Colle di Val d`Elsa

Nyt täytyy pikkasen vetää sanoja takaisin. Kun lähtee ajelemaan Montepulcianosta kohti Pienzaa, on tie ihan hyväkuntoista, tällä vuosituhannella päällystettyä. Pienzan jälkeen piti kaasujalkaa keventää radikaalisti. Maisemat täällä ovat ihan silmiähivelevän kauniita. Piti oikein pysähtyä kuvaamaan eräälle kukkulalle, mistä näköalat ympäristöön olivat kymmeniä kilometrejä. Huomattiin nyt olevamme keskellä matkailumainosta.

Vastahakoisesti istahdettiin takaisin autoon ja lähdettiin lipumaan kohti Sienaa. Aamupalatarpeissa oli pientä vajetta, joten käännyttiin kohti Montalcinoa, kun mainos tienvarressa kertoi Coop-marketin löytyvän tuolta suunnalta.

Markettia ei löytynyt, mutta turha lenkki palkittiin hienoilla maisemilla Orcian laaksoon.

Sienassa oli tarkoitus poiketa, mutta eiköhän vain alkanut satamaan juuri ennen kaupunkia. Ajettiin toki kaupungin läpi, mutta ei yhtään vapaata parkkipaikkaa osunut silmään. Parkkitaloista olisi varmaan tilaa löytynyt, muttei innostanut lähteä vesisateeseen tarpomaan. Sen verran saatiin näkymää pisaraisen tuulilasin läpi, että tosi massiiviselta paikka näytti pienempien kylien rinnalla. Varmasti visiitin arvoinen paikka, mutta taitaa nyt ainakin tällä reissulla jäädä väliin, kiitos ilmojen haltijan.

Colleen saavuttiin hyvissä ajoin, ja täältä löytyi myös Coop-market. Olin varannut huoneiston Airbnb-sivuston kautta ja asunnon omistajalta saanut ohjeen kylän “alapuolella”sijaitsevasta parkkipaikasta.

Omistaja viestitti olevansa vielä kokouksessa Firenzessä, mutta englantia taitava poikansa tulee meidät noutamaan parkkialueelta.

Siinä odotellessamme todettiin, että kyllä olisi Hämeen laaturemontille töitä näissä katoissa. Ei ihme, että Bondin Jamesiakin meinasi pelottaa, kun hän vastaavanlaisia tiilikattoja pitkin joutui juoksemaan Sienassa, muistaakseni Quantum of Solace-elokuvassa.

Peltikaton asennukseen tarvittaisiin varmasti kaupungin lupa ja sitä tuskin heruisi. Haluavat pitää nämä kylät ulkoilmamuseoina ja samanlaisina kuin ne on olleet viimeiset 500 vuotta.

Lorenzo saapui kolmerattaisella lavamopedillaan ja pettymykseksemme ilmoitti, ettei voi ottaa meitä, saatikka matkatavaroita kyytiinsä, vaan matka asunnolle tapahtuu apostolinkyydillä. Hänellä nähkääs ei ole lupaa ajella kylän vanhassa osassa. Matkatavarat voisi kuitenkin jättää autolle. Hänen äidillään on lisenssit kunnossa ja hän voi noutaa kamat, kun saapuu Firenzestä, noin yhdeksän aikaan illalla.

Otettiin kuitenkin kantoon sen mitä kohtuudella sai ja kiivettiin Loren perässä kukkulalle. Todella vanhan rakennuksen toisesta kerroksesta löytyikin oikein perinteikäs suuri huoneisto, joka oli Loren kertomuksen mukaan kuuulunut suvulle vuosisatoja.

Talo on kuulemma 1500-luvulta ja on sitä rempattu usein. Kerran on kuulemma maanjäristys tuhonnut tämän kylän ja kaatanut kaikki tornit, mitkä naapurikylässä San Gimignanossa ovat vielä pystyssä.

Sähköt on ja kaikki nykyajan mukavuudet keskuslämmitystä myöten, eli on tätä remontteerattu vielä sotien jälkeenkin.

Ilmanvaihto ei ollut paras mahdollinen ja hajusta tuli mieleen Versaillesin palatsi ja Hofburgin linna. Väliseinätkin ovat lähes metrin paksuiset ja paalutettu katto korkealla. Vanhojen arvokalusteiden ja astiastojen takia tuli tunne, että tulemme asumaan museossa seuraavat neljä vuorokautta.

Lore sanoi, että tulee mutsinsa kanssa visiitille illalla, niin haetaan se matkalaukku samalla. Sanoin, että taidan hakea sen nyt samantien. Tulevat kuulemma siitä huolimatta. Laura-äiti haluaa nähdä meidät. No, ei mikään ihmekään. En kyllä itse tällaista arvoasuntoa luovuttaisi millekkään bileporukalle. Etenkään, kun mitään vakuutta ei edes vaadittu.

Pyörähdettiin pikku kyläkierros ja käytiin syömässä läheisessä trattoriassa kalliinpuoleiset pastat. Laura ja Lore saapuivat asunnon ulko-ovelle samanaikaisesti kanssamme.

Laura hiukan tenttasi meitä italiaksi ja Lore tulkkasi. Saimme ilmeisesti vakuutettua heidät, että tulemme kohtelemaan tätä arvoasuntoa asiaankuuluvan kunnioittavasti ja että olemme liikkeellä hyvissä aikeissa. Laura aikoi vielä heittää meidät lauantaina autollemme, ja tietysti samalla tarkastaa asunnon.

Tässä on tosiaan takallinen olohuone, ruokailutila, kaksi keittiötä, kaksi suurta makuuhuonetta, kaksi kylppäriä ja yksi pienempi huone, minne voi vetäytyä vaikka lueskelemaan. Kattoterassi mistä on hyvät näköalat kaupunkiin löytyy myös.

Koko tämä lysti maksaa vain 62,50 vuorokaudelta, eli halpaa kuin saippua.

Kämppä löytyy Airbnb-sivustolta nimellä: Antico Appartemento Immerso Nella Storia

https://www.airbnb.fi/rooms/18344594?location=Colle%20di%20Val%20d%27Elsa%2C%20SI&s=jL91FS8F

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Italia Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.