Potkurikoneella Zorbasta päin

Ateenan Eleftherios Venizelos-lentokenttä oli sateisen harmaa. Vettä tihkutti kuin lokakuisena sunnuntaiaamuna kotosuomessa. Lentokoneessa viereisellä paikalla istunut nainen kertoi olleensa viisi kertaa Ateenassa tähän aikaan vuodesta, eikä ollut ennen tällaista säätä nähnyt.

Norwegianin portilta baggage claimiin piti kävellä yli kilometri. Kiirettä meillä ei ollut, vaihtoaikaa Santorinin koneeseen oli lähes neljä tuntia. Aikaa kulutellessamme ilma sakeni, ja alkoi ihan kunnon vesisade. Lieneekö medikaani Zorbaksen syytä, että kaikki lennot olivat puolisen tuntia myöhässä.

Tosiaan pari päivää ennen lähtöä, oli iltapäivälehdet kertoneet raflaavin otsikoin, kuinka hirmumyrsky rantautuu Kreikkaan juuri viikonloppuna, kun meillä on parit lennot sielläpäin. Kuitenkin “viralliset” sääennusteet näyttivät Santorinille puolipilvistä tai aurinkoista säätä ja tuulta 8 metriä sekunnissa. Ateenaan sääennuste povasi vesisadetta, minkä saatoimme todeta ulos vilkaisemalla.

 

Hieman huoletti, että sää äkisti muuttuisi saarilla ja lento peruuntuisi. Ei nyt huvittaisi jäädä roikkumaan lentoasemalle pidemmäksi aikaa.

Lähtö lopulta viivästyi tunnilla, mutta kuitenkin kiipesimme 60 paikkaiseen Atr-propellikoneeseen ja pääsisimme määränpäähämme.

Meillä oli paikat 10 C ja D, mutta niillä näkyi istuvan pari kiinalaista. Samalla penkkirivillä seisova lentoemäntä käski  ottaa vain jotkut vapaat paikat muualta. Otimme paikat 13 A ja B, ja ketjureaktio oli valmis. Sama toistui lähes jokaisen koneeseen nousijan kohdalla ja lentoemot tekivät töitä hiki hatussa, että saivat jokaisen istutettua aloilleen.

Hiukan ihmeteltiin mistä moinen johtui, ettei saanut sitä paikkaa mikä lippuihin oli printattu, mutta ei sitä kauaa tarvinnut äimän käkenä olla.

10 B paikan päällä olevasta matkalokerosta alkoi tippua vesi suoraan istuimelle. Häilähtävän sekunnin ajan otaksuin, että jonkun aasialaisen sakepullon korkki oli lokerossa pettänyt. Koneessa kun ei meidän lisäksemme juuri muita ollut, kuin tuolta suurelta mantereelta tullutta turistia.

Lentoemännät ryntäsivät porukalla pyyhkimään paperilla vesivanaa, ja sitä alkoi valumaan myös lamppurivistöä kannattelevasta paneelista. Eli sade tuli katosta sisään. Asia herätti pääasiassa hilpeyttä matkustajissa.

Kone nousi jo tuulessa vaappuen ilmaan ennenkuin aloin miettiä, mitä kaikkea ikävää vesi saattaisi aiheuttaa lentävässä laitteessa. Tietysti ennenkaikkea oikosulun sähkölaitteissa, jolloin koneesta menisi sähköt ja se olisi molskis ja loiskis kun olisimme Aigeianmeressä kalojen ruokana. Kaiken lisäksi nousukiidossa eräälle penkkiriville tuli vettä kuin hanasta laskien ja aasialaispariskunta joutui siirtymään paikoille 10 A ja B, mihin vettä tuli vai nolputtamalla. Tämä tapahtui siis nousun aikana, jolloin oli luonnollisesti turvavyöpakko.

Nyt oli kuitenkin myöhäistä alkaa kyseenalaistamaan Sky Expressin turvallisuuskulttuuria, kun olimme jo pilvien päällä matkalla etelää kohti, vaan piti toivoa parasta.

Pilvet alkoivat rakoilemaan ja muutamia maastoltaan ruskeita saaria näkyi alapuolellamme. Zorbas oli nyt tanssimassa jossain etäämmällä, eikä siitä näkynyt vilahdustakaan.

Lentoemäntä jakoi meille karkit ja kosteuspyyhkeet, minkä jälkeen turvavyön merkkivalo syttyi jälleen. Kapteeni kuulutti jotain, mistä en saanut selvää korvanjuuressa pauhaavan roottorin takia, minkä jälkeen kone alkoi pudottamaan korkeutta.

Lentoaika Santorinille piti olla 50 minuuttia ja nyt oltiin oltu ilmassa 25 minuuttia. Päättelin mielessäni että A: Koneeseen tulvinut vesi oli aiheuttanut teknisen vian. B: Zorbas on rantautunut Santorinille ennen meitä eikä sinne voi enää laskeutua, vaan joudutaan pitelemään medikaania jossain lähisaarella. Ankea tulevaisuudenkuva.

Kone laskeutui aurinkoa tulvivalle saarelle 40 minuuttia sen jälkeen, kun koneen pyörät olivat irronneet Eleftherios Venizelosin pinnasta ja naisääni kuulutti meidät tervetulleeksi Santorinille. Vasta kun näin kentän edessä olevan vuoren millä antiikin Thira sijaitsee, uskoin että olemme kuin olemmekin määränpäässämme.

Ennusteen mukaan Zorbas tanssisi ylitsemme yön aikana kohti Turkin rannikkoa, mutta vielä illalla herrasta ei ollut mitään havaintoa.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Kreikka Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.