Saarihyppelyä Kreikassa: Naxos

Hellenic Seawaysin lautta toi meidät Santorinilta Naxoksen saarelle parissa tunnissa. Hieman ruotsinlaivoja pienempään lauttaan tultiin sisään autokannen kautta ja parien portaiden jälkeen oltiinkin tasolla, mistä löytyi istumapaikkoja, ravintoloita yms. Istahdimme hampurilaisravintolan pehmeille penkeille ikkunan viereen, niin saimme samalla ihailla Kreikan saaristoa, kun pistimme murua rintaan.

Naxoksen satamassa otimme suosiolla taksin, joka heitti meidät kympillä Palatia-hotelliin meren rantaan. Tämä yhden tähden hotelli on saanut erinomaiset arvostelut ja viihtyisältä pikku hotellilta vaikuttaakin… Ihmettelen tuota tähtiluokitusta. Hyvinkin kävisi suomalaisesta 3 tähden hotellista, ja jos palvelualttius ja ystävällisyys huomioidaan niin 4 tähteä.

Huone saatiin taas merinäköalalla. Meren ja parvekkeemme välissä oli vain Manolon taverna, missä tuoksusta päätellen oli sardiinit grillissä. Hotellin ympäristö oli viihtyisän näköistä valkeaa pikkukujaa ja aukiota. Tavernoja, pikkukauppoja, mopovuokraamoja…

Kauppaostokset hoidettuamme istahdimme illan hämärtyessä Manolon tavernaan viinilasilliselle. Siinä, missä Santorinilla maksoimme lasillisesta merinäköalalla 5,5 – 7 euroa, sai täällä pulittaa lasillisesta merinäköalalla 1,5 euroa.

Mitään rantaboulevardia ei ollut, vaan asiakkaat saapuivat tavernaan suoraan rannalta taskulamppujensa valossa.  Niin Kreikkaa, niin Kreikkaa…

Aurinko paistoi heti aamusta parvekkeelle ja parvekeaamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Naxoksen rantaelämään. Rantatavernoilla oli omat rantatuolinsa, mistä eivät eri maksua perineet jos tilasi paikasta jotain suuhunpantavaa. Kävelin rannan päästä päähän ja kävin kurkkaamassa niemen toiselle puolen, missä näytti olevan jonkinlainen windsurfingkoulu. Rantatuoleissa vietimme muutaman tunnin, käyden välillä uimassa hienohiekkaisella rannalla. Vesi oli erittäin kirkasta.

Illalla kävimme katsomassa auringonlaskun Apollonin temppelillä ja ei se juuri kalvennut Santorinin vastaavalle, vaan oli taas todella hieno. Syötiin oikein pitkällä kaavalla huvivenesatamassa ouzoineen, kreikkalaisine salaatteineen…

Seuraavana aamuna kävin vielä uudestaan Apollonin temppelillä. Tuuli oli navakoitunut ja sain merestä kunnon pärskeen jaloilleni. Kiipesin kaupungin yläpuolella olevalle venetsialaiselle linnakkeelle ja muutaman kuvanoton hinnaksi tuli 2 euroa, sillä näköalan lisäksi ei linnassa juuri muuta nähtävää ollut. Näitä kapeita kreikkalaisia kujia kylläkin rinteessä piisasi.

Illalla käveltiin pieni kaupunkikierros, käytiin muutamassa putiikissa ja parilla terassilla. Illalliseksi syötiin lihavartaita Yannis-tavernassa ja parvekkeelta kuunneltiin kaskaiden siritystä ja meren kohinaa.

Laivayhtiöltä oli tullut tekstiviesti, missä kerrottiin huomisen lähtömme Syrokselle siirtyvän reilulla kahdella tunnilla. Kävin respassa tiedustelemassa voimmeko huomista lähtöämme lykätä hiukan. Onnistuu kyllä, Palatiaan ei ole huomenna isompaa ryntäystä.

Tuulta oli luvassa 12 m/s, eli pientä keinuntaa oli tiedossa matkalle Naxos-Syros. Olimme jo puoli neljältä satamassa, mutta Syroksen paattia ei näkynyt. Marine traffic- sivuston kartalta näki, että alus oli vielä senverran kaukana, että lähtö myöhästyisi taas noin tunnilla. Eli viiden pintaan saattaisimme olla laivassa. Seuralaistani hermostutti kovin korkeahko aallokko, vaikka koitin vakuutella kaiken sujuvan hyvin.

Satamapoliisi ohjasi meidät eräänlaiseen tuulitunneliin, mistä kyllä navakka tuuli puhalsi läpi, mutta mihin aurinko ei lämmittänyt. Pisti vielä kalteriportin kiinni ja lukkoon. Tältä se varmaan tuntuu Eurooppaan pyrkivästä pakolaisesta. Paitsi, että meillä on kyllä turvattu tulevaisuus, eikä huolta huomisesta.

Viideltä päästiin alukseen ja tosiaan pientä merenkäyntiä oli. Vastatuulen syytäkö lie, että Syroksen satamaan saavuttiin pari tuntia myöhässä.

Tietoja Tapsa

Matkailua neljällä vuosikymmenellä

Kategoria(t): Kreikka Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Saarihyppelyä Kreikassa: Naxos

  1. illusia sanoo:

    Voi että, lukiessa tuli taas ikävä Kreikkaan, emmehän ole käyneet siellä moneen vuoteen, kun Espanja, Portugali ja Balkanin maat ovat menneet edelle. Katsoin eilen nauhoitettuna Göran Schildtin dokumentin “Haave Välimerestä”, joka keskittyi aika paljon heidän kotisaareensa Lerokseen, joka onyksi meidänkin lempisaaristamme. Santorinin olen tietoisesti jättänyt väliin saarihyppelyillämme sen turistisuuden ja kalliiden hintojen takia. Kunhan olen saanut vaelluksesta tarpeekseni, on taas aika palata Kreikkaan.
    https://matkakuumeinen.wordpress.com/2015/07/18/haamatkahyppelya-kreikan-saarilla/
    Olisiko Kreikassa sama systeemi hotellien luokittelussa kuin esim. Portugalissa. Ihmettelimme Lissabonissa hotellimme huonoa luokitusta ja saimme selityksen, että tähdistä päättää joku (korruptoitunut?) turistiyksikkö/kaupungin viskaali. Ilmeisesti rahalla saisi tähtiä nostettua/ostettua…

  2. Tapsa sanoo:

    Oonki noita sun kertomuksia lukenut ja niistä innoitusta saanut tälle(kin) reissulle. Kiitos kommentistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.