Autoilua Italiassa: Orvieto

Kun muistaa helmikuisen katastrofaalisen autonvuokraustapahtuman Teneriffalla, niin osaa kyllä arvostaa sujuvaa ja asiallista palvelua. Sellaista saatiin nyt Rome-Fiumicinon Hertz-vuokraamosta. Kaikkine käänteineen ja naarmujen papereihin merkkaamisineen auto saatiin alle puolessa tunnissa. Ainoa miinus, ettei haluamaamme Fiat 500:sta ollut tarjolla, vaan jouduttiin tyytymään Fiat Puntoon. Tuo “viissatanen” olisi kyllä ollut ehdoton Toscanan kukkulateillä ja viinitarhojen keskellä. Pari kertaa on tuo pikkuviiatti ollut alla ennemmin, niin ei niin kirpaissut, kun kaasuttelimme Puntolla liikenteen virrassa kohti kaikkien kaupunkien äitiä.

Esikaupunkialueella ohjasin Punton Roomaa kiertävälle kehätielle. Google Mapsin navigaattori oli nyt varsinaisesti testissä ekaa kertaa. Aiemmin olen ajellut vain karttaversion varassa, mutta nyt kun mobiilidata ei kukkaroa kevennä, niin voi huoletta antaa navin opastaa. Ja hyvin kyllä tuntui toimivan: ihmettelin, kun kehätie muuttui kartalla jossain vaiheessa punaiseksi, ja tuli vielä printti +20 min. Onkohan tietyötä edessä? Täsmälleen paikassa missä tienväri muuttui, seisoi neljä kaistaa Fiiatteja, Lancioita, Alfa Romeoita ja oli siinä muutama saksalainen merkkikin. Eli tämä navi osasi ennakoida ruuhkatkin… Millähän tekniikalla sekin onnistuu??

Flaminia, Tiburina ja Aurelia-nimiset tiet vilahtivat kylteissä. Nämähän ovat juuri niitä antiikinaikaisia teitä, joista on tullut sanonta: “Kaikki tiet vievät Roomaan”. Aureliaa olen muistaakseni joskus ajellutkin jossain Rivieran suunnalla. Via Appia lähtee jostain Barin tienoilta ja tulee Roomaan etelän suunnalta. Antiikin aikana Rooman sotajoukot monesti marssivat keisarinsa johdolla kaupunkiin voitokkailta sotaretkiltään juuri Via Appiaa pitkin. Ristiinnaulitsivat kulkiessaan sotavankejaan tienvarteen ja niitä saattoi olla kymmenien kilometrien pituisissa riveissä.

Apostoli Pietari myös pötki Via Appiaa pitkin pakoon kristittyjen vainoja ja tarinan mukaan jo ylösnoussut Jeesus tuli tiellä vastaan kysyen: “Quo vadis…minne menet?” Tuolla paikalla Via Appia Anticalla on Quo Vadis- niminen kirkko nykyään. Jeesus palautti Pietarin takaisin Roomaan ja huonostihan siinä Petterille kävi: Joutui kohtaamaan opettajansa kohtalon Cianicolo eli Janiculum-kukkulalla. Pietarin hauta on luonnollisesti Pietarinkirkon alla sijaitsevassa kryptassa.

Pyhää Pietaria muuten pidettiin vankina Capitoliumilla sijaitsevassa tyrmässä, jossa pääsee nykyään tavan turistitkin vierailemaan ja siellä myös kannattaa ehdottomasti käydä. Muistaakseni sinne ei edes ole pääsymaksua. Tyrmässä on viettänyt elämästään kuusi vuotta toinenkin kuuluisa vanki, eli gallialaispäällikkö Vercingetorix, jota on pidetty esikuvana sarjakuvahahmo Asterixille. Miespoloinen joutui tosiaan virumaan sellissä kuusi vuotta, ennenkuin Julius Caesar palasi sotaretkiltään ja hirtätti Vercingetorixin triumfinsa kunniaksi.

Madelllen mentiin seuraavat 20 km Rooman työmatkaliikenteessä. Kun viimein päästiin kääntymään A1:selle kohti Firenzeä, alkoi matka taas taittua, ja rajoitusten lupaama 110 oli lasissa. Kukkuloita ja kukkulakaupunkeja oli pitkin matkaa kahta puolta tietä. Välillä oli siltoja ja kyltit ilmoittivat, että ylitettiin Tevere-niminen joki, eli Tiberin latvat kiemurtelivat tällä suunnalla. Maineikas joki ei ollut suurensuuri enää täällä Lazion ja Umbrian rajaseuduilla.

Täälläkö joku onneton naisihminen pisti pari kääröä veneeseen ja pukkasi virran vietäväksi kolme tuhatta vuotta sitten, säästyäkseen aviottomien lasten synnyttämisen aiheuttamalta häpeältä. Vene törmäsi rantatöyrääseen parikymmentä kilometria ennen rannikkoa ja kaislikossa iltapalaa lymynneen naarassuden äidinvaistot heräsivät, eikä se raskinnutkaan syödä noita puolustuskyvyttömiä pikkupalleroita, vaan alkoi ruokkia nälkäisiä kaksosia maidollaan. Aikuisiksi vartuttuaan Romulus ja Remus-nimiset veljekset perustivat paikalle kaupungin.

Orvieto-nimiseen kuuluisaan viinikaupunkiin navigattori nyt johdatti pidemmän kaavan mukaan. Olin katsonut kotona vaivattomimman reitin kukkulakaupungissa sijaiítsevaan majapaikkaamme ja navi ei kyllä tätä reittiä nyt noudattanut, vaan vei meidät ylös kukkulalle vastakkaiselta puolelta ja läpi koko muinaisen keskustan. Hermona vilkuilin katujen laitoja, näkyykä ZTL- kylttejä. Zone Trafico Limitato tarkoittaakin sitten sitä, että autoilu alueella on muilta kielletty, kuin kaupungin asukkailta, ja muutaman satasen sakkolappu pamahtaa sitten kuukausien päästä omaan postilaatikkoon niille, jotka tätä kieltoa rikkoo. Tuollainen “postikortti” ei varmastikaan lämmittäisi mieltä yhtä paljon, kuin hyvän ystävän lähettämä valoa ja aurinkoa tihkuva tervehdys Italian perukoilta.

Olin kyllä jo aiemmin kysynyt asiasta sujuvalla italiankielellä vuokraemännältämme, joka vakuutti, ettei kaupungissa ole kameravalvontaa. Aaseille rakennetut kadut olivat niin kapeita, että melkein jo peilit raapivat talojen seiniä molemmin puolin, kun koitin navigaattorin ohjeita noudattaa. Risteyksissä piti vexlata minuuttitolkulla, että sai Punton kääntymään haluttuun suuntaan naarmuttamatta. Aaseilla tarkoitan sitä sorkkaeläintä, enkä ratin takana hikoilevaa turistia.

Viimein olimme sovitussa kohtaamispaikassa Piazza Clementiinillä ja laitoin vuokraemännällemme whatsappia, että olemme saapuneet. Kohta meitä lähestyi takavasemmalta harmaantunut italialaismummo, joka esitteli itsensä. Muistelin toistakymmenvuoden takaista talvea, jolloin vietin illan viikossa italian peruskurssi ykkösellä ja tulihan se sieltä, että : ”sono Tapio, piacere!”

Muikkeli hyppäsi takapenkille ja navigoi meidät kapeita kujia pitkin toiselle Piazzettalle, missä hänellä oli oikein talli mustalle orillemme varattuna. Jo matkan aikana kävi selväksi, että stasera siamo parla solo italiano, eli yhteinen kielemme on vain ja ainoastaan italia. Nou hätä… juuri tällaisia tilanteita vartenhan minä siellä italiankursseilla iltojani vietin, vaikka olisin voinut  senkin ajan käyttää vaikka mihin mukavaan.

Kun sain peruutettua Punton piskuiseen talliin ja nousin ähisten ratista ja aloin lappaa matkatavaroita peräkontista, rouva ilmoitti että: “ultimo piano!” Em. kurssin ansiosta tiesin, ettei tuolla lauseella ollut mitään tekemistä musiikin kanssa, vaan se oli vapaasti suomennettuna kutakuinkin: viimeinen kerros. Nythän ei kuitenkaan olla missään Burj Khalifassa, niin ei tässä antiikkisessa talossa voi neljää kerrosta enempää olla. Kuitenkin kapeissa portaissa muutama pakaasi otti vanhoihin polviin, muttei kunnon päälle, eipä tietenkään…

Rouva esitteli meille asunnon italiaksi ja me sujuvasti kuunneltiin… Majoitus oli maksettu jo ennakkoon, mutta italialaiseen tapaan kaupunki perii vielä “turistiveron”, mikä tulee vielä maksaa paikan päällä. 2,20 per lätty per päivä, eli pikaisesti laskettuna 8,80.

Muistelin, että mikä sen exappiukon velivainaan nimi olikaan? Ottohan se taisi olla…”Otto,ottanta?” ;kysyin muijalta lompakkoa kaivellen. Si, vastasi hän ja laskimme kolikot hänen kouraansa. Sain sen verran selvää  hänen puheenpolpatuksestaan, että ilmeisesti hän halusi tietää, mihin aikaan olimme aikoneet ylihuomenna lähteä? Mörisin jotain että “mezzogiorno”, mikä kelpasi vastaukseksi ja rouva pudotti avainnipun käteeni. Huikkasi buonanottet ja katosi omaan asuntoonsa rappukäytävän toiselle puolelle.

En huomannut kysyä, onko vesijohtovesi juomakelpoista, vai tuleeko se esim. Tiberistä. Täällä on kyllä vehreää, kuin Suomessa juhannuksena, että vettä luulisi löytyvän muualtakin, kuin äidin silmistä. Jos nyt vettä pitää tällä reissulla välttämättä juoda, niin pullovettä sitten. Kraanaveteen voi kaiketi aamukahvit keittää. Jos tuo vesi aiheuttaisi maksavaurioita tai muita vähemmänmieluisia matkamuistoja, niin kai tuo muikkelismaikkelis olisi siitä meitä mitä kohteliaimmin informoinut. Tai mistä tiedän, vaikka informoikin. Ei siinä puhetulvassa montaa tutunkuuloista sanaa ollut, eikä Italian peruskurssi ykkösellä vielä käsitelty vesihuoltoon liittyvää termistöä.

Olimme jo ennen kukkulalle nousua varustautuneet italialaiseen tapaan pizzalla ja pullollisella hyvää umbrialaista punaviiniä, joiden parissa aloimme viettää toukokuista perjantai-iltaa armon vuonna 2018.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Italia Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.