Kävelyretkiä Madridissa

20160114_120351

Retiro park

Aamuruuhkat olivat jo melkoiset, kun seisoin Paseo del Pradon varrella tuskastuttavan pitkään odotellen valojen vaihtumista. Vasemmalle jäi Pradon museo ja oikealle maksullinen Real Jardin Botanico, kun harpoin Plaza Murillon poikki lievään ylämäkeen kohti Retiron puistoa.

Puisto ei olekkaan pienimmästä päästä: kokoa siltä löytyy 1,4 neliökilometriä ja puitakin löytyy yli 15 000. Kaupungin hälinä jää mukavasti selän taa, kun sukeltaa syvemmälle puiston vihreyteen.

2016-01-15 12.14.202016-01-15 11.25.56

Google Maps johdattelee minut Palacio Cristallon kupeeseen, ja kierrettyäni lammen menen sisälle tuohon suurta kasvihuonetta muistuttavaan lasipalatsiin. Palatsi on pyhitetty vaihtuvien näyttelyiden pitopaikaksi ja tällä kertaa on menossa jonkinlainen mammuttien luunäyttely.

2016-01-15 11.43.522016-01-15 11.45.412016-01-15 11.39.502016-01-15 11.41.08

Muutaman kuvan jälkeen siiryn takaisin pihalle ja kävelen läheiselle Palacio de Velazquezille, jonka on aikoinaan suunnitellut samainen Ricardo Velazquez Bosco, jonka kynästä on tuo kristallipalatsikin kotoisin. Tämä palatsi on niin puiden ympäröimä, ettei siitä oikein kunnon kuvaa saa otettua. Pihalla on kuva menneiden aikojen loistosta: Siinä Madridin herrasväki käyskentelee palatsin pihamaalla.

2016-01-15 11.50.07

Heti palatsin takana on pieni järventapainen tai suuri lammentapainen, missä ihmiset soutelevat pikku veneillä. Lammen rannalla on myös kuvauksellinen Alfonso XII:n muistomerkki, joka muistuttaa kovasti Barcelonan Parc de la Ciutadellassa olevaa muistomerkkiä.

2016-01-15 12.05.022016-01-15 12.06.122016-01-15 11.59.59

Poistun puistosta Paseo Argentinaa pitkin, mikä on reunustettu Espanjan kuninkaita esittävillä patsailla.

2016-01-15 12.10.58

Jokaisessa merkittävämmässä kaupungissahan täytyy riemukaari olla. Löytyyhän se myös täältä, Plaza Indenpencialta ja on nimeltään Puerta de Alcala. Olisiko siten muistona jostain Alcalan taistelusta. On samanlainen kolmikaarinen, kuin Carrousel du Louvren riemukaari Pariisissa.

2016-01-15 12.21.11

Pienen kävelymatkan jälkeen olen jälleen Paseo Pradon varrella.

Gran Via 

Calle Gran Via mahtaa olla Madridin pääkatu. Lähes kaikki merkittävimmät liikkeet ovat ahtautuneet sen varrelle tai ainakin sen läheisyyteen. Plaza del Callaolta lähtien alkaa myös olla teatteria kadun varrella, kuin Broadwaylla ikään. Monista eri tilanteista tuttu “Shweppestalo” sijaitsee juuri tuolla Callao-aukiolla. Ainakin Velvet, muotitalon tarina-sarjassa tuo “lantrinkitalo” vilahtelee tämän tästä. Nyt ollaankin silmä kovana ja yritän paikallistaa rakennuksen, joka on kulissina tuossa sarjassa ja olen melko varma, että talo on sama, missä toimii tänä päivänä Zara-ketjun liike Madridissa. Kotona varmistan asian, ja kyllä… talo on samainen. Kertooko tuo sarja sitten Zara-muotitalon tarinan? Kenties…

20160121_193029

Zaran vieressä on myös Primark-ostari, jonka tavaranpaljoudessa menee pää niin pyörälle, ettei mitään tule ostettua. Vaatetta on tosiaankin runsaasti tarjolla ja hinnatkin olisivat kukkarolle sopivat. Vastapäätä Primarkia kadun toisella puolella on H&M -merkkinen vaatepuoti, joka on sisustettu kuin antiikin palatsi ja pakottaa minutkin sisätiloihin, vaikka tavallisesti seisoskelen “tuulikaapissa”, kun parempi puoliskoni tutustuu peremmällä muotitarjontaan.

20160113_17145720160121_192636

Kadulla sijaitsee myös Hotel Atlantico, joka hulppean ulkonäkönsä puolesta voisi hyvinkin olla 5:n tähden residenssi, mutta onkin “vain” 4:n tähden kortteeri.

20160121_191858

Plaza Espanja sijaitsee myös Gran Vian varrella ja sinne saa limsatalon kohdalta kävellä vielä jonkin matkaa. Aukio on varsin vaatimaton verrattuna vastaavaan paikkaan Sevillassa, mutta löytyy sieltä Don Quijote apureineen, hevosineen, aaseineen, pronssiin valettuna. Aukion vierestä löytyy myös Espanjan parlamentin rakennus.

20160115_15295520160115_152607

20160115_152820

Aukiolta kun nousee pienelle kukkulalle, huomaa olevansa paitsi hyvällä näköalapaikalla, niin myös jonkinlaisella kivistä rakennetulla muistomerkillä. Kyseessä on Templo de Debod nimisestä paikasta. Egyptihän rakensi 60-luvulla Assuanin padon ehkäisemään jokavuotisia Niilin tulvia ja padon eteläpuolelle muodostui nk. Nasserin järvi maan silloisen presidentin mukaan. Järven alle olisi jäänyt monia tuhansia vuosia vanhoja faraoitten rakentamia teppeleitä ja Egypti pyysi apua kansainyhteisöltä näiden temppeleiden siirtämiseksi kuivalle maalle. Espanjalta sitä avustusta tuli siinä määrin, että palkkioksi heille annettiin yksi noista pyhäköistä, joka siirrettiin pala palalta tälle paikalle.

2016-01-21 16.22.2120160115_150803

Temppeli on rakennettu alun perin Isis-jumalalle yli 2000 vuotta sitten lähelle Niilin ensimmäisiä putouksia.

Aurinko paistoi niin lämpimästi, kuin se vaan tammikuussa voi paistaa, niin istahdettiin ihailemaan maisemia.

2016-01-21 16.20.54

Mercado San Miguel

Plaza Mayor-aukion lähistöllä on San Miguelin kauppahalli, missä voi lepuuttaa jalkojaan tapasten äärellä. Itse käytiin aamupäivällä jolloin pöydissä oli hyvin tilaa. Lounasajan lähestyessä alkoivat pöydät täyttyä ja hallissa vallitsi melkoinen puheensorina. Syötävät sai valita suoraan tiskiltä ja viiniä + vermuttia laskettiin suoraan tynnyreistä. Eikä paljon kukkaro keventynyt.

20160116_16252920160114_12130520160114_12045720160114_12044420160114_121713

Lähellä, eli osoitteessa Calle Cuchilleros 17 sijaitsee myös maailman vanhin yhä toimiva ravintola Sobrino de Botin, jonka ovella käytiin pyörähtämässä, mutta maha täynnä tapasta ei menty sitten peremmälle.

20160114_12380720160115_144235_001-1-1

Plaza de Castilla

Tänne ei nyt ihan kävelemällä tultu vaan ajeltiin metrolla katsomaan vähän Madridin uudempaa rakennuskantaa. Vaikka Euroopan rahoituskriisi on hieman rauhoittunut, näyttää kuitenkin siltä, että espanjalaispankit ovat vaarassa kaatua.

20160113_150319Pieni vinkki: Jos olet liikkumassa Madridista maakuntiin päin Chamartinin aseman kautta, niin ajappa taksilla keskustasta asemalle, niin näet nuo vinot tornit, Santiago Bernabeun stadionin ja vielä monta muuta hienoa rakennusta matkan varrella. Hinta about 10 euroa.

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Sadepäivä Salamancassa

20160119_195433

Sivistin hiukan itseäni: Salamanca sijaitsee 778 m:n korkeudella merenpinnasta ja asukkaita kaupungissa on 148 000. Salamancan vuonna 1218 perustetussa yliopistossa opiskelee jopa 50 000 opiskelijaa. Lisäksi kaupunki on erittäin suosittu kielimatkakohde. Kaupunki on alkujaan roomalaisten perustama Salamantica. Salamancan arkkitehtuurissa näkyy vahvasti Churriguera-tyyli, joka vaikuttaa erityisesti latinalaisessa amerikassa. Ilmankos Miguel kertoi Plaza Mayorin tuovan mieleen Havannan. Ilta-auringossa kullanvärisinä hehkuvien talojensa ansiosta kaupunki on saanut lisänimen: La Dorada, kultainen kaupunki. En minä sitten ihan väärässä ollut, kun katedraali näytti ihan kullanhohtoiselta auringonvalossa.

Tapani mukaan lähdin aamulenkille kohta auringon noustua. Plaza Mayorilta kävelin San Franciscon puistoon, eli Losista Friscoon muutamassa minuutissa. Säätiedotuksen mukaan oli sadepäivä, mikä tarkoitti sitä, ettei paistanut, muttei oikein satanutkaan. Varjo oli mukana, muttei sitä tarvinut avata. Puistosta suuntasin yliopistolle, minkä viereisessä kahvilassa kävin hörppäämässä kupposen kuumaa. Opiskelijoita parveli yliopiston edessä.

2016-01-20 13.04.202016-01-20 13.01.462016-01-20 13.09.512016-01-20 13.11.212016-01-20 13.13.342016-01-20 13.14.14

Uusi katedraali ( rakennettu 1400-luvulla ) on päällepäin kauneimpia näkemistäni ja päätin katsastaa sisätilat. Vitosen maksusuoritusta vastaan sain käteeni audioguide-luurin, mistä saatoin kuunnella englannin kielellä opastusta kirkon nähtävyyksistä. Kirkossa soi niin hieno barokkimusiikki, etten paljoakaan sitten viitsinyt syventyä opastusta kuuntelemaan.

2016-01-20 13.47.062016-01-20 14.07.45

No kappasevaan, täällähän on tuttuja: junassa huikkaa ottanut venäläispariskunta käveli luuri kourassa vastaan. Sisätilat olivat erittäin hienot, kuten ne aina ovat näissä katolisissa kirkoissa.

2016-01-20 14.02.192016-01-20 14.08.012016-01-20 14.10.01

Tähänkin katedraaliin on haudattu suuri joukko piispoja, kardinaaleja , neitsyitä ja pyhimyksiä, joiden sarkofagit kiertelevät seinustoilla. Tunteroisen vietin tuossa pyhässä rakennuksessa.

2016-01-20 13.56.262016-01-20 13.57.452016-01-20 13.58.222016-01-20 13.48.36

Tiesittekö muuten, että Jeesus on saanut tuon parrakkaan ja pitkätukkaisen ulkomuotonsa Torinon käärinliinojen mukaan, joiden väitetään olleen Jeesuksen päällä, kun hänet on haudattu. Liinoissa saattaa nähdä parrakkaan mieshahmon. Sitä, onko liinat todella kuuluneet Jeesukselle, ei ole voitu todistaa, muttei toisaalta ole voitu kumotakkaan.

Kiertelin vanhaa keskustaa ristiin rastiin tovin ja palasin sitten majapaikkamme.

2016-01-20 14.44.44

Iltapäivä vietettiin eri putiikeissa ja kahviloissa ja illasta lähdin ottamaan “ yökuvia “. Jotenkin nämä rakennukset näyttivät vieläkin hienommilta iltavalaistuksessaan.

20160120_19183520160120_19185820160120_19190920160120_19270920160120_19321220160120_19331420160120_19360620160120_19375120160120_19414920160120_19410720160120_19453020160120_194608

Aamulla David, toinen veljeksistä kantoi laukkumme Plaza Mayorille ja toivotti meidät tervetulleeksi uudelleen Los Angeles-pensionaattiin. Toivotti myös välityksellämme niin blogin lukijat, kuin kaikki muutkin suomalaiset tervetulleeksi Salamancaan ja heidän majataloonsa.

20160121_135305

Niin hyvää palvelua saimme, että lupasimme oitis majoittua heidän luonaan, jos tännepäin tulemme toistamisiin.

Nyt suhattiinkin luotijunalla kohti Madridia, ja reitti kulki Avilan sijasta Segovian kautta. Pettymyksekseni emme nähneet palaakaan akveduktista, mikä merkitsee uutta visiittiä kaupunkiin tulevaisuudessa. Segoviasta Madridiin-väli oli yhtä tunnelia ja yritin olla ajattelematta, mitä tapahtuisi jos tulisi toinen juna vastaan. Meillä kun oli vauhtia parhaimmillaan 250 km/h.

Kuten arvata saattaa: Ei onneksi tullut!

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Salamanca

2016-01-20 13.33.47

Salamanca

Junan ikkunasta avautuva maisema on vihreä, silmänkantamattomiin jatkuva preeria. Siellä täällä näkyy mustia sarvipäisiä härkiä. Niitä, joiden suuren silhuetin saattaa nähdä kukkulan päällä silloin tällöin Espanjassa matkatessaan. Käytävän toisella puolella istuva venäläispariskunta ottaa huikat viinipullon suusta ja sujauttaa pullon laukkuun konnarin saapuessa tarkistamaan matkalippuja.

Yritän muistella, mitä tiedän kaupungista nimeltä Salamanca. En juurikaan mitään. On siellä yliopisto ja katedraali. Ella Kannisen juontama kielikurssi ohjelma kuvattiin siellä, mistä kai tuon paikan ensimmäisen kerran bongasin. Mielikuvissani yhdistän tuon kauppalan noihin vanhoihin espanjalaisiin kulttuurikaupunkeihin, joihin olen perinjuurin mieltynyt. Toivottavasti mielikuva vastaa todellisuutta.

Varsinaisesti meidät sai tännepäin liikkumaan eräs matkablogi, minkä perusteella varasin myös seuraavan majapaikan pariksi yöksi. Silloin voi bloggaaja röyhistää rintaansa, jos joku lukija valitsee matkakohteensa kyseisen blogin inspiroimana, kuten nyt meidän tapauksessa. En tiedä onko kukaan aktivoitunut liikekannalle luettuaan Matkailua pilke silmäkulmassa-tarinoita. Toivottavasti!

Taksi pudotti meidät Plaza Mayorille, mistä Pension Los Angeles Plaza löytyi vaivattomasti. Ulko-oven avauduttua oli vastassa pitkät, jyrkät ja kapeat portaat, mikä tiesi pientä kuntoilua matkalaukkujen kanssa. Portaiden yläpäässä meitä oli vastassa mieskaksikko, joka oli tulossa meitä vastaan ja sen jälkeen ei laukuista tarvinnut itse huolehtiakkaan.

Alunperin Kuubasta kotoisin olevat veljekset pyörittävät majoituspalveluaan kyllä niin timangipaikalla että aijai… Kavereilla on kyllä palveluasenne kohdallaan. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme  sellaisen informaatiopläjäyksen kaupungista, että nyt oli hyvä ottaa kylä haltuun. Paremmin englantia haastava veljes merkkaili karttaan kaikki suurimmat nähtävyydet, paikallisti parhaat ravintolat ja antoi monenmoista vinkkiä muutenkin. Toinen veljeksistä vei meidät huoneeseemme, mistä avautui hienot näkymät suoraan Plaza Mayorille. Kaveri kertoi näkymän tuovan mieleen kotikonnut Havannan perukoilla. En ole Kuubassa käynyt, mutta saatoin uskoa tuon.

20160119_14482120160119_14491920160119_144907

Tähän paikkaan saattaisimme majoittua vaikka toistekin, jos tie tähän hienoon kaupunkiin joskus vielä tuo. Ei tämä nyt viiden tähden hotelli ole, mutta hinta-laatusuhde kyllä erinomainen.

http://www.pensionlosangeles.com

Pienen huilitauon jälkeen piipahdimme Molly´s cross irkkupubissa  oluella, minkä jälkeen suunnistimme Puente Romano sillalle. Vasemmalle jäi suuri kirkko, jota hetken luulimme jo Salamancan katedraaliksi, mutta sen pitäisi sijaita oikealla puolellamme ja tämä kappeli oli taas kartan mukaan Convent of St.Stephen. Anyway, suuri ja hieno kuitenkin.       Sisälle emme menneet.

2016-01-19 18.00.49

Puente Romano oli jotakuinkin samannäköinen kuin Cordobassakin, olisikohan rakennettu samoihin aikoihin ja asialla ovat saattaneet olla osin samat rakentajatkin. Roomalaisethan ne keksi tuon holvikaaren, millä saa pidettyä kasassa isotkin rakennelmat romahtamatta.

2016-01-20 14.25.24

Joki on nimeltään Tormes, eli ei sama kuin Avilassa, ja nyt näytti olevan tulva-aika. Sillalle näkyi nyt myös katedraalin kupolikin, mitä kohti suunnistimme seuraavaksi. Välille jäi talo, jonka joen puoleinen seinä oli jonkinlaista lasimosaiikkia ja voisi olla pimeällä hienon näköinen. Päätin tehdä uuden visiitin joelle pimeän aikaan.

2016-01-20 14.26.59

Oli erikoista miten katedraali hehkui auringon paisteessa erilaisin värisävyin sen mukaan, mistä ilmansuunnasta kappelia tarkkaili. Kai se ruskea ihan oikeasti on, mutta kunnon auringonpaisteessa se näytti välillä hehkuvan kultaisena.

145526510157520160119_17332020160119_173924

Miguelin suosittelema Bamboo-ravintola oli vielä suljettu, joten etsiskelimme Plaza Mayorilta ravintolaa, missä orastavaa näläntunnetta voisi lievittää. Cafe Novelty oli sen sijaan auki ja lähes täynnä paikallisia, mistä päättelimme sen olevan hyvä mesta ja menimme peremmälle. Kukaan ei näyttänyt syövän, vaan näin alkuillasta näytti olevan Churrojen nauttimisen aika. Mitenhän sitä jaksaa vielä päivällistä nauttia Churroannoksen päälle. Ei alettu kokeilemaan, vaan hypättiin suoraan päivälliseen.

Tietysti Vermutit suoraan tynnyristä piti aperitiiviksi ottaa alle. Se on halpaa ja hyvää. Piti vaan ensin höristää korvia, kun paksupohjasilmälasit päässään oleva tarjoilija kysyi ;pianko o rohho? Päättelin rohhon tarkoittavan rossoa eli punaista ja tilasin ne.

Keittiössä oli kiire ja ruokaa saatiin odottaa jonkin verran, niin oli hyvää aikaa seurata paikallisten illanviettoa. Kahvila oli viimeistä sijaansa myöten täynnä ja valtava puheensorina kaikui holveissa. Paikka oli etupäässä seniorikansalaisten suosiossa ja pikku rollaattoreita ynnä kävelykeppejä oli sikinsokin pöytien välissä. Herrat olivat pukeutuneet pukuun ja rouvat olivat viimeisen päälle tyylikkäitä jakkupuvuissaan, kultakoruissaan ja kampaukset laitettuina. Poskisuudelmia vaihdettiin ja nauru raikasi. Ovesta tunki sisälle porukkaa samantien, kun entistä lähti pois ja aina kun näytti, ettei tulijan omat jalat kanna kunnolla, olivat tarjoilijat auttamassa tulokasta pöytään, ottamassa takkia päältä ja tarjoamassa tuolia. Ja tutut huutelivat tervehdyksiään naapuripöydistä. Niin… jalkojen kantamattomuus johtui kyllä korkeasta iästä, ei korkeasta promillemäärästä veressä.

Kävi pikkuisen kateeksi espanjalaista eläkeläistä. Täällä se ei elämä päätykkään siihen kun viimeisen tilin kuittaa, vaan seuraelämä  näyttää olevan hyvinkin vilkasta näillä vanhuksilla. Enpä ole tämänkaltaiseen kotipuolessa törmännyt. Väistämättä käy mielessä, millaisia ne omat vanhuuden päivät sitten aikanaan ovat, jos sinne asti ikä riittää. Ei oikein houkuttele istua neljän seinän sisällä kylmässä sohjolassa kolotuksine, vaivoineen.

Kukapa meitä pakottaakaan… otetaan siivet alle yhtä aikaa pääskysten kanssa ja tullaan opettelemaan tätä eurooppalaista kahvilakulttuuria vaikka tänne. Vai olisiko Aurinkorannikko parempi? Siellä kuitenkin pääsee Thelman pullapuotiin Costa Rica-kahville jos oikein koti-ikävä yllättää. Pimein talviaika kylmässä saa jokatapauksessa jäädä siinävaiheessa, kun virkatehtävät eivät enää pidättele Suomen maan kamaralla.

Mutta nyt aurinko kerrankin paistaa tätä kirjoittaessa ja kutsuu hanget korkeat nietokset miekkosta ladulle, joten palataanpa Salamancaan vielä toisenkin kerran.

Hasta luego!

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , , | 2 kommenttia

Avila

 

20160118_160748

Moni asia satunnaista matkailijaa ihmetyttää kaukomailla liikuttaessa ja yksi niistä on se kuinka nämä lämpimänpien leveyspiirien asukkaat kuluttavat omaansa ja muiden aikaa asioidessaan esimerkiksi juna-aseman lippuluukuilla. Olen sen pannut aiemminkin merkille muutamia kertoja, ja nyt taas Madrid Chamartinin asemalla lippujono liikkui tuskastuttavan hitaasti. Otin oikein huvikseni aikaa, niin 5 minuuttia oli sellainen keskimääräinen lipunostotapahtuma.

Edelläni jonossa eteni vuolaasti espanjaa pälättävä tyttökolmikko, jolla lipunosto onnistui kaikkine kommervenkkeineen 10 minuutissa. Juuri kun olin astumassa tiskille, tres chicas ryntäsi eteeni takaisin ja sama pälätys jatkui vielä viisi minuuttia, ennenkuin ilmeisesti saivat haluamansa. Eipä mulla nyt sinänsä kiirettä ollut, ihmettelen vain mistä sitä juttua riittää noin mielettömästi lipunmyyntivirkailijan kanssa.

Astuin tiskille ja sanoin: Tres billetes a Avila, ja näytin puhelimeeni talletetusta aikataulusta, mihin junaan liput haluaisin. Virkailija ilmoitti hinnan olevan 24,50 kahdesta lipusta, tulosti piletit, kertoi laiturin ja sanoi pääteaseman olevan Salamanca ja that`s it. Tapahtuma kesti kaikkinensa pitkälle alle kaksi minuuttia. Ei siinä kuulumisia vaihdettu eikä perheasioita puitu.

Alle 10:ssä minuutissa siitä kun juna nytkähti liikkeelle, oltiinkin jo oliivipuiden ympäröimänä maalaismaisemissa. Juna oli lyhyt, kolmivaunuinen, eikä edes puolillaan. Vauhtia oli kuitenkin parhaimmillaan yli 150 km/h.

El Escorialissa juna stoppasi ja havahduin, että täällähän piti olla joku hieno palatsi, näin olin jostain lukenut. Kännykkä ilmestyi käteeni nopeammin, kuin kuudestilaukeava John Waynen käteen länkkärifilmissä ja pää pyöri kuin pöllöllä junan jatkaessa matkaa. Ja hieman kaupungin ulkopuolella palatsi putkahti näkösälle takaoikealla. Radanvarsirisukkoon tuli kuvauksen mittainen aukko ja käytin tilaisuuden hyväkseni kiihdyttävässä Renfessä.

2016-01-19 12.25.07

Avilan pienen rautatieaseman edestä napattu taksi lähti viemään meitä kohti centro storicoa, ja tuli sama tunne, kuin ekakerran Roomaan tultaessa, että ei voi olla totta… Eihän tällaisia kaupunkeja ole kuin elokuvissa. Siis eihän näitä oikeasti ole olemassa…

2016-01-19 12.11.552016-01-19 12.13.17

Katedraalin aukiolla entisen piispan palatsin edessä jalkauduimme tuuliseen ulkoilmaan ja pakko oli uskoa tällaisenkin keskiaikaisen kaupungin olemassaoloon. Varmasti kohta kolme muskettisoturia ilmestyy tuosta nurkantakaa kiiltävine ratsuineen.

2016-01-21 15.57.06

1300-luvulta olevaan piispanpalatsiin on remontoitu neljän tähden hotelli Valderrabanos, mihin olin saanut bookattua meille huoneen ja vieläpä edulliseen hintaan. Passia vilauttamalla saimme avaimet huoneeseen 214, minkä ikkunasta oli suora näkymä vieressä olevalle katedraalille. Huone oli suuri, samoin sänky, pesutilat ylelliset ja lakanat sileät ja pehmeät.

20160118_15261620160118_152628

Hotellin yleiset tilat oli sisustettu keskiajan teemaan ja aikamme niitä äimisteltyämme suuntasimme pikku kaupunkikierrokselle.

20160118_16074820160118_16075720160118_16072720160118_160812

Vanha kaupunki on tosiaankin muurin ympäröimä ja täynnä hotelleja, kahviloita, leipomoita, ravintoloita… Kello oli juuri lyönyt 16.00 ja ravintolat olivat sulkeneet ovensa, ja monet avautuisivat vasta yhdeksältä illalla. Plaza Zurraquinilta löytyi kuitenkin avoinna oleva tapas-baari, minkä tiskiltä löytyi pientä purtavaa huokeaan hintaan.

20160118_163805

Kukkulalla sijaiseva keskusta tuntui olevan tuulisella paikalla ja 7 asteen lämpötilassa se ei houkutellut pidemmälle lenkille joten vetäydyimme siestalle piispan palatsiin.

Tänään tuumattiin, että pizza voisi olla kova sana näin maanantai-iltana, ja googlettamalla löysinkin Trattoria Roberton, joka avaisi ovensa jopa niinkin aikaisin kuin 19.30, eli sinne.

Eihän kukaan paikallinen niin hullu ole, että näin aikaisin illalliselle alkaisi, niin meillä olikin hyvin rauhallista syödä kahdestaan. Turisteja tähän aikaan vuodesta on aika minimaalisesti, niin tungosta ei tupaan muodostunut. Parempaakin roiskeläppää olen syönyt, vaikka ei tuo huonoakaan ollut. Kadut oli aika autiot kun ennen yhdeksää Plaza Mayorin läpi hiippailtiin majapaikkaa kohti.

2016-01-18 20.26.482016-01-18 20.23.172016-01-18 20.21.542016-01-18 20.05.042016-01-18 20.04.21

Viime syksynä jäi Dubrovnikin kaupunginmuuri kiertämättä kuumuuden, turistipaljouden ja laiskuuden takia. Nyt Avilassa oli luvassa 10 astetta auringonpaistetta, minimaalisen vähän turisteja, eikä lorvikatarrikaan vaivannut, joten muurissa sijaitsevalle turistitoimistolle vei tieni.

Officen keskellä olikin pienoismalli kaupunkia kiertävästä muurista, josta lipunmyynnissä työskentelevä virkailija minulle asianmukaisesti informoi alueen, minkä tuo viiden euron piletti oikeuttaa kiertämään. Eli siis koko kaupunkia ei pysty kiertämään, vaan summitaisesti arvioiden noin puolet. Aseistettu vartija repäisi lippuuni loven ja viittoi kapuamaan portaat ylös ulkoilmaan.

2016-01-19 11.11.04

En ole tarkemmin kaupungin historiaan perehtynyt, että kuin vanhan rakennelman päällä nyt dallailin, mutta aivan erinomaisessa kunnossa on tämä kaupunginmuuri säilynyt/pidetty. No, nyt kirjoittaessa kurkkasin Wikipedian puolelle, niin keskiajallahan tämä on rakennettu, ja paitsi että tämä on Espanjan vanhin niin tämä on myös maan pisin keskiaikainen muuri. Onkohan tätä jouduttu käyttämään siihen tarkoitukseen, mihin tämä on alunperin rakennettu, eli kaupungin puolustamiseen? Varmaankin on.

2016-01-19 11.15.522016-01-19 11.20.49

Kuvattavaa riitti. Muurin sisällä on tiheään rakennettu vanha kaupunki. Muurin toisella puolella uudempi keskusta, joitakin teollisuusrakennuksia, joiden takaa avautui maalaismaisema lumihuippuiset vuoret taustanaan. Kävelin verkkaisesti, näpsin kuvia ja vedin keuhkot täyteen aamunraikasta ilmaa. Ketään muita ei muurilla tähän aikaan aamusta vielä ollut, joten parhaille kuvauspaikoille ei tarvinnut jonottaa.

2016-01-19 11.21.062016-01-19 11.30.002016-01-19 11.23.26

Vasta muurin loppupäässä tuli vastaan joukko nuoria miehiä, jotka huikkasivat buongiornot ohikävellessään. Kiinnostaa siis italialaisiakin tällaiset paikat, vaikka näitä vanhoja kaupunkeja riittää heidän kotimaassaankin yllin kyllin.

Jos muurille mielii päästä ilmatteeksi, se onnistuu hyvin kulkureitin loppupäästä. Portaat muurilta alas sijaitsevat paikassa, missä Avenida de Madrid ylittää Rio Adaja-joen. Tämä tietysti edellyttää paluuta samaa kautta. Eipä silti, tuon vitosen maksaa kyllä mielellään tuosta patikkareitistä. Muurin kunnossapitokin maksaa, ja ainahan niillä turistien jättämillä euroilla käyttöä on työttömyyden riivaamassa maassa. Ja hienosti ovat kyllä eurooppalaista kulttuuriperintöä vaalineet tässä maassa. 10 pistettä siitä.

2016-01-19 11.31.582016-01-19 11.37.422016-01-19 11.41.152016-01-19 11.43.022016-01-19 11.45.282016-01-19 11.45.542016-01-19 11.42.522016-01-19 12.13.38

Paluumatkalla hotellille törmäsin sattumoisin Parador-ketjun hotelliin, jonka sisäpihalla pyörähdin. Parador-hotellithan ovat Espanjan valtion omistamia, viiden tähden majoituskohteita, jotka on rakennettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin, kuten linnoihin, luostareihin, palatseihin yms. Kyseessä on voittoa tuottamaton yritys, eli toiminnan tavoitteena on tarjota majoitusta omakustannushintaan. Eli hulppean majoituksen voi saada maksamatta maltaita. Kyllähän tuollainen majoitus kieltämättä houkuttaa. Allaolevat kuvat eivät liity Parador-hotelleihin, vaan ovat Plaza del Mercado Chico-aukiolta.

2016-01-19 12.03.462016-01-19 12.04.272016-01-19 12.11.02

Pitää kokeilla joku päivä. Näitä Parador-hotelleja kun löytyy ympäri Espanjaa.

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , , | 2 kommenttia

Palacio Real de Madrid

2016-01-16 16.20.42

Palacio Real de Madrid

Plaza de Orientella paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta ja oli oikein keväinen tunnelma. Puhelimen säätiedot näyttivät aamulla kotipuoleen pariakymmentä pakkasastetta ja tänne Madridiin reilua kymmentä plusastetta, joten kelpaapa täällä kaupunkilomailla.

2016-01-16 15.54.422016-01-16 15.58.462016-01-16 15.58.41

Palacio Real de Madrid on Espanjan kuninkaan virallinen virka-asunto, missä kuningas ei varsinaisesti asu, vaan hoitaa enimmäkseen linnassa virkatehtäviään. Eli ottaa vastaan valtiovieraita, järjestää päivällisiä yms. Ihan joka päivä näitä kekkereitä ei kuitenkaan ole ja silloin linna on pientä korvausta vastaan avoinna meille, joiden suonissa virtaava aine on ihan punaista.

Muhamettilaisethan hallitsivat koko Iberian niemimaata yli tuhat vuotta sitten ja noihin aikoihin Cordoban emiiri Muhammed ensimmäinen rakennutti linnoituksen, mikä sijaitsi tämän nykyisen linnan paikalla. Kuningas Alfonso VI antoi islamilaisille äkkilähdön 1000-luvun alussa ja paikalle rakennettiin linna joka tuhoutui tulipalossa 1700-luvun alkupuoliskolla.

Uutta linnaa alettiin rakentaa samantien ja se valmistui alle 20:ssä vuodessa, mikä on aikamoinen saavutus, kun ottaa huomioon linnan koon ja senaikaiset rakennusmenetelmät. No, ehkä linnaa on laajennettu myöhemmin. Palatsin pinta-ala on vaatimattomat 135 000 neliömetriä ja 2800 huoneellaan sitä pidetään maailman suurimpana kuninkaallisen perheen käytössä olevana palatsina. Pari vuotta sitten tuli vierailtua Prahan linnassa, joka taas on maailman suurin linna, mutta enpä muista sen neliömäärää.

Kuinkahan kallis tuo talo olisi kaikkine aarteineen, jos olisi rajattomasti rahaa sen ostamiseen. Luultavasti sen arvoa ei voi mitata rahassa, eikä sitä millään hinnalla taidettaisi myydä. Mutta entä jos maksaisi Espanjan valtiovelan ( 885 miljardia vuonna 2013 ) pois… Eipä ole noin paljon rahaa niin en jätä tarjousta,  vaan tyydyn vaan tähän päiväkäyntiin.

Espanjaahan hallitsee Bourbon-suku, ja pari vuotta sitten pitkäaikainen hallisija Juan Carlos luopui kruunustaan ja hommaa tuli jatkamaan poikansa Felipe. Kruunusta luopuminen ei sujunut noin vain, vaan vaati lakimuutoksen. Tähän asti ei kunkun hommista oltu jääty eläkkeelle, vaan virka oli ollut elinikäinen. Kuninkaan virka oli tosin katkolla toisen maailmansodan aikoihin, jolloin kenraali Franco hallitsi maata diktatorisin ottein.

Juan oli kuitenkin töpeksinyt hommissaan jonkin verran ja instituution suosio oli alakantissaan myöskin tyttärensä Cristinan verosotkujen takia, joten Juan aatteli että uuden kuninkaan myötä hovin arvostus lähtisi jälleen nousukiitoon ja instituutio säilyisi. Juanilla on siis pari tytärtä, jotka ovat Felipeä vanhempia, mutta täällä machokulttuurin kyllästämässä maassa nainen saa vaieta seurakunnassa niinkauan kun perheessä on miespuolinen edustaja. Ja voi olla, että jos kuningasperheestä ei poikaa löytyisi, vallanperimyksessä mentäisiin sitten lähisukulaisiin niin pitkälle, että tarvittava määrä testosteronia löytyisi, ja kruunu iskettäisiin sitten hänen päähän. Enpä tiedä asiasta sen enenpää, joten se siitä.

Felipe on kuitenkin mies parhaissa voimissaan, vielä alle viisikymppinen, joten voimia raskaan valtikan kantamiseen riittää pitkäksi aikaa. Felipe Juan Pablo Alfonso de Todos los Santos de Borbón y Grecialla ja Letizia Ortiz Rocasolanolla on vain kaksi tytärtä, niin sittenpä tuo nähdään kenelle Felipe aikanaan tuon valtikkansa luovuttaa. Elleivät sitten innostu vielä iltatähden tekoon, joka tuurilla olisi sitten poika. Kyllähän se valtionpäämiehen duuni onnistuu yhtälailla naiseltakin, onhan tuo nähty.  Joten nou hätä.

Turvatarkastuksen ja 11 euron hintaisen lipun lunastuksen jälkeen siiryttiin linnan aurinkoiselle sisäpihalle, missä saikin hyviä kuvia itse linnasta ja viereisestä Almudenan katedraalista. Tuota kirkkoa muuten aloitettiin rakentamaan vuonna 1883 ja Paavi Johannes Paavali II vihki sen käyttöön 110 vuotta myöhemmin vuonna 1993. Vähän oli raksaporukka laiskempaa, kuin tuossa linnan rakentamisessa. No, kyllä nuo sodatkin jarrutti rakennustöitä ja välillä oli kuulemma massit niin kertakaikkiaan loppu, että työt keskeytettiin. Sata vuotta on kuitenkin pieni aika ihmiskunnan historiassa ja lopputulos on kertakaikkisen hieno.

2016-01-16 16.11.552016-01-16 16.14.542016-01-16 16.14.372016-01-16 16.12.282016-01-16 16.12.302016-01-16 16.46.39

Kun silmä oli tottunut sisätilojen hämärään, huomasimme edessämme hienot portaat ja kauniisti koristellun sisäkaton. Näihin sisäkattoihin on näissä palatseissa  aina erityisesti panostettu. Näitäkin freskoja on ollut maalaamassa samat veijarit joiden töihin tutustuin jo pari päivää sitten Pradon taidemuseossa, eli Espanjan ja Italian parhaat ammattilaiset.

2016-01-16 16.18.192016-01-16 16.19.052016-01-16 16.18.442016-01-16 16.20.09

Portaiden yläpäästä oli käynti saliin, missä oli jonkinlainen miniatyyrinäyttely ja kuninkaallisen perheen kuva. Miniatyyrisommittelulla oli selvästi jokin tarina, mutta Espanjan historiaa tunnen sen verran vähän, että sanoma ei auennut.

2016-01-16 16.50.51

2016-01-16 16.20.422016-01-16 16.21.122016-01-16 16.21.53

Seuraavaan saliin astuttaessa tuli samalla voimaan kuvauskielto, joten kuninkaallisiin huoneistoihin saattoi tutustua rauhassa, eikä tarvinnut miettiä mistä kuvakulmista saisi parhaiten selfieitä. Varmasti monella kännykkäsukupolven edustajalla kutkuttaisi istahtaa kuninkaan valtaistuimelle kuvattavaksi, vaikka tietenkin kaikkiin esineisiin koskeminen oli ankarasti kielletty. Kuvauskieltoa valvottiin tarkasti ja siihen puututtiin myös välittömästi, jos joku alkoi kännykällään tähtäillä kuvaustarkoituksessa.

Kuninkaan kruunu ja valtikka olivat lasikaapissa ja niitä ei olisi päässyt käpälöimään vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Varsin epämukavan näköinen päähine, vaikkakin hienon näköinen. Tuskimpa Felipe tuota viitsii paljon päässään pitää, mitä nyt joskus linnan pikkujouluissa saattaa heilua valtikka kourassa ja kruunu kallellaan päässä, kun on tarpeeksi sangriaa nauttinut.

2800:sta huoneesta tähän kierrokseen kuului ehkä joku 30-40 huonetta ja olihan nuo niin hienoja, että kyllä siellä kelpaa valtiovieraita kestitä. Varsinkin ruokasali jäi näyttävyydessään mieleen. Linnassa on myös erittäin kattava kokoelma keskiaikaisia aseita kuten myös maailman suurin Stradivarius-viulujen kokoelma, mutta niihin tutustumiseen pitäisi varmastikin ostaa eri lippu. Kolme Stradivarius-viulua ja kaksi selloa tosin yhdessä kamarissa oli esillä tälläkin kierroksella… Toissa kesänä vierailtiin Hofburg-linnassa Wienissä ja siellä tuli kierreltyä soitin- ja haarniskanäyttelyssä, joten sitä herkkua ei tällä kertaa ollut ikävä.

2016-01-16 16.51.43

2016-01-16 16.44.472016-01-16 16.32.15

Kyllähän tämä linna on yksi Madridin päänähtävyyksistä ja lipunhinnalle saa katetta, mikäli kuninkaallinen loisto ylipäätään kiinnostaa.  Suosittelen!

Ehkäpä tähän loppuun voisi laittaa käyttäjän Marivi A:n Youtubeen laittama video, mistä vähän pääsee kurkkaamaan noihin kuvauskiellossa oleviin huoneistoihin.

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Real Madrid-Sporting Gijon

cropped-real-madrid-soccer-wallpaper

Real Madrid-Sporting Gijon

Vuosi sitten Barcelonan Rablalla törmäsin lipunmyyntikojuun, joka möi lippuja seuraavan päivän FC-Barcelonan kotiotteluun Atletico Madridia vastan. Siinäpä oli hyvä tilaisuus käydä kattomassa huippujalkapalloa maailman toiseksi suurimmalla jalkapallostadionilla, joten lunastin liput noin 60 euron hintaan.

Nyt taas sattui Madridin viikolle tilaisuus käydä seuraamassa, miten se Real Madridin pelaajilta pallon potkiminen onnistuu. Lippujen hankinta ei tällä kertaa käynytkään kuin Strömsössä.

En löytänyt lippukioskia Madridin keskustasta, enkä välittänyt laiskana miehenä lähteä Santiago Bernabeu-stadionille, varsinkaan vailla tietoa, saako sieltä lippuja etukäteen ja mihin hintaan. Netissä selailin lipuntarjoajia, mutta monilta ei enää saanut pilettejä huomiseen peliin.

Viagogo-sivusto mainosti palveluitaan suomen kielellä, ja liput pitkälle sivulle tarjottiin 42 euron hintaan. Kaikkine kuluineen hinta nousi kuitenkin 68 euroon, ja kyseessä ei ollut mikään mobiililippu, vaan lippu oli lunastettava varauskoodia vastaan jostain myöhemmin ilmoitettavasta osoitteesta. Kaiken lisäksi kyseessä olisi kausikortti, mikä pitäisi palauttaa ottelun jälkeen takaisin hakupaikkaansa, tai he veloittaisivat vielä 200 euroa extraa luottokortilta. Vaihtoehdot olivat vähissä, joten valitsin tuon kombon. Kohtapa kilahtikin sähköpostiin lippujen hakuosoitteesta, minkä paikansin stadionin lähellä olevaan hotelliin.

Kello 16.00 oli pelin määrä alkaa, ja suuresti luottaen suunistustaitooni ja Google mapsiin kävelin Anton Martin-metroasemalle jo kahden aikoihin. Sunnuntain takia metroja liikkui harvakseltaan ja yhdellä vaihdolla alkoi kello lähestyä kolmea, kun nousin stadionin viereltä maankamaralle. Olin paikallistanut lippujenhakupisteen tietokoneellani, niin yllätysyllätys, puhelimen mapsiin ei tullut edes alueen karttaa offline-tilassa. Suurinpiirtein muistin mihinpäin stadionilta se hotelli on, mutta millähän puolella stadionia satun nyt ite seisomaan. Muutenkin maalaispojan pää tahtoi mennä sekaisin tässä ihmispaljoudessa. Porukkaa tunki nyt joka puolelta valtavia määriä, kymmenet poliisiautot partioivat, useanpi helikopteri pörräsi pään päällä ja ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua. Ohjeen mukaan liput oli lunastettava viimeistään kello 15.15, joten tässä alkoi olla pikkasen kiire.

20160117_181050

Vaikka paniikkia puski päälle, yritin ajatella rationaalisesti. Päättelin metroaseman sijainnin perusteella oman sijaintini, katsoin sähköpostista kadun millä tuon lipputoimiston pitäisi sijaita, muistelin että kello 2 olisi ilmansuunta stadioniin nähden, ja lähdin harppomaan siihen suuntaan. Väärä katu eka yrittämällä. Palasin takaisin kadunkulmaan, missä kysyin Real Madrid-fanituotteita myyvältä mieheltä kyseistä katua. Onnekseni caballero oli kartalla ja viittasi minut seuraavalle samansuuntaiselle kadulle ja nyt oltiin oikeaan suuntaan matkalla.

Lähes kilometri reipasta kävelyä  ylämäkeen ja olin Nh La Habana-hotellin pihalla jonka sivulla oli Viagogo kyltillä varustettu ovi. Olin varustautut Madridin tammikuiseen sunnuntai-iltaan aika reilulla vaatetuksella, joten voitte uskoa että pikkuisen pukkasi soijaa ahtaan toimiston lippujonossa. Klo 15.12 sain kausikortin kuittausta vastaan käteeni, eli tipalle meni. Oli siinä jonossa takananikin porukkaa, niin eiköhän kaikki halukkat lippunsa saaneet. Nyt ei ollut enää vakituisempaa kiirettä, joten palkitsin itseni oluella stadionin sivulla sijaitsevassa pystybaarissa moisen urheilusuorituksen jälkeen.

20160117_15291320160117_15291920160117_15354620160117_15355720160117_15362420160117_15371120160117_153922

Pelaajia jo esiteltiin, kun kiipesin stadionin ylimmälle riville ja kapusin paikalleni. Gijonin pelaajat saivat aplodit ja kun kuuluttaja alkoi hehkuttaa Real Madridin pelaajia, hän kuulutti vain numeron ja pelaajan etunimen ja yleisö mylvi loput. Suurinta meteli olli tietysti Cristian Ronaldon kohdalla. Pelaajat tulivat kentälle ja aluksi soi jonkinlainen hymni jota yleisö nousi seisaaltaan kuulemaan. Samalla tulostaululla oli jonkun entisen pelaajan kuva, olisiko kuollut hiljattain tai jotain.

Peli alkoi ja samalla alkoi mieletön mekkala Real Madridin maalin takaa, missä tosifanit olivat yhteneväisine asuineen ja banderolleineen. Jos Barcelonan peli oli ollut tasaisten joukkueiden takia tylsää katsottavaa, niin sama ei toistunut täällä. Real Madrid pyöritti nahkakuulaa miten halusi ja kahteentoista minuuttiin se oli takonut jo kolme maalia. Realin pelaajilla oli vara jopa kikkailla, ja maalit olivatkin sitten näyttävän näköisiä. Ronaldo pussitti pallon parikin kertaa ja tyylillä sen tekikin. Ennen puoliaikaa tilanne oli taululla 5-0, ja peli käytännössä selvä. Toisella puoliajalla Real Madrid tyytyi varmistelemaan lopputuloksen, eikä intoa enää maalintekoon suuremmin löytynyt. Sporting Gijon pääsi sentään kavennuksen iskemään, mutta muuten maalintekotilanteet olivat vähissä.

20160117_15490920160117_17282520160117_17284320160117_17404020160117_174100

Muistin hyvin, kuinka Barcelonan tammikuisessa illassa olin syväjäässä Camp Noun tuulisella stadionilla, niin nyt oli varustautunut sen mukaan. Bernabeun stadion on kuitenkin osittain katettu ja katto täynnä säteilylämmittimiä, niin minulla oli niin kuuma, niin kuuma.

Olisin voinut vaikka vannoa, että Gijon on ranskalainen joukkue, mutta niinpähän tuon niminen kaupunki löytyy Espanjan pohjoisrannikolta. Varmastikin sekoitan sen ranskalaiseen Dijonin kaupunkiin.

Yli 85 000 ihmistä vetävä stadion oli arviolta 95 prosenttisesti täynnä, eli iso joukko meitä on kohta metrolle pyrkimässä, joten lähdin palauttamaan kausikorttia 10 minuuttia ennen pelin päättymistä. Muutkin olivat ajatelleet samoin ja porukkaa oli menossa metrolle jo tungokseen asti.

Sain palautettua kausikortin ilman jonotusta ja peli oli sillä aikaa päättynyt 5-1. Nyt stadion purkautui täydellä voimalla ja metrojono ylsi maanpinnalle asti. Jono kuitenkin lyheni verrattain nopeasti, mutta minullahan ei ollut tikettiä ( taas amatöörimäinen virhe ), joten eikun seuraavaan jonoon. Tässäpä vierähtikin aikaa, kun jokainen yksitellen koitti saada liput ulos automaatista.

Edelläni oli siististi pukeutunut, kännykkää näpyttelevä mies, joka automaatille päästyäänkin näpytteli puhelintaan ja kaiveli pikkukolikoita taskustaan ja yksitellen syötti niitä masiinaan. Tiketti maksoi 2 euroa, ja 1,9 euron kohdalla kone ei hyväksynyt hänen viimeistä kolikkoaan, vaan sylkäisi sen toistuvasti ulos. No, kaverihan keskeytti koko operaation, romautti syöttämänsä kolikot kuppiin ja aloitti alusta. Ja koko ajan toinen käsi näpelöi älyluuria. Tässä vaiheessa alkoi jo takaani kuulua levotonta mutinaa, ja itelläkin alkoi sisällä kiehua. Jos tällä kertaa ei homma luonnista, nostan ukon syrjään kylmän rauhallisesti. Vois toikin hemmo kaivella  vähän suuremmat kolikot taskustaan, ettei tästä tarvi tontin ostoon ruveta. Rahasta ei voinut kiikastaa, äläri oli viimeistä huutoa, villakangastakki oli samasta kaupasta kuin Niinistön Salella ja Versace-pilvi leijui kaverin ympärillä niin että silmiä kirveli.

Nyrkkeilymaaottelu Espanja-Suomi peruuntui, kun automaatti tällä kertää suostui yhteistyöhön. Vaikken enää ole ehkä fyysisesti parhaassa tikissä, niin olen vakuuttunut, että yksi sepänsällin spesiaali olisi lähettänyt miekkosen höyhensaarille, mikäli konflikti olisi edennyt niin pitkälle. Ja siihen pitkään otsaan olisin osunut pahemmin tähtäilemättä.

No, nämä olivat vain ajatuksia päässäni. Väkivalta ei ole kuulunut keinovalikoimiini ongelmatilanteissa sen jälkeen kun kansakoulussa serkkupojan kanssa selviteltiin riitatilannetta voimakeinoin, minkä seurauksena kummankin nenästä vuoti veri ja kumpaakin itketti. Piti vielä nöyryyttävästi pyytää luokan edesssä anteeksi ja sopia, opettajan nuhdellessa molempia. Taisipa seurata vielä tunti jälkkäriä molemmille.

Kahdeksan aikoihin oli takaisin Calle de Huertaksen päämajalla, eli pelireissu kesti kaikkiaan kuusi tuntia, vaikkei stadion ole kuin noin kymmenen kilometri päässä tässä samassa cityssa.

Sattui hauska tapaus kotimatkalla, kun mentiin lentokenttäbussilla terminaalista koneelle Barajasin kentällä. Kentällä oli Mancester City-jalkapallojoukkueen lentokone parkissa, ja kolme toisilleen tuntematonta suomalaismiestä innostuivat suuresti ja liikuttuivat lähes kyyneliin saakka näkemästään ja ylistivät tämän olevan yksi elämän tähtihetkiä. Jos ei olisi ollut niin kiire kuvata tuota konetta, olisivat varmasti halanneet toisiaan. Olisin tietysti voinut osallistua keskusteluun ja kertoa, että olen vuoden sisällä nähnyt kaksi maailman parasta pallonpotkijaa ja saanut jopa ikuistettua heidät samaan kuvaan itseni kanssa, mutta en halunnut pilata herkkää hetkeä. Sellainen olisi tulkittu leuhkimiseksi… ja sitähän se epäilemättä olisi ollutkin, ja kavereiden hieno tunnelma olisi latistunut.

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pradon museo Madrid

2016-01-13 11.44.23

Musei del Prado Madrid

Ohikävellessäni katsahdin La Taperia-kahvilan ikkunasta sisään ja havahduin siihen, että vaikka olin nyt kymmenettä kertaa Espanjassa, en ollut koskaan vielä maistanut Churroja. Pyörähdin kantapäilläni ja ohjasin bootsini La Taperian ovesta sisään. Kahvilassa vallitsi iloinen puheensorina ja tilasin annoksen Churroja kuuman kaakaon kera. Kaakao oli paksua ja makeaa, Churrot hiukan suolaisen makuisia. Kun Churroa käytti hieman kupissa niin maku oli mitä parhain. Tykkäsin.

2016-01-13 12.56.18

20160113_101804

Pradon museon 14 euron hintainen lippu piti lunastaa rakennuksen toisesta päädystä ja sisäänkäynti löytyi rakennuksen takaa. Aulassa oli luonnollisesti turvatarkastus, missä laukut läpivalaistiin ja kulku oli metallinpaljastimen läpi, joka ilmoitti taskuun unohtuneet avaimet.

2016-01-13 11.35.172016-01-13 11.36.14

Rakennus on sen verran suuri, että päätin keskittyä olennaiseen, eli näiden kuuluisien maalareiden töihin, joista museo on erityisen ylpeä. Tintoretto, Tizian, Goya, El Greco, Rubens… Nimilista on pitkä ja nimet tuttuja. Tällaisena mattimeikäläisenä ei maalaukset niinkään, mutta ehkäpä sieltä muutaman tutun teoksen voi bongata.

2016-01-13 12.41.15

Missään ei ollut kylttiä kuvauskiellosta, niin ehdin muutaman kuvan napata, kunnes kysyin varalta eräältä vartijalta , että voiko kuvata? “ Photos not allowed “  kuului vastaus, ja sitä kilttinä poikana tietysti noudatin.

2016-01-13 12.34.092016-01-13 12.11.42

Kolme kertaa on tullut Milanossa poikettua, mutta viimeinen ehtoollinen on vielä näkemättä. Täällähän tuotakin vajetta pystyi hiukan paikkaamaan.

2016-01-13 11.58.49

Muutoin en kyllä osaisi tyylin perusteella arvuutella taiteilijaa, mutta El Grecolla on kyllä omintakeinen ote siveltimeen. Hahmot on aika epäsuhtaisia, pää on usein pieni muuhun vartaloon verrattuna, ja muutoinkin mittasuhteet vähän sitä sun tätä.

Se tuli vähän yllätyksenä, että monista maalauksista oli useampia, hieman toisistaan poikkeavia teoksia. Esimerkkinä vaikkapa Francisco de Goyan Naked Maja, jonka vieressä pötkötti samassa asennossa Clothed Maja vaatteet päällä.

Näitä oli aika paljon, että oli rinnakkain kaksi taulua, jotka hieman poikkesivat toisistaan. Onkohan taiteilija ollut jotenkin päättämätön, miltä sen lopputuloksen pitäisi näyttää. Luomisen tuskaa. 

Iso osa noista 1500-1800 luvun teoksista on uskonnollisaiheisia. Jeesuslapsen syntymästä on monia eri versioita, kuten myös kuolemasta. Neitsyt Mariasta on monia kuvauksia. Maalausten perusteella voi päätellä että Josef-herra on ollut tuntuvasti Maria-vaimoaan vanhempi… Apostolit ja monet muutkin pyhimykset kokevat kohtalonsa noissa tauluissa.

 

Monen teoksen kohdalla oli joku wannabeartisti pensseliensä kanssa jäljittelemässä omaa versiotaan maalauksesta, kuten esimerkiksi Tizianin Adam y Eve taulujen kohdalla. Maalauksissa Eve on omenavarkaissa ja Adam koittaa vähän estellä että eläpä nyt, mitä jos jäädään kiinni? Entäpä jos meidät pidätetään? Häveliäisyyssyistä Tizian on verhonnut henkilöiden intiimialueet viikunapuun lehdillä, vaikka eikö se alastomuus alkanut hävettämään vasta kun omena oli syöty. Rinnakkaisversiossa tosin kyllä Aatamin viikunanlehden lienee tuuli vienyt. Käärmeen sijasta omenaa ojentaakin lapsi. Sekä Aatamille että Eevalle on maalattu myös napa, vaikka pitäisi herra Tizianin hyvin tietää, että henkilöiden syntymätapa oli sellainen, missä napanuoraa ei tarvittu.

2016-01-13 12.42.33

Tuon ajan naiset on kuvattu aika lailla erilaisiksi, mitä nykyajan naisihanne on muotijulkaisuiden avulla muokattu. Ei ole tuohon aikaan ollut salillakäynti muodissa eikä silareita   ole   Räävelistä    ( Tallinna ) hankittu.

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Madrid Huertas

20160113_175211

Asunnon valinnassa painotettiin jälleen ennenkaikkea keskeistä sijaintia. Muita tärkeitä kriteerejä olivat: Onko asunnossa lämmitys / ilmastointi, keittiö täytyy olla, mielellään erillinen makkari ja free wifi. Parveke olis ihan kiva näin talvellakin ja hinta pitää olla sopivan edullinen. Näillä kriteereillä päädyttiin varaamaan tämä kaksio Calle de Las Huertasin varrelta.

Asunto on neljännessä kerroksessa, näkymät sekä avo-, että lasitetulta parvekkeelta ovat Calle Santa Maria kadulle. Tuo lasitettu parveke se valinnan lopullisesti kallisti tähän asuntoon. Tietysti poreallas helpotti vielä valintaa. Sijainti on kerrassaan mainio: Reina Sofia, Prado ja Thyssen Bornemisza museot ovat alle 10 minuutin kävelymatkan päässä. Puerta del Solille ja Plaza Mayorille on alle kilometri. Palacio Real ja Plaza Espanja puhumattakaan Gran Viasta ovat ihan kävellen tavoitettavissa. San Anton-metroasemalle kävelee viidessä minuutissa, mutta mihin tässä metroa tarvitsee? No, viimeistään sitten kun lähdetään liikkumaan maakuntiin Madridin ympäristössä, niin hankkiutuminen Chamartinin juna-asemalle käy kätevimmin metron avulla.

Varasin asunnon pienen tinkimisen jälkeen jo syyskesästä ja tuli tuossa ennen joulua mieleen, että olikohan siinä kämpässä pyykkikonetta. Kauhukseni koko kämppää ei löytynyt enää Homeaway-sivustolta eikä muutenkaan netistä. Olin jo maksanut satasen varausmaksun ja näinköhän tuo raha katosi kuin pieru Saharaan. No, olihan mulla se vuokraajan numero kännykässä ja otin yhteyttä Whats-appilla. Kaveri viestitti, että varaus on kunnossa, tervetuloa vaan. Siihen pyykkikoneasiaan en saanut vastausta, enkä siihen, miksei kämppä ole enää netissä varattavissa.

Yksityiskohtaiset ohjeet asunnon paikallistamiseen tuli kyllä mailiin samana päivänä. Tein kuitenkin pienen Plan B:n siltä varalta, jos tuota apartmettia ei ole edes olemassa, etenkin kun satelliittikuvissa en löydä mitään lasitettua parveketta mainitussa osoitteessa.

Ohjeessa luki: 4 kerros, letter E, just ring the bell ! Ulko-oven vieressä oli ovipuhelinpainikkeet, joissa oli vain numerot, ei mitään nimiä tai muuta vihjettä, missä tuo asunto voisi olla. Painoin kokeeksi 4 E:tä ja ehdin kysyä: Hello, do you speak english?, kun viereinen portti napsahti auki.

2016-01-13 13.03.352016-01-13 13.04.51

Taitaapa meillä sittenkin olla majoitus Madridissa! Asunnossa meitä odotteli hyvin espanjaa artikuloiva, mutta täysin muita kieliä taitamaton nuori senjorita. Google-kääntäjän avulla saatiin olennaisimmat asiat selvitettyä ja asetuttiin taloksi. Kätevää tuo nykytekniikka: neitokainen sopersi puhelimeensa espanjaa, ja puhelin tulkkasi sen meille englanniksi, vaikka olisihan se voinut kääntää samantien suomeksikin. Kämppä oli paljon pienempi, miltä kuvissa näytti, ja huomattavasti kuluneenpi. Lämpöä oli 17 astetta, mutta kun alkuvaikeuksien jälkeen ilmalämpöpumppu suostui yhteistyöhön, alkoi mittari nousta siedettävämpiin lukuihin.

Vaikka asunnon sijainti on näinkin keskeinen, niin ei tässä juuri turisteja pyöri, koska mitään nähtävyyttä ei ole tässä vieressä. Pradon museolta keskustaan päin käveleviä matkaajia tästä välillä ohi kävelee. Kadun varrella on  pilvin  pimein  tavernoja  tapas-paikkoja, drinkkibaareja yms.

2016-01-13 13.03.062016-01-12 11.14.33

Pari Jazz-clubiakin olen paikallistanut lähistölle. Muistelen jostain lukeneeni, että Madridissa on maailman tihein baarikeskittymä / asukas, ja kun asukkaita on yli kolme miljoonaa, niin siitäpä voi laskea. Ainakin tässä meidän korttelissa se näyttää pitävän paikkaansa.

2016-01-13 13.00.342016-01-12 11.18.532016-01-12 11.11.332016-01-12 11.24.38

Tuossa kivenheiton päässä on viehättävä pikku aukio Plaza Santa Ana, jonka lukuisten tavernojen joukossa on esim. Cerveceria Alemana, missä Ernest Hemingwaylla oli tapana istua oluella. Tuollapa pitää melkein poiketa joku ilta. Historiankirjat kertoo myös, että Espanjan kansalliskirjailija Miguel Cervantes on asunut tässä Calle de las Huertasilla, ja kirjoittanut Don Qujote-kirjaansa juuri näillä nurkilla. En kyllä tiedä missä talossa, mutta ehkäpä viikon päästä olen viisaampi. Ainakin herran mukaan nimetyn tavernan paikallistin eilen kauppareissulla.

2016-01-12 11.20.19

Ainiin, kyllä täältä pyykkikone löytyy, se on tuolla lasitetulla parvekkeella.

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Madrid Atocha

2016-01-12 11.54.15

Madrid Atocha ja Madrid Barajas. Siinä kaksi nimeä, joilla on surullinen kaiku monen ihmisen korvissa, myös minulla. Hiukan kavahdan, kun kuulen jommankumman noista nimistä. Kuin eilisen päivän muistan ne Euroopan pahimmat terrori-iskut, jotka tehtiin Madridin lähiliikennejunissa maaliskuussa 2004. Verkkokalvolle on tallentunut se valtava kynttilämeri joka ilmaantui Atochan rautatieasemalle noiden lähes 200 kuolonuhria vaatineiden iskujen jälkeen. Espanjan hallitus yritti vierittää syyn iskuista baskien Eta-järjestön niskaan, mutta pian se paljastui islamistiterroristien aikaansaannokseksi. Sukulaismies oli tuolloin Espanjassa, joten siitäkin syystä tuo tapahtuma on jäänyt hyvin mieleen.

Madrid Barajasin lentokenttä on paitsi yksi Euroopan suurimmista lentoasemista, sieltä on myös eniten lentoja latinalaiseen amerikkaan. Itse kuitenkin muistan lentoaseman etupäässä siitä, että elokuussa 2008 Spanairin  jesarilla ja rautalangalla korjattu Md-82 lentokone suistui kentän päätyyn epäonnisen  nousu yrityksen jälkeen. Paitsi että onnettomuudessa kuoli 150 matkustaja ja miehistön jäsentä se tappoi lopulta myös koko lentoyhtiön.  Nyt olen paikan päällä omakohtaisesti joten toivottavasti  näille  nimille  saadaan nyt myönteisempi mielikuva.

Barajasin terminaali ykkösestä otettiin mittari alle ja puolessa tunnissa hurautettiin ruuhkaisia teitä pitkin centroon. Kiinteä 30 euron hinta tuolle matkalle on mielestäni sen verran edukas, ettei parane nähdä vaivaa metrosäätöjen kanssa. Etenkin kun taksi toi asunnon ovelle jo pimenevässä Kastilian illassa. Kuski oli vähän vaivautunenn näköinen, kun en heittänyt tippiä. Olisihan tuota voinut hyvästä palvelusta pari euroa jättääkkin, mutta ei nyt ollut kolikoita taskunpohjalla.

Aamuauringon paisteessa pakkasin kuvauskalustoa olkalaukkuun ja suuntasin Plaza Santa Anan kautta Calle de Atochalle. Oli vielä aika viileää varjossa, mutta auringossa tarkeni kyllä. Tuli mieleen eilisaamun – 18 astetta ja viima. Kävin kuvaamassa Reina Sofian taidemuseon sisäänkäynnin ja suuntasin Atochan rautatieasemalle.

2016-01-12 11.47.282016-01-12 11.46.42

Tuo vuonna 1851 avattu asema on nykyään sisäpuutarhana ja liiketiloina. Sen taakse rakennettu uusi osa on suuri ja vilkas ja taitaapa olla Madridin päärautatieasema, mistä lähiliikenteen lisäksi myös kaukojunat, ainakin eteläänpäin lähtevät. Tuo puutarhahan se meikäläistä kiinnosti ja kuvasi sitä moni muukin. Näytti siltä, että joku tv-aseman porukkakin filmasi ylätasanteelta ja pääsiköhän meikä oikein vilahtamaan Espanjan teeveehen. Ei kuitenkaan vilauttamaan.

2016-01-12 12.21.20

2016-01-12 12.20.222016-01-12 11.58.452016-01-12 12.00.082016-01-12 12.01.362016-01-12 12.01.422016-01-12 12.09.382016-01-12 12.09.292016-01-12 12.10.502016-01-12 12.06.26

Palailin Paseo del Pradoa Musei del Pradon kohdalle ja käännyin vasemmalle “kotikadulle”.

 

Tallennettu kategorioihin Espanja | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Hieno matkailuvuosi 2015

20150919_153817Nythän sitä on taas vuosi loppupuolella ja on aika muistella, missä sitä tulikaan vuoden aikana kuljettua.

2015-01-18-2623

Eli vuosi lähti käyntiin tammikuisilla matkamessuilla. Messut olivat kohdallani ensimmäiset ja enimmäkseen se päivä meni ihmetellessä ja mitään konkreettista ei oikein mukaan tarttunut. Caravan-aiheisella kierroksella tuli käytyä muiden bloggaajien kanssa ihastelemassa uutuuttaan kiiltäviä asuntoautoja ja vaunuja. Touringcars lupasi bloggareille asuntoauton seuraavalle kesälle testikäyttöön viikoksi ilman korvausta, mutta on tullut jo sen verran caravanelämää vietettyä, ettei kiinnostanut tarttua tarjoukseen. En ole muuten ensimmäistäkään blogipostausta aiheesta nähnyt kuluvana vuonna, eli kiinnostus tuohon sinänsä hyvään tarjoukseen taisi olla aika laimeaa.

2015-01-20-2738

Matkamessuja seuraavana aamuna lennettiin Barcelonaan. Vaikka aamuvarhain asteita oli sama +3 kuin Helsingissäkin, niin se valon määrä sai kyllä mielen keveäksi.

Tuo ylimmäinen pyöreä lasinurkka oli meidän olohuoneessamme.

Tuo ylimmäinen pyöreä lasinurkka oli meidän olohuoneessamme.

Asunto ei ollut halvimmasta päästä, mutta kohtuuhintainen 500 e/vko, sijaintinsa ja varustelunsa puolesta. Barcelonassa viikko vierähti kuin siivillä nähtävyyksiä kierrellen, terasseilla istuskellen,  tapas-baareissa  viihtyen,  kaupungin  kujilla  eksyen  ja  tulipa  vielä  käytyä  katsomassa huippujalkapalloa Camp Nou-stadionilla, missä vastassa olivat Fc Barcelona ja Atletico Madrid. Iltaisin oli mukava seurata Ramblan hyörinää lasinurkan läpi, viiniä sohvalla siemaillen. Tammikuinen sää oli oikein sopiva kaupunkilomalle.

2015-01-20-26782015-01-20-26622015-01-23-28962015-01-21-2752 (2)2015-01-21-2769IMG_6864 (2)IMG_68552015-01-24-30312015-01-24-30362015-02-06-3053 (2)2015-01-23-29562015-01-23-29682015-01-18-2647

Maaliskuinen Salzburg oli keväisen aurinkoinen ja lämmin. Kaunis Mozartin kotikaupunki lepää Alppien juurella Salzag-joen varrella ja on kuuluisa tuon suositun säveltäjän lisäksi myös Sound of Music elokuvasta, eli varsinainen kulttuurikaupunki siis.

20150315_14353320150318_131024-1

Vierailukohteina meillä oli mm. Mirabelin palatsi, Hohensalzburgin linna ja Dom Muzeum. Wolfgang Amadeuksen kotitaloa tyydyttiin ihailemaan ulkoapäin viereiseltä terassilta.

20150315_134819 (2)20150315_171904 (2)20150315_15551920150316_15211320150316_15275020150320_182813

Niin hieno kuin tuo barokkikaupunki onkin, se on aika pieni ja nopeasti kierretty. Niinpä eräänä aamuna askeleemme veivät Salzburg Hauptbahnhofille. Olin edellisiltana kirjautunut Deuche Bahnin sivulle ja ostanut edestakaiset mobiililiput Muncheniin. Junaa odotellessamme näpelöin automaatista saman matkan hinnan esille ja hämmästyksekseni hinta oli lähes kaksinkertainen nettilippuun verrattuna.

20150317_13544420150317_130655

Munichissa siirryttiin luontevasti kävelykatua pitkin raatihuoneen kautta kaupungin kuuluisimpaan oluttupaan Hofbrauhaussiin. Perinteisiin asuihin pukeutuneet frauleinit kiikuttivat eteemme litraiset oluet ja tuhtia maalaisruokaa. Valkoinen makkara oli ällön näköinen, mutta ei se pahaa ollut…

20150317_142741 (2)20150317_14111920150317_14401420150317_14321620150317_142300 (2)

Täydellä mahalla oli sitten hyvä kierrellä kaupunkia ja todeta, että yksi päivä Saksan toiseksi suurimmassa kaupungissa on aivan liian vähän, ja asiaan tulee palata tulevaisuudessa ajan kanssa. Illan pimeydessä junamatkailtiin takaisin Salzburgiin.

Koska oltiin Itävallassa, henkeäsalpaavat luontoelämykset olivat kädenulottuvilla ja paras tai ainakin helpoin tapa niiden saavuttamiseen oli vuokrata auto alle. Uudenkarheasta Seatista löytyi automaattivaihteisto, navigaattori ja vignette eli Itävallan moottoriteillä välttämätön moottoritieliikennetarra, mitä ilman napsahtaa mojovat sakot, joten matkanteko oli jouhevaa. Vaikka alhaalla laaksoissa kukat kukki ja nurmikko viheriöi, oli vuoret vitivalkoisen lumen peitossa. Olin varannut majoituksen Saalbachin alppikylästä, missä Suomen tämän hetken suurin alppihiihtonimi Andreas Romar oli vastikään lopettanut kautensa maailmancupissa loukkaamalla itsensä. Omakin polvikierukka on aikanaan revennyt mutkamäessä, joten suorastaan polvea vihloi, kun seurasin urheiluruudusta Andyn epäonnista laskua.

20150319_12412820150319_131534

Tie Saalbachiin kulki Saksan Berghtesgadenin ja Ramsaun kautta. Loferin kylässä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemia. Kylän takana avautuva alppimaisema oli niin hieno, että aivan rinnasta riipaisi. Ylläoleva kuva todistaa väitteeni.

20150320_120311

Heti Saalbachiin saavuttuamme, jätimme matkatavarat pikaiseltaan Salitererhof majataloon ja siirryimme Hinterhag Alm rinnebaariin päiväpalalle ja  aistimaan  paikan    tunnelmaa.   Vaikka lämmintä oli pitkälti toistakymmentä astetta, oli laskettelukausi vielä täydessä vauhdissa. Saatiin hyvät paikat aurinkoiselta terassin seinustalta, mistä oli näkymät alas Saalbachin kylään.

20150319_15463220150319_154549

Salitererhof – majatalon  johtaja  bongasi  meidät  aamupalalta  ja kertoi  meidän olevan ensimmäiset  suomalaiset  vieraat talossa. Olin varausvaiheessa linkittänyt  blogini sähköpostiin ( tietysti vienona toiveena saada hyvä huone ). Johtaja toivoikin nyt kovasti suomalaisten ryntäystä alueelle, kun oli tällainen kovan luokan matka-agentti vieraana 😀

20150319_154624

Paluumatka Salzburgiin ajettiin Zell an Seen, Kaprunin, Bischofshofen ja Werfenin kautta ja aijai mitkä maisemat.

20150320_13555220150320_140904

Lento kotiin   oli    lähdöss  vasta   illansuussa, joten   meillä oli   aikaa  poiketa   kauniilla Salzkammergutin alueella ennen sitä.  Sound of Music-elokuvan  maisemakohtaukset  on kuvattu juuri täällä ja kyllähän näitä postikorttimaisemia kelpaa katsella.

20150321_12234320150321_122402 (2)

Kyllä täällä on niin nättiä ja hyvinhoidetut pihat ja kaikki… Halstattin kaupunki on kuin postikortista ja matkailijoiden suosiossa.

20150321_13194920150321_131942

Olisihan tuolla mukava ajella kesäaikaan, kun oikein kukkaloisto on parhaimmillaan.

SALZKAMMERGUT 21.3.2015 022SALZKAMMERGUT 21.3.2015 020

Kesäkuun alussa matkavarvasta kutkutti senverran, että kun järjestyi viikko lomaa, niin äkkilähdöt varattiin samantien Kreetan saarelle. Oli jo yli kymmenen vuotta edellisestä pakettimatkasta, joten oli hauska verrata, mikä oli muuttunut tuossa ajassa.

20150531_095004

Hotelli Hanian kupeessa oli hyvätasoinen ja ranta oli lähellä, joten käyttäydyttiin kuin tavan turistit, eli loikoiltiin rannalla, viipyiltiin tavernoissa kylmää retsinaa nautiskellen, kuljeskeltiin Hanian kujilla ja otettiin rennosti kaikinpuolin.

20150531_14010520150604_13573720150604_14123120150604_15080420150604_141931HANIA 29.5.-5.6.2015 054

Pitihän sitä jossain vaiheessa autokin vuokrata ja lähteä tutkimaan periferiaa. Maineikas Elafonisi-beach löytyi parituntisen ajomatkan jälkeen saaren länsipuolelta.

20150601_14370020150601_14390820150601_133509-120150601_133458

Palaiochoran kylässä hintataso oli jotain muuta kuin turistisella pohjoisrannikolla ja muutoinkin oli rauhallisempaa ja mukavan kreetalainen tunnelma.

20150601_20153520150601_201528

Yön yli mietittyämme jatkoimme matkaa Omaloksen kylään, mikä on alkupäänä Samarian rotkon vaellukselle. Vaellukselle emme lähteneet, vaan henkäilimme raikasta vuoristoilmaa ja ihailimme maisemia.

20150602_135842PALAIOCHORA 1.6.-2.6.2015 10620150601_113830

Kreikassa on omanlaisensa tunnelma ja siellä on mukava vierailla silloin tällöin.

20150530_21152720150530_21135120150530_211034

Heinäkuun lopussa harrastin jo aikuisikään ehtineen jälkikasvuni kanssa lähimatkailua parhaimmillaan, eli hankkiuduimme Ratinan stadionin tummaan iltaan diggailemaan suomalaista raskasta rytmimusiikkia. Ulkomailla käsittämätöntä suosiota saavuttaneet hevitykkimme Sonata Arctica ja Children of Bodom lämmittivät   meidät   viileästä   illasta huolimatta ottamaan vastaan Suomen tämän hetken ykkösnimen musiikkiviennin saralla eli “Kiteen Sibeliuksen”, Tuomas Holopaisen luotsaaman Nightwishin. Bändi on tätä kirjoittaessa maailmankiertueella ja konsertit ovat järkijään loppuunmyytyjä. Jopa Lontoon Wembley  Arena on myyty täyteen jo kuukausia ennen Joulukuun konserttia. Aivan häkellyttävää.

Syyskuussa lähdettiin sitten pienelle Balkanin rundille, eli kaksiviikkoinen tutustumiskierros meille ennestään tuntemattomalle Dalmatian rannikolle. Kierros alkoi Splitin kaupungista.

2015-05-18 18.19.032015-09-09 13.11.022015-09-09 13.27.212015-09-09 13.27.002015-09-09 13.40.06

Hvarin paratiisimaiselle saarelle siirryttiin katamariinin välityksellä ja viihdyttiin neljä yötä rentoutuen, uiden, suppaillen ja skootterilla ajellen.

20150910_17285820150912_13152320150911_17364820150912_11094320150912_13393120150912_13391920150912_17125720150910_17515720150910_175336Olin ottanut kesällä käyttöön Googlen pilvipalvelut, missä meillä on nyt oma assistentti hoitamassa asioita. Sieltä se heittelee välillä elokuvia, tarinoita ja tyyliteltyjä kuvia, joita se on kehitellyt kuvistamme ja videoistamme. Pistetäämpä tähän nyt muutamat tyylitellyt kuvat Balkanin reissusta näytille.

20150911_081104-EFFECTS20150912_110953-EFFECTS

Hvarista mantereelle palattuamme vuokrasimme lentokentältä auton, jolla olikin mukava suihkia pitkin Balkanin erinomaisia moottoriteitä.

2015-09-14 15.02.252015-09-14 15.18.56

Seuraava kohteemme oli surullisenkuuluisa Mostarin kaupunki Bosnia-Herzegovinassa. Mostarista ja muutenkin Bosniasta jäi sellainen tunne, että tänne pitää vielä palata.

20150915_075350-EFFECTS20150915_081319-EFFECTS20150914_1715322015-09-14 21.02.512015-09-14 20.54.46

Mostarista jatkettiin kohti Montenegroa. Panimme merkille koristeellisten hautausmaiden suuren määrän ja Ljubinjen kaupungissa pysähdyimme yhdelle kalmistolle. Käyskennellessäni hautojen välissä sain seuraa paikallisesta historian opettajasta joka valotti minulle paikkakunnan sotaista historiaa. Seurakunnan pappi ja pari heppua museovirastosta liittyivät seuraamme ja turistiin siinä jonkin aikaa.

2015-09-15 14.31.382015-09-15 14.31.472015-09-15 14.32.422015-09-15 14.44.152015-09-15 14.44.27

Montenegron raja ylitettiin vuoriston korkeimmalla kohdalla. Sen jälkeen saikin luistatella vapaalla Kotorinlahdelle saakka. Lahti on maisemiltaan yksi maailman kauneimmista.

2015-09-15 17.42.072015-09-15 17.42.172015-09-15 17.43.102015-09-15 18.18.50

Kotorissa vietettiin pari päivää ja pitihän sille viereiselle vuorelle kiivetä, vaikka päivisin oli läkähdyttävän kuuma. Maisemat kuitenkin palkitsivat.

20150916_07520120150916_07332620150916_081542-EFFECTS

Pari päivää huilattuamme tie kutsui ja siirryimme hienoissa maisemissa taas Kroatian puolelle, eli Dubrovnikin kaupunkiin. Kaupunki on historiallinen ja todella hieno, mutta se turistien määrä alkoi hiukan ahdistaa.

2015-09-18 12.50.5220150917_17575920150917_19025420150917_201046

Seuraavaksi kohteeksemme valitsimmekin Neumin kaupungin jälleen Bosnian puolelta. Kumpikaan meistä ei ollut ennen kuullutkaan moisesta paikasta, joten luulisi siellä olevan rauhallisempaa. Nyt olikin reissun lämpimin päivä ja suorastaan vesi kaatui päältä.

2015-09-18 13.57.202015-09-18 14.25.482015-09-18 21.07.232015-09-18 12.34.23

Neumista jatkoimme jälleen Kroatiaan, eli Makarskan rivieran “pääkaupunkiin” Makarskaan. Paikka osoittautui mitä mukavimmaksi pikkukaupungiksi, missä olisi voinut viipyillä vähän pidempäänkin.  Myös  meidät  majoittanut  perhe  osoittautui  oikein  mukavaksi  ja palveluhenkiseksi. Apartments Familia oli majoituksen nimi ja voin kyllä suositella sitä kenelle vain. Sattui myös bloggaajapariskunnan 10-vuotispäivä yhteistä taivalta, ja sitä piti hiukan juhlia.

2015-09-19 15.30.4320150919_15481020150919_16104720150919_16134020150919_17584620150920_100951-EFFECTS20150919_172941

Makarskasta matka jatkui Trogiriin, lähelle Splitin lentokenttää. Trogir on myös hieno vanha kaupunki, missä sokkeloisia kujia riittää. Kaupunki on kuitenkin suhteellisen pieni, joten sen pystyy kävelemään läpi aika vaivattomasti.

2015-09-21 11.22.522015-09-21 11.35.142015-09-21 11.35.282015-09-21 11.33.3120150920_20295420150920_194203

Noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsee Krkan kansallispuisto vesiputouksineen. Päivähän siinä tuhraantuu matkoineen, mutta mitä miellyttävimmällä tavalla.

20150921_1447252015-09-21 15.31.412015-09-21 16.00.022015-09-21 16.12.20

Hyvää Joulua ja matkarikasta Uutta Vuotta kaikille!

 

 

Tallennettu kategorioihin Bosnia-Herzegovina, Espanja, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Montenegro, Suomi | Avainsanoina | Jätä kommentti