Toscanan auringon alla: Montepulciano

Tuo nimi lupaa vähän liikaa, ainakin nyt alkumatkasta. Auringosta ei näkynyt vilahdustakaan, kun jätimme Orvieton taaksemme. Sumu vaihtui pikkuhiljaa sateeksi kun ajelimme huonokuntoisia teitä kohti Orcian laaksoa.

Täälläpäin on ilmeisesti joku Camino, eli pyhiinvaellusreitti, koskapa ikäihmisiä rinkkoineen ja kävelysauvoineen tuli vastaan tämän tästäkin. Meikäläisen nivelillä ei tuohon enää pystyisi, muttei ole niin kovasti halujakaan.

Valle d`Orciassa alkoi näkyä näitä Toscanan maisemista tuttuja viinitiloja, joihin johtavat kujat ovat  sypressein reunustetut. Näin keväällä maisema on totaalisen vihreä, eikä vielä osittain keltainen, kuten matkailumainoksissa yleensä. Hienoilta nuo sypressikujat silti näyttivät.

Montepulciano on myös korkealle kukkulalle aikoinaan rakennettu kuulu viinikaupunki. Nyt ei tarvinnut lähteä sompailemaan centro  storicoon, kun olin varannut majoituksen kaupunginmuurin ulkopuolelta La Corte Medicea-enotecan yläkerrasta. Alakerrassa onkin sitten viinibaari ja ristorante, ettei matkalaista nälkä eikä jano pääse vaivaamaan.

Huone näytti renesanssin aikana tehdyltä ja ikkunasta avautui näkymä alas laaksoon. Varmasti maailman pienin jääkaappi oli huoneeseen asennettu. Kaappiin mahtui ainoastaa yksi puolen litran vesipullo, eikä sitten muuta. No, eipä niitä punaviinejä jääkaapissa pidetäkään.

Päiväunien jälkeen käytiin alakerran enotecassa viinilasillisella, ja kiivettiin muurin sisään historialliseen keskustaan. Löydettiin kuin löydettiinkin kylän ainoa alkuillasta auki oleva pizzeria ja ruoka huuhdottiin alas Toscanalaisen punaviinin saattelemana.

Kyllähän niitä ruokapaikkoja joka kulmalla täällä riittää, mutta avautuvat vasta kahdeksan aikoihin. Vielä ei ole saatu sisäistä kelloa siirrettyä välimerelliseen rytmiin sopivaksi.

Palatessa poikettiin vielä enotecaan ja ostettiin tuhti eloonjäämispaketti paikallista juustoa, salamia ja luonnollisesti Montepulcianon viiniä, romanttisia illanviettoja varten.

Aamusta lähdin tapani mukaan hieman jaloittelemaan ja kiipesin takaisin historialliseen keskustaan. Nyt jo aurinkokin näyttäytyi ja tuli mukava lomafiilis. Kaupat ja viinibaarit availivat oviaan ja muutamia turisteja oli kävelemässä samaan suuntaan kanssani.

Kadut tosiaan ovat kovin mäkisiä tässä kylässä ja sivukadut lähinnä kapeita portaikkoja.

Aikani harhailtuani löysin itseni Piazza Grandelta ja istahdin kirkon seinustalle ihailemaan noita vanhoja rakennuksia. Tuli mieleen, etteikö tämä ole sama aukio, missä se polakkipoika heitteli lippua tehdäkseen vaikutuksen italialaistytön vanhempiin, elokuvassa: Toscanan auringon alla. Lipun heittely päättyi huonosti, mutta lopputulos oli odotettu. Ihan satavarma en asiasta ole, mutta muistikuva on, että juuri tämä aukio olisi kyseessä. Pitänee tarkistaa.

Ei oltu sovittu mitään iltapäivälle, niin tuli mieleen, että jospa tehtäisiin visiitti Cortonaan, missä tätä samaista filmiä on kuvattu enemmänkin. Etenkin, kun sinne näyttäisi olevan alle tunnin automatka.


Edit: Kyllähän se tämä Piazza Grande tuossa elokuvassa esiintyy.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Italia, Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.