Santorini taputeltu

Kun viime talvena varasin lennot Ateenaan, oli tarkoitus jatkaa Skiathokseen ja Skopelokseen katsomaan Mamma Mia-elokuvasta tuttuja paikkoja. Muutama viikko sitten aloin tutkimaan lautta-aikatauluja kyseisille saarille ja huomasin etteivät ne mätsää meidän lentoihin ollenkaan. Myös jatkolennot Ateenasta Skiathokselle olivat niin huonoilla aikatauluilla ja lisäksi kalliita, että aloimme miettiä muita vaihtoehtoja.

Matkakumppanini oli ilmaissut halunsa vierailla joskus Santorinilla, mitä olin itse pitänyt aina kalliina ja elitistisenä matkakohteena. Lennot kuitenkin sinne irtoaisivat satasella per naama ja majoitustakin saisi tähän aikaan vuodesta kohtuuhinnalla aivan pääkaupunki Firastakin. Ainoa haittapuoli olisi potkurikone välillä Ateena-Santorini, mihin joutuisin lievästä lentopelosta kärsivää matkakumppaniani psyykkaamaan jonkin verran. Kuten edellisestä postauksestani voi lukea, ei epäluulo tuota lentävää linja-autoa kohtaan ole ihan tuulesta temmattu.

Santorini ja lähisaaret ovat itseasiassa kappaleita tulivuoren huipusta, joka räjähtäen purkautui muutamia tuhansia vuosia sitten aiheuttaen valtaisan tsunamin, joka muunmuuassa tuhosi Kreetan saarella vallinneen minolaisen kulttuurin. Samalla Thira-nimellä tuolloin tunnettu Santorini vajosi suurimmaksi osaksi veden alle, ja pinnalle jäi vain rippeet. Joissakin arvioissa tarujen mukaan meren pinnan alle muutamassa tunnissa vajonnut Atlantis olisi sijainnut juurikin tällä paikalla. Itsellä tulee ilmakuvaa katsoessa mieleen kuorittu appelsiini, missä itse hedelmä olisi kadonnut pinnan alle ja kuoret jääneet kellumaan.

Tämä tietysti tekee saaresta ainutlaatuisen matkakohteen maailmassa, kun esimerkiksi pääkaupunki Fira ja toinen suosittu kohde Oia sijaitsevat tulivuoren kraaterin reunalla ja matkaa meren pinnalle on muutama sata metriä alaspäin.

Taksi toi meidät Seas of Aigeon-hotelliin, mikä sijaitsee Firan kaupungin laitamilla alarinteessä. Tämä paikka ei ole ihan kraaterin reunalla, mutta matkakumppanin toive merinäköalasta parvekkeelta kuitenkin täyttyy. Kraaterin puoleiset näköalahotellit ovat näinä päivinä hinnoiteltu siihen malliin, että ollaan nyt neljä yötä tässä hotellissa hinnalla, mikä palaisi yhdessä yössä tuolla calderassa. Ja kyllähän sitä calderan auringonlaskua sitten ihailtaisiin viinilasin äärellä jossain viihtyisän tavernan terassilla.

Keskustaan on hotellistamme matkaa vajaa kilometri ylämäkeen, joten pikkuisen pohkeissa tuntui, kun tilailimme pitagyroksia keskusaukiolla. Gyrokset ja Alphaoluet kahdelle maksoivat yhteensä 9,70 euroa, eli kalliin matkakohteen maineessa oleva Santorini ei tyhjennä matkakassaamme heti eka iltana. Viinilasilliset calderan reunalla olivatkin sitten jo 7 euroa kappale, mutta kyllähän tuo näköala taltuttaa kalliin hinnan aiheuttaman närästyksen.

Iltapäivälehtien otsikot ennustivat medikaani Zorbaksen pyyhkäisevän ylitsemme tulevana yönä. Vaikka säätiedot povasivatkin yöksi normaalia säätä, lukitsimme parvekkeen ovien edessä olevat puuluukut huolellisesti varmuuden vuoksi.

Mitään myrskyä ei yöaikaan ollut ja aurinko oli nousussa lähes pilvettömälle taivaalle, kun pukkasin puuluukut auki rauhallisen yön jälkeen. Aamupäivällä lähdin nousemaan Firan keskustaan asioimaan laivayhtiön toimistolle ja kauppa-asioille.

Sokkeloisilla kujilla ajauduin lähelle rantaan vievän kabiinihissin lähtöpaikkaa, joten miksipä en pyörähtäisi vesirajassa samantien. 6:n euron matka ei montaa minuuttia vienyt ja kohta istuin Ice-Cappucinolla satamassa, mistä lähti useampia turistiveneitä sightseeingeille laguuniin. Tähän aikaan vuodesta olisi aika hiljaista ilman kaikkialla vellovaa aasialaismassaa. Hiukan ihmettelen, miksi pakettimatkat vaikkapa Suomesta on jo lopetettu tänne talvikaudeksi, vaikka säätila on pohjoismaalaiselle oikeinkin sopiva tällä hetkellä ja uimavedetkin vielä lämpimiä. Ehkäpä suomipoika halajaa jo Inglesiin näistäpuolin.

Muutama vuosi takaperin saarille löytäneet aasialaiset ovat kyllä iso plussa matkailualalle. Ilman heitä moni paikka olisi jo sulkenut ovensa. Heitä kuulemma liikkuu maisemissa talvellakin. Ovat nähtävyyksiä katselemassa ja elämyksiä hakemassa, eivät niinkään lomarusketuksen perässä.

Sain laivaliput hoidettua seuraavaan kohteeseemme Naxoksen saarelle ja totesin paikallistenkin suosiman supermarketin hintatason kotimaista vastaavaksi.

Iltapäivästä kiipesimme jälleen Firaan ja lounastimme Dionysos-ravintolassa. Ei halpa eikä kallis. Sain kuitenkin apua ouzonjanooni ja kreikkalaisen salaatin + moussakan nälkääni kohtuullisen hienoissa maisemissa.

Calderan reunalta löysimme ihanteellisen paikan auringonlaskun ihastelemiseen ja kyllähän se huikea oli. Ehkä paras näkemäni… No ei, varmasti kaunein auringonlasku, minkä olen koskaan nähnyt ja piste.

Mönkijällä ajelu näyttää olevan todella suosittua ajanvietettä tällä saarella ja vuokraamoitakin löytyy joka kadunkulmasta ja korttelista. Niinpä minäkin hommasin kulkupelin hotellin viereisestä yrityksestä ja kohta viiletettiin etelää kohti, ilman varsinaista päämäärää. No, ehkä oli päämääränä löytää uimiseen ynnä muuhun rantaelämään sopeutuva paikka Aigeanmeren poukamasta.

Perissa-nimisestä kylästä löytyi pitkä mustahiekkainen ranta, mihin perustimme väliaikaisen leirimme. Uituamme ja hieman grillattuamme valkoista nahkaamme lounastimme rantatavernassa, ja kaasuttelimme takaisin pohjoista kohti. Päiväunien ja suihkun jälkeen olimme valmiit kohtaamaan postikorttimaisemat ja toisen hienon auringonlaskun Oiassa.

Goolemaps ilmoitti matkaksi reilun 6 kilometria, mutta yhdellä harhaanajolla ja kapeilla vuoristoteillä matkaan tuhrautui yli tunti.

Sininen taivas, sininen meri, valkoiset talot vuorenrinteessä, siniset ortodoksikirkkojen kupolit… Ne löytyvät jokaisesta Kreikan matkaesitteestä. Ne löytyvät myös täältä… tai nimenomaan täältä Oiasta. Sen tietävät myös tuhannet muut meidän lisäksemme ja parhaille kuvauspaikoille päästäkseen tulee omata kärsivällistä mieltä ja hyvää lomafiilistä.

Kapeat kujat on reunustettu matkamuistomyymälöin ja koruliikkein. Paikalliset ravintolat veloittavat näköalasta vieläkin suolaisemmin kuin Firassa. Ja miksipä ei, ollaanhan me valmiita maksamaan…

Pilviä näytti kerääntyvän auringon eteen vähän ennen putoamista Aigeanmereen. Lisäksi suosituimmat kuvauspaikat olivat miehitetyt viimeistä jalansijaa myöten, joten päätimme tällä kertaa seurata auringon tiputtautumista mönkijän selästä.

Päästös oli oikea, sillä auringonlasku näytti aika vaisulta edellisiltana Firassa näkemäämme verrattuna. Seuraavana päivänä meitä odottaisi laivamatka Naxoksen saarelle.

Loppuun vielä ystävättäreni tekemä postikortti paikan päältä.

 

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Kreikka, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Santorini taputeltu

  1. Santorini on viime aikona tullut minulle must see-kohde. Näyttää niin ihanalta, mitkä kauniit näköalat.

    • Tapsa sanoo:

      Kyllähän täällä jokaisen kannattaa käydä ainakin kerran. Näköalat on tosiaan hienot. Näin loppusyksystä sää on vielä lämmin, eikä tungosta ole niin valtavasti, kuin varmasti kesäkuukausina. Kiitos kommentistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.