

Ja ajelua Teiden kansallispuistossa.

Cicar on autovuokraamo Teneriffalla, mistä olen eniten lukenut  kehuja. Puulaakilla on toimistot sekä lentokentällä, että etelärannalla Los Cristianoksen satamassa. Olin jo tarkistanut, että himoitsemamme pikkufiiatti olisi saatavilla kolmenkympin vuorokausivuokralla, sisältäen kaikki tarvittavat vakuutukset nollaomavastuulla, mutta itse vuokraus oli vielä tekemättä.

Tarkkailin saaren säätietoja muutaman päivän ja kun Foreca näytti perjantaille sadepäivää lähes sadan prosentin varmuudella, niin ryhdyin keskiviikkoiltana autonvuokrauspuuhiin.

Eli Cicarin sivut auki, ja päivämäärät perjantaista maanantaihin. Niinhän siinä kävi, että tuon kovasti kehutun firman valikoimista ei enää löytynyt minkäänlaista kiesiä alle näin lyhyellä varoitusajalla. Olihan tässä majoituksemme lähellä muutama vuokraamo, mutta ihan outoja ja lisäksi kalliimpia. Sitä vakuutusten kanssa vääntämistä ei nyt jaksaisi.

Piti kääntyä vanhan tutun Autoeuropen puoleen. Sehän ei varsinaisesti ole autovuokraamo, vaan välittäjä, joka toimii vuokraamojen ja vuokraajien välissä. Eräänlainen autoalan Airbnb siis.

No, sieltäpä valikoitui Noexcess-niminen vuokraaja, jonka logo muistutti jonkin verran Interrentin logoa. Aviksen ja Herzin hinnat olivat pilvissä, Goldcar ja Firefly olivat automaattisesti poissuljettuja vanhojen huonojen kokemusten pohjalta ja tällä Noexcessillä oli nyt halvin hinta mihin kuului vakuutukset nollaomavastuulla, sisältäen myös katon, renkaat ja tuulilasin, jotka yleensä eivät täyskaskoonkaan sisälly. Auton voi myös noutaa ja palauttaa tankki täytenä, niin ei mene mitään tankkausmaksuja. Lisäksi firma oli saanut 5/5 pistettä, niin kai tuolta auton uskaltaa ottaa, vaikkei firma ennestään tuttu olekaan.

Eli, painoin enteriä ja Autoeuropen voucher ilmestyi sähköpostiini.

Perjantaiaamu olikin pilvinen ja vettä ripotteli, kun hyppäsin tuttuuun 343-bussiin ja matkustelin puolen tunnin verran Teneriffan Sur-lentokentälle. Olin pistänyt autonhakuajaksi 11.00 ja nyt jo torhistelin täällä puoli kymmenen aikaan. Autoeuropen voucherista tarkistin, että avainten noutopaikka oli todellakin Interrentin tiskiltä. Ilmankos oli niin samanlaiset logot Interrentillä Noexcessin kanssa. Kopissa ei näkynyt ketään, joten päätin virkistää itseäni Cafe con Lecchellä läheisessä kahvilassa.

Kello 10.10 menin uudelleen autovuokraamoiden tiskille ja nythän siellä oli Interrentille oikein jono. Jonossa oli toistakymmentä ennen minua ja se lyheni äärimmäisen hitaasti. Rupesin jo kellottamaan aikaa, paljonko yhdessä vuokraustapahtumassa menee, niin 17 minuuttia. Laskeskelin, että tällä vauhdilla menee kaksi tuntia, ennenkuin mahdollisesti olen autonratissa.

Minkähän takia kaikki tiedot pitää aina kysellä uudelleen tuossa tiskillä, vaikka ne on jo autoa varatessa netin kautta annettu. Jos minä perustaisin autovuokraamon, järkkäisin hommat siihen malliin, että asiakas saisi avaimet minuutissa. Vaikka hinta olisi vähän kilpailijoita kovempi, uskoisin että asiakkaita riittäisi, kun kaikki turha vääntäminen olisi pois.

Viereisellä Goldcarin tiskillä pari jamppaa oli autoa hakemassa ja seurasin, miten kavereilla alkoi ensin korvat punoittaa ja pikku hiljaa puna levisi kasvoihin. Tiesin kyllä kokemuksesta, mitä siellä oli menossa. Kavereille alkoi pikku hiljaa valjeta, ettei autoa saakkaan alle kympin päivähintaan, vaan kaikkine kuluineen se tulisi maksamaan jopa 40-50 euroa vuorokausi. Goldcarilla kun ainakin Malagassa tuli jo muutaman kympin lisämaksu siitä, että auton saa kentältä, eikä tarvi mennä bussilla mihinkään hevonkuuseen. Lieneekö täällä sama homma. Ja jos ovat ottaneet vielä tankki tyhjänä palautuksen, mikä on autoa varatessa halvin vaihtoehto, niin tankillisesta saakin tässä tiskillä maksaa hyvinkin toistasataa euroa. Myös vakuutusten omavastuun poistot yms. maksaa maltaita. Lisäksi ainakin Firefly veloittaa jotain ihme toimistomaksuja ja avaintenluovutuskuluja mielivaltaisesti. Siksi olenkin pistänyt nämä pari firmaa omalta kohdaltani boikottiin.

Niinpä niin… Goldcarin lasin takaa nainen kuulu pojille kertovan, että joutuu veloittamaan jommankumman luottokortilta 2100 euroa vakuusmaksua, elleivät osta heiltä omavastuun poistovakuutusta (joka on tietysti kallis). Jonkinlainen sopimus syntyy ja nuorukaiset lähtevät paperit kourassaan, järkyttynyt ilme kasvoillaan noutamaan pirssin alleen.

Eipä näytä juuri paremmin menevän Interrentin tiskilläkään. Yksi toisensa jälkeen kiivaan väittelyn päätteeksi autonvuokraajat lähtevät kiukusta pihisten kohti auton noutoaluetta. Toisaalta aika hauskaa seurata, miten tyytyväisen oloiset, naureskelevat lomalaiset muuttuvat autonvuokraustiskillä raivon partaalle muutamassa minuutissa. Siltikin, vaikka olen kohta itsekin kokemassa saman kohtalon.

Edelläni on enää saksalaisnainen neljän lapsen kanssa, nuori mies rullalaudan kanssa ja kolme ranskalaismiestä Ryanairin voucherin kanssa. Pikku hiljaa ranskalaismiehillekkin valkenee, että vaikka lennot Beauvaisista Teneriffalle on saatukin Ryanairilta parillakympillä, niin samaan hintaan ei auto viikoksi irtoa. Hymy kavereiden kasvoilta katoaa ja yhden luottokorttia höylätään.

Nuori mies rullalautoineen astuu leijonan kitaan ja sama toistuu. Pikku hiljaa puheen volyymi kovenee ja ranskalaiseksi se tämäkin nuori mies paljastuu. Kaveri tunkee jo päätään lasissa olevasta pikku aukosta sisään ja kädet heiluvat kuin Moulin Rougen siivet Pariisin Pigallella. Saatapeetä tulee nyt ranskaksi oikein huolella, kun tämä autonvuokrauksen maantapa paljastuu nuorukaiselle kaikessa ihanuudessaan.

Yhtäkkiä miekkonen häviää takavasemmalle ja rullalauta jää seisomaan tiskiä vasten. Saksalaisnainen yrittää luukulle, mutta virkailija palauttaa hänet takaisin jonoon. Pian nuorukainen saapuu setelitukko kädessään, ja pattitilanne selviää. Kun virkailija näprää viimeisiä papereitaan, niin Frontside Ollie selittää saksan fräuleinille, ettei hänen debit/credit-korttinsa kelvannut vakuudeksi vakuutuksen omavastuuseen, vaan piti hakea automaatilta käteistä. Kysyin saksanrouvalta, onko hänen kortissaan debitominaisuus, joka voi hankaloittaa hänenkin vuokraustapahtumaansa. Rouva alkaa penkoa kassejaan, penkoo, penkoo ja penkoo eikä löydä etsimäänsä. Kauhistunein ilmein rouva kertoo lompakkonsa hävinneen. Aijai, mikä takaisku…

Ystävällisesti rouva viittoo minua menemään tiskille, mistä Ranskan lahja rullalautailumaailmalle on juuri häipynyt, kiukusta puhisten, kuinkas muuten. Vinkkaan vielä naiselle, että etsii Lost & Found tiskin ja siirryn luukulle.

No, kaikki tiedothan minun pitää taas antaa, jotka on tullut jo annettua varausvaiheessa. Virkailija ilmoittaa minulle, että joutuu varaamaan luottokortiltani 1400 euroa vakuusmaksua, ellen osta häneltä omavastuunpoistovakuutusta. Ilmoitan, että heillä on aika hauska firman nimi Noexcess netissä, eli suomeksi kutakuinkin ei omavastuuta. Näytän toistamiseen puhelimestani Autoeuropen voucheria, missä kerrotaan omavastuuni olevan auton vaurioitumistapauksessa tai jos auto varastetaan, pyöreät nolla euroa. Voucherista selviää, että kuitenkin pidättävät kortiltani 300 euroa vakuutta, jos en vaikkapa muista tankata autoa palauttaessani sen. No, nyt muija myöntää, että joo kolmesataa pitää saada, tai jos maksan 28 euroa, niin sit ei. Niin kauan muikkeli jankkaa tuosta 28 eurosta, että kyllästyn ja otan tuon, niin saapahan eukko palkkansa tästäkin vuokrauksesta.

Uskon nimittäin vahvasti, että itse autonvuokrauksesta ei näille tipusille palkkaa heru, vaan hillot tulee tilille vakuutusten myynnistä. Sen verran innokkaasti noita lisävakuutuksia kauppaavat. Yleensä, kun en ole suostunut ottamaan mitään, on kohtelu muuttunut enemmän ja vähemmän jäätäväksi ja mielettömiä uhkakuvia on maalailtu, mitä kaikkea kauheaa tulee tapahtumaan heti kun polkaisen kiesin liikkeelle.

Siirryn pihalle ja etsiskelen Interrentin kopin, mistä avaimet on määrä saada ja auton paikannus hoituu. Sama ruuhka täällä. Ryanairin kolmoset ovat tiskillä ja ovella tupakoiva nainen viittelöi minua ottamaan jonotusnumeron oven pielestä. Pienen iäisyyden jälkeen kolmikko saa avaimet ja jono nytkähtää eteenpäin. Edessäni oleva harmaapäinen herra Yhdistyneistä kuningaskunnista pääsee tiskille ja tiskin takana oleva pyylevä nainen palauttaa hänet ovelle ottamaan jonotusnumeroa. Kaveri meinaa hiiltyä, että miksei tuosta numerosta voinut aiemmin huomauttaa, hän on seissyt jonossa jo puoli tuntia. Palaa kuitenkin ovelle ja repäisee vihaisena automaatista numerolapun.

Vinkkaan miekkoselle, että vaihdetaan lappusia niin päästään elämässä eteenpäin. Hyvin kiitollisena mies siirtyy tiskille, jolloin pyylevä nainen ilmoittaa ettei hän voi ottaa vastaan, pitää mennä viereiselle tiskille, missä ei ole kuin yksi asiakas, jonka luottokorttia höylätään vähän väliä. Tiskillä lukee Fast track ja on tuo heppu jo 10 minuuttia seissyt siinä tiskillä ja tili on kohta kasvojen ilmeestä päätelle höylätty miinukselle.

Minä vuorostani menen pyylevän naisen luo papereineni. Mitään kyselemättä täti passittaa minut “fast trackille” englantilaismiehen seuraan. Tilanne on jo niin tragikoominen, ettei oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa. Englantilaisherrakin tuumaa, ettei ole ennen näin vaikeaa ja hidasta autonvuokraustapahtumaa ollut. Minäkin muistelen viime talvista autonhakureissua Miamissa, missä sai hypätä itse valitsemaansa autoon ja lähteä menemään.

Juuri kun brittiherra pääsee tiskille, pyyhältää joku espanjalaismies sisään ja pyylevä täti antaa avaimet samantien. Kysyn heti tädiltä, miksen minä saa avaimia samaan tapaan. Tädin maamiehellä oli kuulema jo paperit tehty etukäteen. Näytän omiani ja kysyn etteikö mun paperit sitten kelpaa. “No olisit heti sanonut, että laput on tehty”, nainen tokaisee ja alkaa kaivaa laatikosta avaimia.

Minä olen täällä asiakas ja ensimmäistä kertaa niin mistä minun pitäisi tietää, miten täällä toimitaan? “Minähän kysyin, onko paperit tehty”; täti virkkaa. Voi jumalauta… muija ei kysynyt multa yhtään mitään, passitti vaan fast trackille. En ala inttämään, tokaisen vaan että “ give me the keys, give me the keys”, ja kun avaimet saan, painelen pihalle ja tuhahdan jonottajille: “Very bad service”.

Kaksi tuntia siitä kun asetuin lähtöhallissa jonon jatkoksi, istun viimein Fiat 500:n puikoissa ja teen tarkastusta, pelaako kaikki, onko tankki täynnä yms. Nappaan vielä mittaristosta kuvan, tarkistan auton päältä ja sisältä ja kaasuttelen kohti Playa de las Americasta.

Etelää kohti kaahatessani tuli mieleen, että löytyiköhän se saksalaisnaisen lompakko. Nainen tuli vielä vastaan siinä lähtöhallissa, ennenkuin poistuin pihalle ja tuijotti aika pitkään ohikävellessään. Nyt tuli mieleen, että epäilikö minun vieneen hänen rahansa, kun hänen takanaan jonossa seisoin. No tietysti tuossa tilanteessa sitä käy kaikki vaihtoehdot läpi, mitä on voinut sattua. Toivottavasti lompakko kuitenkin löytyi. Elämä neljän pienen lapsen kanssa lentoasemalla muuttuu harvinaisen ankeaksi, jos ei ole sentin killinkiäkään rahaa. Olisi pitänyt pysähtyä kysymään kuulumisia ja tarjota vaikka pientä starttilainaa, että pääsevät edes bussilla majapaikkaan. Olen vakuuttunut, että nainen olisi kyllä lainan takaisin maksanut, kun pääsee tilanteen herraksi. No, eipä tuossa tohinassa tullut mieleen.

Noukin oman ystävättäreni majapaikastamme, ja matka jatkui kohti Teiden kansallispuistoa sateen rummuttaessa tuulilasiin. Mitä ylemmäksi tie vei, sitä sakeammaksi ilma muuttui, lisäksi vielä sumu. Tai pilvessä sitä kai oltiin. Kerroin toiveikkaana seuralaiselleni, että jos hyvä tuuri käy, niin kohta ollaan pilvien yläpuolella ja paistaa aurinko.

Ei käynyt. Kalderan reunamilla vesisade muuttui rännäksi ja auton mittari näytti yhtä astetta. Näkyvyyttä oli alle 50 metriä ja vieruskaveri kertoi jännittävänsä joka solullaan, kun ei edes jyrkänteiden reunoilla nää, kuinka pitkä pudotus siitä olisi. Ehkäpä on parempi ettei näekkään. Rauhoittelin, että meillä on kuitenkin kymmenien vuosien kokemus räntäsateessa ajamisesta, vaikkakaan ei ehkä kesärenkailla. Mietippä niitä, joille tämä on aivan uusi tilanne.

Kalderan pohjalle päästyämme näkyvyys hiukan parani ja tiekin kulki tasaisella, joten no panic. Nyt aavemaisen sumun keskellä saattoi hyvin ymmärtää, miksi tätä aluetta on käytetty monissa elokuvissa kulissina, kuten Star Wars tai Apinoiden planeetta. Mustia jähmettyneitä laavapatsaita ilmestyi sumun keskeltä molemmin puolin tietä ja näkymä olisi voinut olla jostain ulkoavaruudesta.

Paholaisen sormen kohdalla on autoille useampi parkkialue, joten pysähdyimme kuvaamaan ja samalla tankkaamaan päiväpalaa viereiseen kahvilaan.

Sääkin selkeni asteen verran joten jatkoimme matkaa huipulle vievän hissin juurelle. Alkoi näyttää siltä, ettei ilma tästä juurikaan paranisi, niin kiepautin Fiatin tulosuuntaan ja lähdimme palailemaan rannikolle päin. En kääntynyt serpentiinitielle, mistä tänne saavuimme vaan jatkoin Los Gigantesia kohti ja tie tänne suuntaan olikin paljon ajettavammassa kunnossa. Aika pikaista vauhtia tultii puolitoista kilometriä alaspäin ja korvissa paukkui.

Pilvirajan alapuolella oli taas näkyväisyyttäkin, mutta sade rummutti edelleen tuulilasiin. Sadepäivä Teneriffalla. Huomiselle on sensijaan ennustettu auringonpaistetta.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Espanja Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Autonvuokraushäslinki Teneriffalla

  1. Hopsku sanoo:

    Terve, muistaakseni autoeuropen nolla omavastuut toimii siten, että vakuutus ei ole vuokrausyhtiöltä vaan autoeuropen oma vakuutus. Tällöin vuokrafirmalle täytyisi jättää täysi omavastuuosuus takuuna luottokortilta ja vahingon sattuessa veloittavat tarvittavan summan siitä jonka vuokralainen voi sitten jälkikäteen hakea takaisin autoeuropelta. Takaisinhakua varten haluavat muistaakseni kaikki kuitit ja mahdolliset poliisiraportit jos on pahemmin törttöilty.

    Toisin sanoen, vuokraus autoeuropen nolla omavastuulla,
    jätetään 1300€ vakuuksina vuokrayhtiölle,
    sivupeili hajoaa ja se on hinnoiteltu maksamaan 100€
    saat 1200€ takaisin vakuuksista ja haet menetetyt 100€ autoeuropen kautta takaisin. =)

    • Tapsa sanoo:

      Näimpä se yleensä on, onneksi sen toimivuutta ei ole tarvinnut testata. Tässä nimenomaisessa vuokrauksessa tuli nollaomavastuu vuokraavan yrityksen puolesta ja se kyllä selvästi voucherissa oli luettavissa, eli ei omavastuun hyvitys, kuten se yleensä on Autoeuropen kanssa aioidessa, vaan nimenomaan vakuutukset nollaomavastuulla. Kiitos kommentistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.